"Olen syn­ty­nyt Pa­das­jo­el­la ja tääl­lä olen lop­pu­e­lä­mä­ni. Ko­ti­seu­tu­rak­kaus ja ko­ti­seu­dun pal­ve­le­mi­nen on py­hää. Olen saa­nut pal­vel­la pa­das­jo­ke­lai­sia kun­nan- ja kirk­ko­val­tuu­tet­tu­na, he­ras­tuo­ma­ri­na ja mo­nis­sa va­paa­eh­tois­töis­sä kym­me­nien vuo­sien ajan. Se on ol­lut suu­ri ilon ai­he.

Ko­ti­seu­dul­la Pa­das­jo­en Kau­ke­las­sa on ko­ti­ni, ja se on mi­nul­le pyhä paik­ka. Ko­to­na on hyvä ol­la, ja sin­ne on ai­na hyvä tul­la. Koti si­säl­tää muis­to­ja yli vii­den­kym­me­nen vuo­den ajal­ta. Täs­sä ko­dis­sa ovat kas­va­neet kol­me las­tam­me ja tääl­tä läh­te­neet opin­toi­hin. Olem­me ol­leet ta­val­li­nen, tyy­ty­väi­nen per­he. Nyt tääl­lä ajoit­tain vie­rai­lee kol­me las­ten­las­ta­kin.

Sei­nien si­säl­le on mah­tu­nut pal­jon iloa, mut­ta myös suur­ta su­rua. Nel­jä vuot­ta sit­ten jäin les­kek­si, kun mie­he­ni Ten­ho me­neh­tyi ALS-tau­tiin. Eh­dim­me ol­la nai­mi­sis­sa 52 vuot­ta. ALS on rii­pai­se­va sai­raus, kun jär­ki säi­lyy, mut­ta kaik­ki muu ka­to­aa. Sel­lai­sen kär­si­myk­sen kat­se­le­mi­nen on rii­pai­se­vaa. Suu­rin suru on nyt sam­mu­nut, mut­ta muis­tot ovat kris­tal­lin­kirk­kai­na mie­les­sä ja aut­ta­vat jak­sa­maan."

Pirk­ko Kaurén, Pa­das­jo­ki