Panu Pihkala. Kuva: Uzi Varon
Uzi Varon
Ympäristö menee tunteisiin, vaikkei aina haluaisikaan – Tutkija: "Tarvitsemme sekä syyllisyyttä että tervettä ylpeyttä"
Tutkija Panu Pihkalan mukaan ympäristöasioissa on tärkeää kyetä iloitsemaan osittaisistakin onnistumisista.
Syyllisyys ja ahdistus. Niistä puhutaan paljon ympäristökysymysten yhteydessä, mutta voimmeko kokea ympäristöylpeyttä, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuudesta?
– Elämä on nykyaikana monimutkaista ja ristiriitaistakin. Tarvitsemme sekä syyllisyyttä että tervettä ylpeyttä. On tärkeää kyetä iloitsemaan osittaisistakin onnistumisista, joita ympäristöasioissa saadaan aikaan, sanoo ympäristötunteita tutkiva tietokirjailija, Helsingin yliopisto dosentti Panu Pihkala.
Ympäristötunteilla Pihkala tarkoittaa tunteita, jotka "merkittävästi määrin liittyvät ympäristökysymyksiin." Tunteiden kirjo ja aste on laaja: esimerkiksi syyllisyyden häivähdys kulutusvalintoja tehdessä, inhon tunne Vesijärven saastumisesta ja ylpeys sen suojelun onnistumisesta tai suru Australian ja Amazonin metsäpaloista. Joskus tunteiden kokemiseksi pitää ensin tiedostaa ympäristöön liittyviä syy–seuraus-suhteita.
– Jos vaikutus ei ole suora, vaaditaan tiettyä hoksaamista, että tunne voi herätä.
Ilmastonmuutos ja koronakriisi ovat esimerkkejä siitä, kuinka maailmantila vaikuttaa tunteisiin.
– Tunteiden kannalta ilmiöissä on samankaltaista se, että maailmantilanteen suhteen koetaan pelkoa, huolta ja ahdistusta, mutta myöskin voimauttavaa toimintahalua ja myötätuntoa. Konkreettisempana uhkana koronakriisi usein aiheuttaa vielä voimakkaampia tunteita.
Ympäristötunteisiin liittyy yhteiskunnassa myös polarisaatiota, mikä saa osan jopa kieltämään ympäristötunteiden olemassa olon.
– Monenlaiset sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset tekijät vaikuttavat hyvin merkittävästi siihen, että herättävätkö ympäristöasiat ylipäätään tunteita, mutta myös siihen, että tunnistetaanko tunteet tai myönnetäänkö niiden olemassaoloa.
Suomessa ilmastoahdistus on Pihkalan mukaan paraatiesimerkki termistä ja tunnekimpusta, johon liittyy identiteettipolarisaatiota.
– Osa kokee ilmastoahdistuksen omakseen ja osa sanoutuu siitä identiteettitasolla irti.
Tutkimuksissa on havaittu, että tähän vaikuttavat Ikä, sukupuoli ja asuinpaikka, mutta yksilöllistä vaihtelua esiintyy.
Kärkölässä kasvanut Panu Pihkala vierailee huhtikuussa lapsuudenmaisemissaan Lahden pääkirjastossa luennoimassa ympäristötunteista.
– Aloin käydä jo 10–11-vuotiaana itsenäisesti kirjasto- ja elokuvareissuilla junalla Järvelästä Lahteen. Suomen mittakaavassa vertailtuna tunnen Lahtena sangen hyvin ja säännöllisesti tulee vielä vierailtua siellä sukulaisten ja tuttavien luona, Pihkala kertoo.
Luennon otsikossa kysellään lahtelaisen ympäristöylpeyden perään. Onko sitä?
– Ajattelen, että ympäristötunteissa on kyse universaaleista tunteista, jotka voivat saada paikallisia ilmentymiä. Lahdella on hyvin mielenkiintoinen historia ympäristöasioissa ja oletan, että Lahdesta löytyy sekä ympäristösyyllisyyttä että -ylpeyttä. Tämä voisi olla hyvä keskustelun aihe yleisön kanssa.
Kirkon kasvatuksessa on jo pitkään jossain määrin käsitelty ympäristöteemoja, mutta alueellista vaihtelua on ollut paljon. Viime vuosina aihepiiriin on kiinnitetty kasvavaa huomiota.
– Käytännön tietoa ympäristökysymyksistä nykyajan lapsilla ja nuorilla on hyvin paljon koulun ja muiden toimijoiden työn tuloksena. Kirkon voimavarana on tarjota keinoja hitaaseen ja syvälliseen ympäristökysymysten eksistentiaalisen ja henkisen puolen käsittelyyn, mihin muu yhteiskunta tarjoaa vähemmän mahdollisuuksia. Tietenkin myös osallistava toiminta on tärkeää.
Osana Lahden ympäristöpääkaupunkivuotta Lahden seurakuntien Puhetta pyhästä -tapahtumat käsittelevät luontoa ja ympäristöä. Panu Pihkalan luento "Ympäristö ja tunteet: lahtelaista ympäristöylpeyttä?" striimataan ke 14.4. klo 18 Lahden kaupunginkirjaston Facebook-sivulla.