JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Astia kaikkein kalli­sar­voi­sim­malle – Itse tehty tuhkauurna kertoo rakkaudesta, elämästä ja luopu­mi­sesta

15.3.2022
Kaisa Hako

Se voi ol­la kova tai peh­meä. Se voi­daan nik­ka­roi­da puus­ta tai muo­toil­la sa­ves­ta, mut­ta yh­tä lail­la sen voi val­mis­taa om­mel­len, vir­ka­ten tai neu­lo­en. Oma­te­koi­sen tuh­kau­ur­nan muo­dot ovat mo­net, ja yhä use­am­min nii­tä val­mis­te­taan it­se. Uur­nan voi teh­dä ko­to­na, mut­ta myös eri­lai­set uur­nan­te­ko­kurs­sit ovat osoit­tau­tu­neet huip­pu­suo­si­tuik­si. Kurs­se­ja tar­jo­a­vat muun mu­as­sa opis­tot ja seu­ra­kun­nat.

Kä­sin­teh­dyn uur­nan aja­tel­laan ole­van kun­ni­a­no­soi­tus edes­men­neel­le rak­kaal­le. Se voi ol­la myös luon­te­va tapa lä­hes­tyä aja­tus­ta omas­ta kuo­le­mas­ta. Kä­sil­lä te­ke­mi­sen rin­nal­la kul­kee aja­tusp­ro­ses­si, jos­sa käy­dään lä­vit­se niin elet­tyä elä­mää kuin elä­mäs­tä luo­pu­mis­ta­kin.

 

Kre­ma­to­ri­on­hoi­ta­ja Ari Mä­hö­nen Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­mäs­tä ker­too, et­tä it­se teh­ty­jen uur­nien suo­sio on huo­mat­tu Le­von kre­ma­to­ri­ol­la, jon­ne nii­tä saa­puu vii­koit­tain. Mä­hö­sen ha­vain­to­jen mu­kaan mää­rä on kas­vus­sa. Il­mi­ön taus­tal­la on muun mu­as­sa tuh­kauk­sen yleis­ty­mi­nen hau­taus­muo­to­na.

Uur­na on usein pui­nen, kar­ti­on muo­toi­nen ja pel­kis­tet­ty. Per­soo­nal­li­set tuh­kau­ur­nat ei­vät kui­ten­kaan ole mi­kään uu­si il­miö. Mä­hö­nen muis­taa jo uran­sa al­ku­a­joil­ta, mi­ten tuh­ka jos­kus pyy­det­tiin lait­ta­maan vaik­ka­pa kra­naa­tin- tai ty­kin­hyl­syyn.

– Sel­lai­set uur­nat ei­vät tie­ten­kään maa­du. Sil­loin tuh­ka on tar­koi­tet­tu si­ro­tel­ta­vak­si, hän sa­noo.

It­se teh­dyt uur­nat kiin­nit­tä­vät kre­ma­to­ri­on­hoi­ta­jan huo­mi­on.

– Muis­tan esi­mer­kik­si ma­ja­kan muo­toi­sen uur­nan, jo­hon täy­tön jäl­keen sy­ty­tet­tiin valo. On ol­lut lin­nun­pön­tön tai aar­re­ar­kun muo­toon teh­ty­jä. Ta­val­li­sim­min uur­nat ovat pui­sia, mut­ta olen näh­nyt myös hie­no­ja vir­kat­tu­ja tai ku­dot­tu­ja pus­se­ja, Mä­hö­nen ker­too.

Jos­kus uur­nan muo­to tai ko­ris­te­lu il­men­tä­vät vai­na­jal­le rak­kai­ta asi­oi­ta, ku­ten luon­toa, ur­hei­lua tai ka­las­tus­ta. Uur­nis­sa voi ol­la kau­nii­ta lii­tos­kul­mia ja polt­to­lei­kat­tu­ja ku­vi­oi­ta.

– Ih­mi­set saat­ta­vat myös tuu­na­ta ta­val­li­sia kar­ti­o­mal­li­sia uur­nia ja li­sä­tä nii­hin ko­ris­te­lua tai teks­tiä. Olen myös huo­man­nut, et­tä mais­si­tärk­ke­lyk­ses­tä pu­ris­tet­tu­ja uur­nia vie­dään tai­tei­li­joi­den ko­ris­tel­ta­vik­si, Mä­hö­nen ker­too.

