Metsässä ja kirkossa on paljon samaa, sillä molemmat ovat rauhoittumisen paikkoja, sanoo Nastolan Ruuhijärvellä asuva Juuso Honkanen.
Hiekan rapinaa kenkien alla – juttusarjassa lukijat kertovat pyhistä paikoistaan
”Pyhästä paikasta minulle tulee mieleen lenkkipolku ja metsän rauhallisuus. Kun lähtee ulos juoksemaan, siellä rentoutuu ja rauhoittuu. Metsässä pääsee pois vaikkapa koulun aiheuttamasta stressistä tai muista asioista, jotka ovat mielen päällä. Joskus tulee mietittyä ihan pieniäkin asioita, joihin ei kiireen keskellä ole aikaa pysähtyä. Asun Ruuhijärvellä Nastolassa, ja lenkkipolku lähtee ihan kotipihasta rauhallisiin lähimetsiin, joissa harvoin tulee edes toista lenkkeilijää vastaan. Tutun vastaantulijan kanssa vaihdetaan tietysti muutama sana. Lenkkipolut kulkevat hiekkatietä ja pientä metsäpolkua. Joskus kuuntelen juostessa musiikkia, mutta usein kuuntelen vain hiekan rapinaa kenkien alla ja lintujen lauleskelua. Omat ajatukset kulkevat parhaiten, kun musiikki ei ole päällä. Juoksulenkillä käyn pari kolme kertaa viikossa. Harrastan toista vuotta triathlonia, ja juoksuhan on osa sitä pyöräilyn ja uinnin lisäksi. Metsässä ja kirkossa on paljon samaa, sillä molemmat ovat rauhoittumisen paikkoja.”
Juuso Honkanen, Lahti