”En osaa si­joit­taa py­hää fyy­si­seen paik­kaan. Pyhä on ko­ke­mus ja tie­toi­suus sii­tä, et­tä Ju­ma­la hal­lit­see koko luo­ma­kun­taa. Ju­ma­lal­la on kaik­ki val­ta, ja hän tah­too meil­le hy­vää. Pie­nin­kin yk­si­tyis­koh­ta luo­ma­kun­nas­sa ju­lis­taa Ju­ma­lan kun­ni­aa. Ku­ten Psal­mis­sa 19 sa­no­taan: ” Tai­vaat ju­lis­ta­vat Ju­ma­lan kun­ni­aa, tai­vaan­kan­si ker­too hä­nen te­ois­taan.” Hil­jai­suu­des­sa pys­tyn pa­rem­min kes­kit­ty­mään Ju­ma­lan koh­taa­mi­seen. Py­hyy­den voi tun­tea, kun on Ju­ma­lan kans­sa kah­den tai ti­lan­tees­sa, jos­sa ru­koil­laan ja lu­e­taan Raa­mat­tua. Tie­toi­suus Ju­ma­lan suu­ruu­des­ta syn­nyt­tää kii­tos­ta ja ylis­tys­tä. Kos­ka Ju­ma­la on Pyhä, ajat­te­len et­tä Raa­mat­tua tu­lee kun­ni­oit­taa Ju­ma­lan Sa­na­na mi­tään sii­hen li­sää­mät­tä tai ot­ta­mat­ta sii­tä mi­tään pois.

Ju­ma­lan läs­nä­o­lon tun­tee ar­jes­sa, kun huo­maa asi­oi­den jär­jes­ty­vän ih­meel­li­ses­ti omis­ta ky­vyis­tä riip­pu­mat­ta. Ju­ma­lan konk­reet­ti­nen apu tu­lee vah­vas­ti nä­ky­viin. Saan ai­na kään­tyä Ju­ma­lan puo­leen, oli­vat asi­at hy­vin tai huo­nos­ti. Myös ko­ro­na­vi­rus­ta Ju­ma­la hal­lit­see. Se syn­nyt­tää rau­han ja tur­val­li­suu­den tun­teen.”

Kat­ja Ko­mo­nen

Hei­no­la