Lah­den Ris­tin­kir­kos­sa vie­tet­tiin 19. maa­lis­kuu­ta piis­pan vie­rai­lun seu­ra­kun­tail­taa, jo­hon oli Mik­ke­lin piis­pa Mari Park­ki­sen li­säk­si kut­sut­tu kol­me lah­te­lais­ta vai­kut­ta­jaa: kau­pun­gin­joh­ta­ja Niko Kyy­nä­räi­nen, Peik­ko Grou­pin toi­mi­tus­joh­ta­ja Topi Paa­na­nen ja DI­LAn työl­li­syys­pääl­lik­kö An­na Kuru.

He pal­jas­ti­vat oman elä­män­sä hen­gel­li­sen bii­sin Elä­mä­ni bii­si -for­maat­tia jäl­jit­te­le­väs­sä hy­vän­tuu­li­ses­sa oh­jel­ma­o­suu­des­sa.

Mari Park­ki­nen ker­toi aluk­si vin­kin, et­tä hä­nen lau­lun­sa voi tul­ki­ta myös eko­te­o­lo­gi­sek­si kan­na­no­tok­si. Lau­lu oli Pek­ka Si­mo­jo­en ja Mark­ku Pert­ti­län Py­hän kos­ke­tus.

– En oi­ke­as­taan ajat­te­le it­se, et­tä tämä vir­si on eko­te­o­lo­gi­nen kan­na­not­to, vaan et­tä lau­lu on mitä sy­vim­mäs­sä mää­rin hen­gel­li­nen. ”Rii­su ken­gät / Maa jol­la sei­sot on Her­ran." Siis kaik­ki mitä täs­sä maas­sa on, on Ju­ma­lan. Lau­lus­sa mai­ni­taan myös epäi­le­vä Tuo­mas. Meil­lä jo­kai­sel­la on myös epäi­lyk­sen het­kiä, Park­ki­nen ker­toi kirk­koon ko­koon­tu­neel­le noin 200 seu­ra­kun­ta­lai­sel­le.

Eri­tyi­sen mie­leen­pai­nu­vak­si Park­ki­nen mai­nit­si het­ken, kun hän lau­loi sitä en­sim­mäi­sen ker­ran Je­ru­sa­le­mis­sa, jos­sa hän työs­ken­te­li Lä­he­tys­seu­ran pap­pi­na vuo­si­na 2014–2017.

– Kun Py­häl­lä maal­la lau­laa, et­tä "maa jol­la sei­sot on Her­ran", ko­ke­mus on vah­va. Lau­luun liit­tyy pal­jon py­hyyt­tä, Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä ole­mis­ta ja ru­kous­ta, Park­ki­nen ku­vai­li.

Erityisen mieleenpainuvaksi piispa Mari Parkkinen mainitsi hetken, kun hän lauloi Pyhän kosketus -laulua Jerusalemissa työskennellessään Lähetysseuran pappina. Etualalla kirkkoherra Miika Hämäläinen. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Niko Kyy­nä­räi­nen an­toi aluk­si vin­kin, et­tä hä­nen lau­lus­taan vai­mon kum­mi­tä­ti sa­noi, et­tä "ei tuol­lais­ta kap­pa­let­ta voi häis­sä lau­laa". Kyy­nä­räi­sen va­lit­se­ma bii­si oli Siu­naa koko maa­il­maa.

– Kun kirk­ko­her­ra (Mii­ka Hä­mä­läi­nen) ot­ti yh­teyt­tä ja kut­sui mu­kaan, aloin miet­tiä, mit­kä ovat ol­leet elä­män tär­keim­piä as­ke­lia hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä. Esiin nou­si avi­o­liit­toon vih­ki­mi­nen myö­hem­mäl­lä iäl­lä.

Kyy­nä­räi­nen vi­hit­tiin Lau­ra Äm­mä­län kans­sa ke­sä­kuus­sa 2024. Äm­mä­lä (ai­em­min Räty) on Va­li­di­an toi­mi­tus­joh­ta­ja ja muis­te­taan muun mu­as­sa so­si­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­ri­nä sekä Hel­sin­gin apu­lais­kau­pun­gin­joh­ta­ja­na.

Kyy­nä­räi­sen mie­les­tä vir­si sopi hy­vin val­lit­se­vaan maa­il­man­ti­lan­tee­seen.

– Kun mie­tit­tiin vih­ki­ti­lai­suu­den vir­siä, to­te­sin, et­tä olem­me hy­vin yh­teis­kun­nal­li­nen pari, ja ha­lu­am­me teh­dä maa­il­mas­ta pa­rem­man.

