”Pyhä on sel­lais­ta, joka voi­maan­nut­taa ih­mis­tä, an­taa rau­haa ja sees­tei­syyt­tä. Teen kol­mi­vuo­ro­työ­tä ja si­vu­toi­mi­ses­ti mu­siik­ki­hom­mia, olen siis pal­jon me­nos­sa ja myös so­si­aa­li­nen. Vä­lil­lä kun on ar­kie­lä­mäs­tä vä­sy­nyt, saa py­häs­tä sel­lais­ta voi­maa, et­tä kaik­ki on ihan hy­vin. Minä saan voi­maa mu­sii­kis­ta. Mu­sii­kis­sa on muu­ta­kin kuin me­lo­dia ja sa­nat, myös tun­nel­ma on tär­keä. Se on te­ra­peut­tis­ta ja eheyt­tää ih­mis­tä. Kun ajan au­tol­la ja kuun­te­len mu­siik­kia, kes­ki­tyn vain aja­mi­seen ja mu­siik­kiin. Usein on vai­kea saa­da it­se­ään liik­keel­le aa­mu­kym­me­nek­si sun­nun­tai­na kirk­koon, mut­ta voi­si sen si­jaan aja­tel­la me­ne­vän­sä kirk­ko­kon­sert­tei­hin, joi­ta jär­jes­te­tään il­tai­sin. Mu­siik­ki on li­ve­nä par­haim­mil­taan. Se kos­ket­taa ja her­kis­tää ih­mis­tä, an­taa loh­tua ja ker­too ar­mos­ta. Sa­moin koh­taa­mi­set tois­ten ih­mis­ten kans­sa an­ta­vat voi­maa. Tänä ke­vää­nä koh­taa­mi­set ys­tä­vien ja su­ku­lais­ten kans­sa ovat ta­pah­tu­neet pu­he­li­men eri mah­dol­li­suuk­sia käyt­tä­en, mut­ta ol­leet sil­ti erit­täin tär­kei­tä. Ih­mi­nen tar­vit­see tois­ta ih­mis­tä.”

Riik­ka Jaak­ko­la, Lah­ti