JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan päättäjät eivät saa sulkea silmiään ihmisten hädältä. Tunne epäoikeudenmukaisuudesta synnyttää kasvualan katkeruudelle ja polarisaatiolle. Kuva: Aarne Ormio

Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan päättäjät eivät saa sulkea silmiään ihmisten hädältä. Tunne epäoikeudenmukaisuudesta synnyttää kasvualan katkeruudelle ja polarisaatiolle. Kuva: Aarne Ormio

Arkkipiispan kanslia

Arkkipiispa Tapio Luoma: Kirkkoa ei voi syrjäyttää yhteis­kun­nal­li­sesta keskus­te­lusta

Ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­ma ei pidä evan­ke­lis­lu­te­ri­lais­ta kirk­koa po­liit­ti­se­na toi­mi­ja­na. Mo­nien yh­teis­kun­nal­lis­ten haas­tei­den kes­kel­lä kir­kol­la on kui­ten­kin oi­keus esit­tää omia kan­to­jaan.

31.1.2024
Vesa Keinonen

Tam­mi­kui­nen aa­mu Hel­sin­gin Ete­lä­ran­nas­sa ei ole enää pilk­ko­pi­meä. Au­rin­gon valo al­kaa jo hie­man ka­jas­taa me­ren suun­nas­ta.

Kirk­ko­hal­li­tuk­sen ra­ken­nuk­sen käy­tä­vät ovat vie­lä hil­jai­set. Ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­ma kä­ve­lee reip­pain as­ke­lein toi­mit­ta­jaa vas­taan ja ot­taa sa­mal­la au­to­maa­til­ta ku­pil­li­sen kah­via.

Haas­tat­te­lun taus­tal­la on Luo­man vii­me lo­ka­kuus­sa esit­tä­mä ja ai­ka pal­jon­kin po­le­miik­kia ai­heut­ta­nut pu­heen­vuo­ro: Mik­si kirk­ko ei saa vai­e­ta köy­hyy­des­tä yh­teis­kun­nas­sa?

Ark­ki­piis­pa lin­ja­si sii­nä, et­tä kirk­ko aset­tuu hei­koim­pien puo­lel­le ja voi­mis­taa nii­den ään­tä, joil­la sitä yh­teis­kun­nas­sa ei ole.

Kes­kus­te­lun aluk­si Luo­ma ko­ros­taa yh­tä asi­aa. Kir­kol­la on oi­keus, ja jopa vel­vol­li­suus ol­la mu­ka­na suo­ma­lai­ses­sa yh­teis­kun­nal­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa.

Jo en­nen ark­ki­piis­pan kan­na­not­toa kir­kon pii­ris­tä oli kuu­lu­nut yk­sit­täi­siä pu­heen­vuo­ro­ja liit­ty­en hal­li­tu­soh­jel­maan. Sen miel­let­tiin koh­te­le­van mo­nia ih­mi­siä epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ti.

– So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa näi­tä ää­nen­pa­no­ja py­rit­tiin suo­ras­taan mi­tä­töi­mään. An­net­tiin ym­mär­tää, et­tä kir­kon ei pi­täi­si lain­kaan se­kaan­tua täl­lai­siin asi­oi­hin, Luo­ma sa­noo.

Hä­nen mu­kaan­sa kirk­ko ei se­kaan­nu­kaan, mut­ta se on joka ta­pauk­ses­sa mer­kit­tä­vä yh­teis­kun­nal­li­nen toi­mi­ja.

– Kir­kol­la on omas­ta työs­tään ja us­kon pe­rus­teis­ta kä­sin nä­ke­mys­tä ja ko­ke­mus­ta, ja sii­tä ha­lu­am­me pu­hua, kun on kyse ih­mis­ten hy­väs­tä. Sil­loin se, mikä liit­tyy yh­teis­kun­nal­li­seen elä­mään kiin­nos­taa myös kirk­koa.

Ark­ki­piis­pa kiis­tää kui­ten­kin sen, et­tä kirk­ko oli­si jo­ten­kin lui­su­mas­sa po­liit­ti­sek­si toi­mi­jak­si.

– Taus­tal­la ei ole mi­tään puo­lu­e­po­liit­tis­ta, vaan kat­som­me enem­män­kin esi­mer­kik­si sitä, mitä Her­ram­me Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa opet­taa tai mi­ten hän toi­mii.

Kir­kon tun­to­sar­vet ovat her­kät. Sil­lä on muun mu­as­sa di­a­ko­ni­a­työn kaut­ta erit­täin hyvä tun­tu­ma sii­hen, mil­lai­nen hei­kos­sa ase­mas­sa ole­vien ih­mis­ten elä­män­ti­lan­ne on.