Oma­te­kois­ta uur­naa suun­nit­te­le­van kan­nat­taa pi­tää mie­les­sä muu­ta­ma seik­ka en­nen työ­hön ryh­ty­mis­tä. Jos uur­na kät­ke­tään maa­han, ma­te­ri­aa­lin on ol­ta­va eko­lo­gis­ta, sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti ha­jo­a­vaa ai­net­ta, ku­ten puu­ta, pa­pe­ri­mas­saa, kas­vi­pe­räi­siä ma­te­ri­aa­le­ja tai maa­tu­vaa ke­ra­miik­kaa. Teks­tii­li­ma­te­ri­aa­leis­ta so­pi­via ovat luon­non­kui­dut, ku­ten puu­vil­la, pel­la­va ja silk­ki.

Jos uur­na upo­te­taan ve­teen, ma­te­ri­aa­lin on ol­ta­va polt­ta­ma­ton­ta sa­vea tai ke­ra­miik­kaa, joka ha­jo­aa täy­sin. Jos­kus uur­na myös si­joi­te­taan uur­na­hol­viin, jol­loin se val­mis­te­taan maa­tu­mat­to­mas­ta ma­te­ri­aa­lis­ta.

Uur­nas­sa on ai­na ol­ta­va kun­nol­li­nen auk­ko täyt­töä var­ten sekä hy­vin mie­tit­ty sul­ke­mis­ta­pa. Jos tuh­ka on tar­koi­tet­tu si­ro­tel­ta­vak­si, on tär­ke­ää, et­tä uur­na voi­daan uu­del­leen ava­ta sitä var­ten. Tie­to tuh­kan mää­rän­pääs­tä on tär­ke­ää ker­toa myös kre­ma­to­ri­ol­le, joka sul­kee uur­nan tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti.

Ari Mä­hö­nen ker­too, et­tä mi­kä­li tuh­ka si­ro­tel­laan, omais­ten on mah­dol­lis­ta käyt­tää sa­maa uur­naa uu­del­leen­kin.

– Se­kin on eko­lo­gi­nen tapa, hän huo­maut­taa.

Uur­nan oi­kea koko on tär­keä. Ih­mi­sen tuh­kan on mah­dut­ta­va sii­hen.

– Sen on ol­ta­va ve­toi­suu­del­taan 2–4 lit­raa, ar­vi­oi Mä­hö­nen.

Mi­kä­li uur­na on tar­koi­tus hau­da­ta, hau­ta­paik­ka­kin mää­rit­tää ko­koa. Uur­na­hau­ta on 60 sent­tiä syvä ja 30 sent­tiä le­veä.

– So­pi­va kor­keus on 25–35 sent­tiä. Lä­pi­mi­tan on ol­ta­va al­le 30 sent­tiä, jot­ta se mah­tuu hau­taan, Mä­hö­nen to­te­aa.

It­se teh­dyn uur­nan voi toi­mit­taa kre­ma­to­ri­ol­le joko hau­taus­liik­keen kaut­ta tai siu­nauk­sen yh­tey­des­sä ar­kun mu­ka­na.

– Sen voi myös tuo­da meil­le it­se tai vaik­ka pos­tit­taa, Mä­hö­nen ker­too.

– Jos uur­na pos­ti­te­taan, oli­si hyvä, jos se oli­si ra­ken­teel­taan ta­sa­kan­ti­nen. Kan­nes­sa ole­vat ris­tit tai muut ko­ris­teet rik­kou­tu­vat pos­ti­tuk­ses­sa her­käs­ti, hän vink­kaa.

Tuh­ka on hau­dat­ta­va tai si­ro­tel­ta­va vuo­den ku­lu­es­sa tuh­kauk­ses­ta. Tuh­ka luo­vu­te­taan omai­sil­le sen jäl­keen, kun tark­ka hau­taus- tai si­rot­te­lu­paik­ka on il­moi­tet­tu. Uur­na voi­daan tuh­kauk­sen jäl­keen myös lä­het­tää kre­ma­to­ri­os­ta omais­ten an­ta­maan osoit­tee­seen.