Mökkiterassilta sisäistä rauhaa – juttusarjassa lukijat kertovat pyhistä paikoistaan
”Mökkimaisemani on saaressa Kalkkisten koskella, jossa Päijänne ja Kymijoki yhtyvät, ja siellä mökin verannalla on pyhä paikkani. Vietimme puolisoni kanssa paljon aikaa kesäisin mökillä. Hän puuhasi päivät ulkoaskareissa, mutta istui iltaisin pitkään verannalla ja katseli maisemaa. Istahdin usein hänen seuraansa, juttelimme ja tein käsitöitä. Edellinen, vanha koiramme Harmi liittyi mukaamme. Vuonna 2013 puolisoni sairastui syöpään ja kuoli pari vuotta myöhemmin. Nyt istun yksin tuolla terassilla, mutta seurana on puolivuotias Kamu-koira. On niin hiljaista, ei kuulu juuri mitään ääniä. Tulee sisäinen rauha. Terassilla mieleen nousee paljon muistoja, sekä kipeitä että kauniita muistoja. Usein tulee kyyneleet ja puhdistava itku. Terassi on minulle pyhä paikka, koska siellä hiljennyn ja mietin rauhassa sekä elämää että kuolemaa. Joskus istun ja rukoilen. Siinä on jotain samaa kuin kirkossa ollessa.”
Satu Salmela, Asikkala