Uu­den hal­li­tu­soh­jel­man mu­ka­naan tuo­mat mo­nen­lai­set ki­ris­tyk­set kos­ket­ta­vat kaik­kein ki­peim­min juu­ri ky­seis­tä jouk­koa.

– Seu­ra­kun­tien työn­te­ki­jät koh­taa­vat työs­sään näi­tä ih­mi­siä. Toi­meen­tu­lon kans­sa kamp­pai­le­val­le per­hee­näi­dil­le ei kan­na­ta sa­noa, et­tä si­nun täy­tyi­si nyt ym­mär­tää tämä isom­pi kuva.

Kirk­ko nä­kee mo­nen­lai­sen eri­ar­vois­tu­mi­sen, joka liit­tyy alu­eel­li­suu­teen, so­si­aa­li­seen ja ta­lou­del­li­seen ase­maan ja mo­neen muu­hun seik­kaan.

– Näi­den­kin ky­sy­mys­ten kans­sa seu­ra­kun­tam­me ovat päi­vit­täin te­ke­mi­sis­sä.

Si­näl­lään ark­ki­piis­pa pi­tää ta­lou­des­ta huo­leh­ti­mis­ta eh­dot­to­mas­ti vas­tuul­li­se­na toi­min­ta­na.

– Se, et­tä ha­lu­taan saa­da maam­me ta­lou­del­li­nen pe­rus­ta kun­toon, on mi­nus­ta mitä kan­na­tet­ta­vin­ta. Us­kon, et­tä Suo­mes­sa myös hy­vin laa­jas­ti ym­mär­re­tään se, et­tä meil­lä ei ole va­raa yl­lä­pi­tää näin mo­ni­puo­lis­ta hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­taa, el­lei ta­lou­tem­me ole ta­sa­pai­nos­sa.

Sa­maan hen­gen­ve­toon ark­ki­piis­pa li­sää, et­tä ta­lous ei suin­kaan ole kaik­ki kai­kes­sa. Ih­mi­sen elä­mään kuu­luu mo­nia mui­ta­kin ulot­tu­vuuk­sia, jot­ka pi­tää ot­taa huo­mi­oon.

– Ih­mis­ku­van ei kos­kaan pi­täi­si pe­rus­tua sii­hen, min­kä­lai­nen ta­lou­del­li­nen toi­mi­ja hen­ki­lö on tai mil­lais­ta ta­lou­del­lis­ta hyö­tyä hä­nes­tä saa­daan. Ih­mis­ten hätä pi­tää ai­na myös ot­taa to­sis­saan.

Luo­ma ker­too, et­tä hän­tä on lo­ka­kui­sen kan­na­not­ton­sa jäl­keen haas­tet­tu esit­tä­mään omia vaih­to­eh­to­jaan maam­me ta­lou­del­lis­ten ti­lan­teen rat­kai­se­mi­sek­si.

Hän on kui­ten­kin koh­te­li­aas­ti kiel­täy­ty­nyt kun­ni­as­ta.

– Jos kirk­ko al­kai­si teh­dä omia var­jo­bud­jet­te­jaan, niin sil­loin se­kaan­tui­sim­me asi­aan, joka ei meil­le kuu­lu. Meil­lä­hän on toi­mi­va de­mok­ra­tia ja sen puit­teis­sa va­lit­tu hal­li­tus. Sen soi­sin ker­naas­ti on­nis­tu­van pit­kän lin­jan teh­tä­väs­sään.

Sitä ark­ki­piis­pa toi­voo, et­tä kirk­ko sai­si jat­kos­sa­kin ol­la mu­ka­na niis­sä kes­kus­te­luis­sa, jois­sa pu­hu­taan maam­me yh­teis­kun­nan pe­rus­teis­ta.

– Taus­tal­la on se­kin, et­tä hy­vin­voin­ti­val­ti­om­me kyt­key­tyy niin vah­vas­ti lu­te­ri­lai­seen yh­teis­kun­ta­fi­lo­so­fi­aan. Sii­nä ko­ros­tu­vat yh­teis­vas­tuul­li­suus ja hei­koim­mis­ta huo­leh­ti­mi­nen.

Vii­me ke­sä­nä ra­sis­mis­ta tuli Suo­mes­sa ko­ros­te­tus­ti koko yh­teis­kun­nan lä­pi­leik­kaa­va asia.