Siu­naa koko maa­il­maa tun­ne­taan vir­si­kir­jas­sa ni­mel­lä Kuu­le, Isä tai­vaan, pyyn­tö tää (Vir­si 501). Sa­noi­tuk­set ovat Jaak­ko Löy­tyn. Löyt­ty on ker­to­nut, et­tä sä­vel on juu­ril­taan ete­lä­af­rik­ka­lai­nen. Sitä on käy­tet­ty Af­ri­kas­sa va­pau­tus­lau­lu­na ja myös kan­sal­lis­hym­ni­nä.

– Kun vai­mo­ni kum­mi­tä­ti kuu­li vir­si­toi­vee­ni, hän sa­noi, et­tä tuol­lais­ta lau­lua ei voi häis­sä lau­laa. Vih­ki­pap­pi kui­ten­kin to­te­si, et­tä kyl­lä se sin­ne so­pii. Häis­sä voi il­men­tää sitä, mikä on it­seä lä­hel­lä.

Neljä vaikuttajaa kertoi oman elämänsä hengellisestä biisistä noin 200 seurakuntalaiselle. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Topi Paa­na­sen lau­luk­si pal­jas­tui Mir­ja­mi Läh­teen­kor­van sa­noit­ta­ma ja Ta­pa­ni Nuu­ti­sen sä­vel­tä­mä Kir­kos­sa (Tuli kirk­koon mies ja lap­si).

– Tämä on upea lau­lu, joka ker­too to­si­a­si­al­li­ses­ta hen­ki­lös­tä. Pek­ka Pus­ka, joka on syn­ty­nyt 1945, oli pie­ne­nä kir­kos­sa, ja ru­noi­li­ja oli kat­so­mas­sa pien­tä Pek­kaa. Pie­ni poi­ka on siel­lä isän­sä kans­sa, ja yrit­tää sel­vi­tä kir­kos­ta hen­gis­sä.

Paa­na­nen ku­vai­lee sa­noi­tus­ta mo­ni­mer­ki­tyk­sel­li­sek­si.

– Ru­noi­li­ja miet­tii isän ja po­jan vä­li­tyk­sel­lä omaa elä­mään­sä. Sa­nois­sa kuu­luu kai­paus ko­tiin, ja se saar­na­kin kes­tää jos­kus kau­an.

Paa­na­nen muis­te­li myös lau­lus­ta rip­pi­kou­lu- ja isos­vuo­si­na veis­tel­ty­jä haus­ko­ja sa­nan­muun­nok­sia.

An­na Ku­run va­lit­se­ma kap­pa­le oli Jari Ke­kä­leen Lau­la ih­mi­sil­le.

– 15-vuo­ti­aa­na me­ne­vä­nä tei­ni­nä pää­tin, et­tä läh­den Un­ka­riin rip­pi­kou­luun. Ajat­te­lin, et­tä siel­lä kat­sel­laan pal­jon mai­se­mia, tu­tus­tu­taan näh­tä­vyyk­siin ja jee­sus­tel­laan vä­hem­män. Mut­ta Ju­ma­lal­la oli toi­sen­lai­nen suun­ni­tel­ma. Tätä lau­let­tiin ai­ka mo­ne­na il­ta­na, ja mi­nus­sa he­rä­si ki­pi­nä.

Rip­pi­kou­lun jäl­keen Kuru ha­lu­si jää­dä seu­ra­kun­nan toi­min­taan.

– Mie­tin pit­kään, läh­den­kö opis­ke­le­maan nuo­ri­so­työ­noh­jaa­jak­si vai pa­pik­si. Pää­tin ha­kea te­o­lo­gi­seen tie­de­kun­taan.

Kuru on sit­tem­min työs­ken­nel­lyt muun mu­as­sa Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nan pap­pi­na.

– En ole enää seu­ra­kun­nas­sa töis­sä, mut­ta pap­peus py­syy mi­nus­sa. Myös Di­a­ko­ni­a­lai­tok­sel­la teh­dään töi­tä kris­til­li­sel­tä ar­vo­poh­jal­ta.

Leik­ki­mie­li­ses­sä Elä­mä­ni hen­gel­li­nen bii­si -kil­pai­lus­sa eni­ten pis­tei­tä sai kau­pun­gin­joh­ta­ja. Lau­lut lau­let­tiin tuo­mas­mu­siik­ki­ryh­män joh­dol­la.

Seu­ra­kun­tail­ta jär­jes­tet­tiin piis­pa Mari Park­ki­sen kol­mi­päi­väi­sen vie­rai­lun yh­tey­des­sä. Park­ki­nen ta­pa­si vie­rai­lul­laan Lah­den seu­ra­kun­tien työn­te­ki­jöi­tä, luot­ta­mus­hen­ki­löi­tä, kau­pun­gin­joh­toa ja seu­ra­kun­ta­lai­sia.