”Kun loi­koi ke­sä­sun­nun­tai­na nur­mi­kol­la, au­rin­ko pais­toi ja pil­vet va­el­si­vat tai­vaal­la, tun­tui py­häl­tä, mut­ta nyt pi­ha­tuo­lis­sa­kin is­tu­es­sa saa sa­man tun­teen. Usein ti­lan­tee­seen so­pi­va mu­siik­ki lau­kai­see py­hän tun­nun. Kun jou­lu­aat­to­na ajam­me Hol­lo­lan kir­kol­le har­tau­teen ja hau­doil­le, Jus­si Björ­ling usein lau­laa ra­di­os­sa Ada­min jou­lu­lau­lun. Myös ju­han­nu­saat­to­na mat­kal­la su­ku­lais­ten mö­kil­le kuu­lee Björ­lin­giä, kun hän lau­laa Mid­som­mar­nät­ter­nas däm­pa­de ljus (Yöt ke­sän val­ke­at). Nämä lau­lut ovat merk­ke­jä py­hän al­ka­mi­ses­ta.

Elä­ke­läi­se­nä tu­lee teh­dyk­si poi­ka­ni apu­na maa­ta­lon töi­tä enem­män kuin palk­ka­työs­sä ol­les­sa. Jos­kus pel­lon lai­dal­la tai trak­to­rin is­tui­mel­la tu­lee aja­tel­leek­si, mik­si puur­taa vie­lä tä­män ikäi­se­nä. Sil­loin tu­lee mie­leen To­pe­liuk­sen vir­ren säe. 'Sä kä­tes voi­ma ja sy­dä­mes/maas hy­väks käy­tä ja vel­jies./Jo­kai­nen hyö­dy­tön het­kis­täs/on huk­kaan tuh­lat­tu lei­vis­käs.' Se saa työn­kin tun­tu­maan py­häl­tä.”

Kyös­ti Rai­nin­ko, Hol­lo­la