Ke­sä­kuus­sa toi­min­tan­sa aloit­ta­nut Pet­te­ri Or­pon hal­li­tus ajau­tui jo al­ku­met­reil­lään ko­vaan krii­siin, kos­ka usei­den pe­rus­suo­ma­lais­ten mi­nis­te­rien to­det­tiin har­joit­ta­neen vuo­sien ku­lu­es­sa ra­sis­tis­ta ja ää­ri­oi­keis­to­lai­sek­si tul­kit­tua kir­joit­te­lua.

Kohu laa­je­ni, joh­ti mi­nis­te­ri Vil­helm Jun­ni­lan eroon ja syn­nyt­ti si­vu­tuot­tee­na laa­jaa po­le­miik­kia.

Ark­ki­piis­pa Luo­man mu­kaan ra­sis­mi ei kui­ten­kaan kos­ke vain jul­ki­suu­des­sa nä­ky­viä po­lii­tik­ko­ja. Ikä­vä il­miö pii­lee sy­väl­lä yh­teis­kun­nas­sam­me.

– Ajat­te­len niin, et­tä vai­kea kesä ja sitä seu­ran­nut kes­kus­te­lu kään­tyi kui­ten­kin jol­la­kin ta­val­la myön­tei­sek­si. Sii­nä tuli nä­ky­väk­si nii­tä on­gel­ma­koh­tia, jot­ka kai­paa­vat yh­teis­tä kä­sit­te­lyä.

Luo­ma nä­kee kes­kei­se­nä ky­sy­myk­sen ih­mis­ku­vas­ta. Kris­ti­tyl­le kaik­ki ih­mi­set ihon­vä­ris­tä ja et­ni­ses­tä taus­tas­ta riip­pu­mat­ta ovat Ju­ma­lan ku­via.

Hän us­koo, et­tä jat­kos­sa ol­laan ny­kyis­tä tar­kem­pia sii­tä, mil­lä ta­val­la toi­sen­lai­sis­ta ih­mi­sis­tä pu­hu­taan.

– On ol­lut myös jon­kin ver­ran yri­tys­tä pääs­tää näi­tä ih­mi­siä enem­män jul­ki­suu­des­sa ää­neen, mikä on­kin tär­ke­ää. Tätä ei kui­ten­kaan ole ta­pah­tu­nut vie­lä riit­tä­väs­ti.

Arkkipiispa Luoma näkee yleisen keskusteluilmapiirin vaikeana. Polarisoituneessa tilanteessa ihmiset saattavat jopa pelätä omien näkemyksiensä esilletuomista. Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Arkkipiispa Luoma näkee yleisen keskusteluilmapiirin vaikeana. Polarisoituneessa tilanteessa ihmiset saattavat jopa pelätä omien näkemyksiensä esilletuomista. Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Po­liit­ti­nen ja yh­teis­kun­nal­li­nen kes­kus­te­lu läh­tee ny­kyi­sin va­li­tet­ta­van hel­pos­ti lau­kal­le. Toi­sen kun­ni­oit­ta­mi­nen lois­taa pois­sa­o­lol­laan.

Usein väit­te­lys­sä ote­taan valt­ti­kort­ti­na esil­le ar­vot. Nii­hin tiu­kas­ti ank­ku­roi­tu­ja omia nä­kö­kul­mia ha­lu­taan to­dis­taa ai­noik­si oi­keik­si.

Ta­pio Luo­man mu­kaan ar­vo­kes­kus­te­lus­sa ei ole on­nis­tut­tu par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la.

– Ar­vo­jen pun­nit­se­mi­nen suh­tees­sa toi­siin­sa on hy­vin vai­ke­aa. Se edel­lyt­täi­si ky­seis­ten ar­vo­jen huo­lel­lis­ta avaa­mis­ta, mitä har­voin ta­pah­tuu. Nyt ar­vo­kes­kus­te­lus­ta tu­lee hel­pos­ti vain lei­ma­kir­vei­den heit­te­lyä. Puo­lin ja toi­sin.

Po­la­ri­saa­ti­o­ta on il­mas­sa Suo­mes­sa­kin, mut­ta ark­ki­piis­pa ei kui­ten­kaan us­ko sii­hen, et­tä maam­me ja­kaan­tui­si eri lei­rei­hin yh­tä pa­has­ti kuin vaik­ka USA.

– Meil­lä jär­jes­tel­mä tun­tuu ole­van kes­tä­väm­pi. Suo­mes­sa ei ole kak­si­puo­lu­e­jär­jes­tel­mää, joka on jo läh­tö­koh­tai­ses­ti po­la­ri­soi­vaa.

