Liisa Korpela toivoo monisyistä metsäpuhetta – kärköläläisen sydän sykkii myös seurakunnalle
Päijät-Hämeen Metsänomistajat ry:n puheenjohtaja, metsänhoitaja Liisa Korpela on intohimoinen metsäihminen. Hän kaipaa Suomeen monipuolisempaa metsäpuhetta. Korpela sanoo, että Suomessa metsiä voidaan hyödyntää nähtyä enemmän, mutta harkiten.
– Metsien monimuotoisuudesta on tärkeä huolehtia, mutta hakkuita Suomessa on varaa lisätä järkevästi kohdentaen. Esimerkiksi jättöpeltoja voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää enemmän. Myös turvemaiden suometsien tilanne pitää miettiä uudestaan.
Hän muistuttaa, että metsistä on moneksi. Puusta saatavilla kuiduilla voidaan jo esimerkiksi vaateteollisuudessa korvata uusiutumattomia raaka-aineita. Pakkausteollisuudessa puuta on mahdollista hyödyntää enemmän, samoin lääketeollisuudessa, puurakentamisesta puhumattakaan.
– Puu sopii sekä pien- että kerrostaloihin. Tämä lisää myös hiilinieluja. Puun energiakäyttöä pelätään turhaan. Suomessa metsää ei haaskata polttoaineeksi. Vain sellaisia jakeita poltetaan, jotka eivät kelpaa arvokkaampiin kohteisiin.
Monisyisen metsäpuheen päälle voitaisiin rakentaa paras mahdollinen suomalainen metsäpolitiikka.
– Ilman yhteistä säveltä sahaamme omaa oksaamme EU:ssa.
Ilmastonmuutoksen myötä metsien kasvu saattaa Suomessa kiihtyä ja jalopuut menestyä paremmin. Korpela muistuttaa kuitenkin, että ilmastonmuutos on metsäsektorillekin selvästi suurempi uhka kuin mahdollisuus.
– Taudit, tuhohyönteiset ja myrskytuhot lisääntyvät. Puunkorjuu ja kuljettaminen käy hankalaksi, jos maaperä ei ole roudassa. Se on nähty jo tänä poikkeuksellisen leutona talvena.
Metsään Korpelan on mieli tehnyt lapsesta asti.
– Isälle metsänhoito oli rakasta. Isän kanssa menin metsään. Sisarusten kanssa tehtiin kerppuja elukoille ja kuorittiin propseja.
Nuori oli aktiivisesti mukana 4H-kerhon toiminnassa ja osallistui myös metsätaitokilpailuihin. Ammatillista suuntautumista ei tarvinnut pitkään pohtia.
– Hain ainoastaan metsätieteelliseen, vaikka sinne oli 1970-luvulla tyttöjen vaikeampi päästä, kun pojat saivat pisteitä armeijasta.
Metsänhoitaja ei ole koskaan pelännyt koneita ja tekniikkaa.
– Etelä-Suomen Sanomien 50-vuotishaastattelussa kirjoitettiin, että mieluummin moottorisaha kuin virkkuukoukku. Ennemmin hommailen ulkona kuin teen sisällä perinteisiä naisten töitä.
Vuodesta 1983 Liisa Korpela on asunut perheensä kanssa lapsuuden kotitilaansa Kärkölässä ja toiminut maaseutuyrittäjänä.
– Ruokasipulin viljeleminen oli alkuvuosina tärkeä tulonlähde metsätalouden ohella. Täällä syrjässä on ollut hyvä elää ja yrittää.
Pystykauppojen ohella Korpela sanoo tehneensä hankintahakkuita 50–200 mottia vuodessa, mutta nykyään hän pyytää raskaampiin töihin apua.
– Omin voimin teen enää istutuksia ja muita kevyempiä metsätöitä.
Yrittäminen ei ole jäänyt eläkeiässäkään.
– Ei yrittäjän tarvitse lopettaa, vaikka ikää tulee. Teen töitä voimieni mukaan.
Aviomies Seppo Korpela on kansainvälisesti tunnettu mehiläistutkija. Tilalla on edelleen pienimuotoista mehiläistarhausta.
– Kiinalainen sanonta kuuluu, että jos haluat kokea paratiisin, rupea mehiläishoitajaksi. Sananlaskuihin kannattaa suhtautua varauksella. Ei mehiläistenhoito pelkkää auvoa ole.
Liisa Korpela on tunnettu seurakuntavaikuttaja Kärkölässä. Hän on kuulunut pitkään Kärkölän (nykyään Hollolan) kirkkovaltuustoon.
– Hengelliset asiat ovat olleet tärkeitä ja osa arkielämää lapsuudesta asti. Äiti toimi pyhäkoulunopettajana.
Vuonna 2018 Korpela sai Kirkkopalvelujen kultaisen ansiomerkin 30-vuotisesta seurakunnan palvelemisesta.
– Olen kiitollinen kaikille äänestäjille siitä, että olen saanut luottamuksen hoitaa näin kauan yhteisiä asioita.
Korpelan ollessa Kärkölän seurakunnan ympäristötoimikunnan puheenjohtajana suojeltiin pieni metsäalue Kalliopirtin leirikeskuksen läheisyydessä. Korpelan kaudella Kärkölän seurakunnalle myönnettiin myös ympäristödiplomi.
– Diplomi on sittemmin rauennut, kun sitä ei ole päivitetty. Diplomi lienee tarkoitus päivittää tulevaisuudessa koko Hollolan seurakunnan alueella, hän sanoo.
Tieto
Liisa Korpela
Maaseutuyrittäjä
Metsänhoitaja, MMM.
Kärkölän kappeliseurakunnan kappelineuvoston varapuheenjohtaja.
Etämetsänomistajat ry:n edustaja METSO-seurantatyöryhmässä.
Jäsen Metsä Groupin edustajistossa.
Kunnallisia ja maakunnallisia luottamustoimia vuodesta 1989 lähtien.
Työskennellyt Helsingin yliopistossa ylemmän palkkaluokan assistenttina, metsäntutkimuslaitoksella tutkijana sekä kasvintarkastustoimistossa puutavaratarkastajana.