"Pyhä on tun­ne tai ti­lan­ne, jos­sa voi ko­kea ole­van­sa yh­tey­des­sä Ju­ma­laan. Kir­kos­sa­käyn­ti on tie­tys­ti py­hää, mut­ta py­hän ta­voit­taa myös kir­kon ul­ko­puo­lel­ta. Asum­me Vääk­syn taa­ja­mas­sa, jos­ta lenk­ki­po­lul­le tai hiih­to­la­dul­le on 20 met­riä. Luon­toa ja sen hil­jai­suut­ta ih­me­tel­les­sä ym­mär­tää luo­ma­kun­nan ja Luo­jan suu­ruut­ta.

Vii­me vuon­na edes­men­neel­le isäl­le­ni oli tär­ke­ää teh­dä met­sä­töi­tä, ja nii­tä hän te­ki­kin vii­mei­siin ai­koi­hin­sa as­ti. Nyt olen it­se ot­ta­nut vies­ti­ka­pu­lan vas­taan ja teen met­säs­tä polt­to­pui­ta per­hee­ni tar­pei­siin. Oma poi­ka­ni­kin on jo tul­lut met­sä­töi­hin mu­kaan.

Polt­to­pui­ta teh­des­sä yh­dis­tyy mon­ta asi­aa: teen per­heel­le­ni läm­min­tä tal­vek­si, olen luon­non rau­has­sa ja työ on fyy­sis­tä. Kun oma päi­vä­työ on is­tu­mis­ta ko­neen ää­res­sä ai­vo­ja haas­ta­en, met­sä­töis­sä saan käyt­tää omaa ke­ho­a­ni. Nii­nä het­ki­nä on otol­li­set olo­suh­teet saa­da kiin­ni myös hen­gel­li­ses­tä ulot­tu­vuu­des­ta. Ih­mi­nen on ko­ko­nai­suus, jos­sa yh­dis­ty­vät keho, mie­li ja hen­gel­li­syys. Py­hyys met­sä­töis­sä syn­tyy mah­dol­li­suu­des­ta käyt­tää kaik­kea ka­pa­si­teet­tia, mitä mi­nul­le on an­net­tu."

Panu Var­ti­ai­nen, Asik­ka­la