Luo­maa ih­me­tyt­tää se, mik­si on ole­mas­sa niin suu­ri kiu­saus lo­ke­roi­da ih­mi­siä hei­dän mie­li­pi­tei­den­sä pe­rus­teel­la.

– Asi­oi­ta kat­so­taan vain tie­tys­tä nä­kö­kul­mas­ta, ei­kä kuun­nel­la toi­sen­lai­sia aja­tuk­sia. Tai jos sit­ten kuun­nel­laan­kin, niin ne ha­lu­taan teh­dä nau­ru­na­lai­sek­si tai jopa vai­en­taa.

Luo­ma ar­vi­oi, et­tä tä­män jyr­kän käy­tös­mal­lin ta­ka­na saat­taa piil­lä tur­vat­to­muu­den tun­net­ta. Sitä syn­nyt­tää esi­mer­kik­si ge­o­po­liit­ti­sen ti­lan­teen no­pea muut­tu­mi­nen.

– Pin­taan nou­se­vat kaik­ki ne pe­lot ja uh­ka­ku­vat, joi­ta pe­ri­aat­tees­sa ai­na on nur­kan ta­ka­na väi­jy­mäs­sä. Nyt ne ovat konk­re­ti­soi­tu­neet. Sil­loin ha­e­taan tu­kea sel­lai­sis­ta ajat­te­lu­ta­vois­ta, jois­sa voi ko­kea edes jol­la­kin ta­val­la voi­maan­tu­van­sa.

Koko pla­nee­tan kan­nal­ta kes­kei­siä ja myös ah­dis­tus­ta ai­heut­ta­via ky­sy­myk­siä ovat luon­nol­li­ses­ti myös il­mas­tok­rii­si ja luon­to­ka­to.

Ark­ki­piis­pa nä­kee näi­den me­ga­haas­tei­den ky­see­na­lais­ta­van mo­nia to­tun­nai­sia asi­oi­ta. Yk­si niis­tä on ih­mis­kun­nas­sa pit­kään val­lal­la ol­lut edis­ty­sus­ko.

– En oi­kein tie­dä, mi­hin me nyt edis­tym­me, vaik­ka kaik­ki me­nee koko ajan eteen­päin. Eten­kin il­mas­tok­rii­sin myö­tä eteen on tul­lut yhä enem­män ky­sy­mys sel­viy­ty­mi­ses­tä.

Pe­rin­tei­ses­ti ny­kyi­set su­ku­pol­vet ovat ai­na toi­vo­neet jäl­ke­läi­sil­leen hel­pom­paa ja vau­raam­paa­kin elä­mää. Tämä ei jat­kos­sa au­to­maat­ti­ses­ti enää to­teu­du.

– Us­kon, et­tä luo­pu­mi­sen ee­tos tu­lee jat­kos­sa vah­vis­tu­maan. Sitä pi­täi­si pys­tyä kä­sit­te­le­mään niin, et­tä asi­as­ta ei syn­ny pel­koa ja tur­vat­to­muu­den tun­net­ta.

Yk­si epä­var­muu­den ai­heut­ta­ja on voi­mak­kaas­ti pin­nal­le nou­se­va te­ko­ä­ly.

Ark­ki­piis­pa nä­kee asi­aan liit­ty­vän hui­kei­ta mah­dol­li­suuk­sia ja ”vä­ri­syt­tä­viä uh­ka­ku­via”.

– Se on kuin mikä ta­han­sa in­hi­mil­li­nen in­no­vaa­tio. Te­ko­ä­ly­ä­kin voi­daan käyt­tää niin mo­nen­lai­siin tar­koi­tuk­siin.

Luo­maa mie­ti­tyt­tää eri­tyi­ses­ti te­ko­ä­lyyn liit­ty­vä trans­hu­ma­nis­ti­nen ajat­te­lu­ta­pa.

Sii­nä ih­mi­sen evo­luu­ti­o­ta py­rit­täi­siin edis­tä­mään niin, et­tä hän sai­si eri­lai­sia ky­ky­jä ja omi­nai­suuk­sia, joi­ta ei muu­ten oli­si.

– Kun ih­mi­nen saa ”yli-in­hi­mil­li­siä” ky­ky­jä, niin edis­ty­sus­kon mu­kai­ses­ti aja­tel­laan, et­tä se väis­tä­mät­tä joh­taa hy­vään. Mut­ta vält­tä­mät­tä­hän niin­hän ei ta­pah­du.

