Turvaa ja toivoa – juttusarjassa lukijat kertovat pyhistä paikoistaan
"Pyhä merkitsee minulle sekä mielentilaa että konkreettisia paikkoja. Kumpikin tapa tavoittaa pyhän tunne antaa turvaa ja toivoa.
Kirkossa käyn harvakseltaan. Adventin Hoosianna-kirkko kuului elämääni vuosikaudet yhdessä naapurini kanssa. Viime adventti oli ensimmäinen hänen kuolemansa jälkeen. Olin silloin Levillä, ja menimme Marian kappelille, jossa saatoin laulaa Hoosiannaa ja muistella ystävääni. Tänä vuonna adventtikirkko jäänee väliin rajoitusten vuoksi.
Vuoden toinen varma kirkkokäyntini on kotiseurakuntani kiirastorstain iltamessu, josta on vuosien mittaan tullut yhä tärkeämpi. Joka kerta lapsuudesta tuttu virsi Käy yrttitarhassa polku koskettaa syvältä.
Kirkkojen lisäksi hautausmaa ja siellä omaisten ja läheisten haudat ovat pyhiä paikkoja. Vajaan vuoden sisällä sekä mieheni että minä menetimme molemmat vanhempamme ja lapsemme kaikki isovanhempansa. Haudalla käydessäni on läsnä kaipaus ja suru, mutta myös toivo, lohtu ja yhteyden tunne poislähteneisiin."
Jaana Ehrukainen, Lahti