Ark­ki­piis­pan mu­kaan ih­mi­syy­den kä­sit­tee­seen liit­ty­vien nä­kö­kul­mien poh­din­ta oli­si­kin ää­rim­mäi­sen oleel­lis­ta, kun te­ko­ä­ly ke­hit­tyy.

– Toi­nen asia on se, mi­ten te­ko­ä­ly edis­tää ih­mis­ten kes­ki­näis­tä ym­mär­rys­tä ja mi­ten se voi­si tu­kea ih­mi­sen ja Ju­ma­lan vä­li­sen suh­teen sy­ven­ty­mis­tä. Sitä en tie­dä, on­ko näi­hin ky­sy­myk­siin ai­na­kaan täl­lä het­kel­lä jär­ke­viä vas­tauk­sia.

Tapio Luoma tunnistaa ilmastokriisin ja sotien kaltaiset uhkakuvat, mutta on silti positiivinen tulevaisuuden suhteen. Toimiva demokratia ja lapset antavat hänelle toivoa. Kuva: Aarne Ormio

Tapio Luoma tunnistaa ilmastokriisin ja sotien kaltaiset uhkakuvat, mutta on silti positiivinen tulevaisuuden suhteen. Toimiva demokratia ja lapset antavat hänelle toivoa. Kuva: Aarne Ormio

Arkkipiispan kanslia

Maa­il­ma kiel­tä­mät­tä näyt­tää ny­kyi­sin var­sin ikä­väl­tä pai­kal­ta. Ko­ro­nas­ta jo­ten­kin sel­vit­tiin mut­ta ge­o­po­liit­ti­nen ti­lan­ne on järk­ky­nyt eri puo­lil­la. Ja il­mas­tok­rii­si väi­jyy koko ajan taus­tal­la.

Ark­ki­piis­pan mu­kaan syy­tä toi­voon kui­ten­kin on, mo­nel­la­kin ta­sol­la. Sitä hä­nel­le an­taa muun mu­as­sa maam­me de­mok­raat­ti­nen po­liit­ti­nen jär­jes­tel­mä.

– Se on jo it­ses­sään ar­vo­kas. Ha­lu­an us­koa sii­hen, et­tä kaik­ki po­liit­ti­ses­ta kan­nas­ta riip­pu­mat­ta et­si­vät vil­pit­tö­mäs­ti Suo­men yh­teis­tä hy­vää. Jos tämä ka­to­aa, niin sit­ten ky­sees­sä on iso uh­ka toi­vol­le.

Luo­ma luot­taa edel­leen myös di­a­lo­giin kei­no­na rat­kais­ta vai­kei­ta­kin haas­tei­ta.

– Kes­kus­te­lu voi­si kiel­tä­mät­tä meil­lä­kin ol­la pa­rem­paa, mut­ta ei se ole­ma­ton­ta­kaan ole.

Hen­ki­lö­koh­tai­sel­la ta­sol­la ark­ki­piis­pal­le toi­von läh­tee­nä ovat en­nen muu­ta lap­set. Vii­den al­le kou­lui­käi­sen lap­sen isoi­sä on poh­dis­kel­lut sitä, mil­lai­ses­sa maa­il­mas­sa nämä pie­no­kai­set saa­vat ai­kui­se­na elää.

– Jo­kai­nen lap­si on muis­tu­tus meil­le. Uh­ka­ku­via on ole­mas­sa, mut­ta las­ten tu­le­vai­suu­den eteen mei­dän kan­nat­taa työs­ken­nel­lä ja kat­sel­la toi­veik­kaas­ti tu­le­vai­suu­teen.

Luo­ma ker­too, et­tä ark­ki­piis­pan ko­me­as­sa vir­ka­ta­los­sa Tu­rus­sa on ol­lut kol­me van­haa maa­laus­ta: Us­ko, Toi­vo ja Rak­kaus. Vii­mei­nen on vuo­sien ku­lu­es­sa hä­vin­nyt, mut­ta Us­ko ja Toi­vo ovat edel­leen jäl­jel­lä.

– Toi­vos­sa nä­kyy pie­niä lap­sia. Mie­tin men­nei­den vuo­si­sa­to­jen ih­mi­siä; pit­käl­ti juu­ri lap­set aut­toi­vat hei­tä jak­sa­maan. Jäl­ke­läi­sis­tä oli pak­ko pi­tää huol­ta, vaik­ka olo­suh­teet oli­si­vat ol­leet mi­ten vai­ke­at ta­han­sa.