Se voi ol­la kova tai peh­meä. Se voi­daan nik­ka­roi­da puus­ta tai muo­toil­la sa­ves­ta, mut­ta yh­tä lail­la sen voi val­mis­taa om­mel­len, vir­ka­ten tai neu­lo­en. Oma­te­koi­sen tuh­kau­ur­nan muo­dot ovat mo­net, ja yhä use­am­min nii­tä val­mis­te­taan it­se. Uur­nan voi teh­dä ko­to­na, mut­ta myös eri­lai­set uur­nan­te­ko­kurs­sit ovat osoit­tau­tu­neet huip­pu­suo­si­tuik­si. Kurs­se­ja tar­jo­a­vat muun mu­as­sa opis­tot ja seu­ra­kun­nat.

Kä­sin­teh­dyn uur­nan aja­tel­laan ole­van kun­ni­a­no­soi­tus edes­men­neel­le rak­kaal­le. Se voi ol­la myös luon­te­va tapa lä­hes­tyä aja­tus­ta omas­ta kuo­le­mas­ta. Kä­sil­lä te­ke­mi­sen rin­nal­la kul­kee aja­tusp­ro­ses­si, jos­sa käy­dään lä­vit­se niin elet­tyä elä­mää kuin elä­mäs­tä luo­pu­mis­ta­kin.

Kre­ma­to­ri­on­hoi­ta­ja Ari Mä­hö­nen Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­mäs­tä ker­too, et­tä it­se teh­ty­jen uur­nien suo­sio on huo­mat­tu Le­von kre­ma­to­ri­ol­la, jon­ne nii­tä saa­puu vii­koit­tain. Mä­hö­sen ha­vain­to­jen mu­kaan mää­rä on kas­vus­sa. Il­mi­ön taus­tal­la on muun mu­as­sa tuh­kauk­sen yleis­ty­mi­nen hau­taus­muo­to­na.

Uur­na on usein pui­nen, kar­ti­on muo­toi­nen ja pel­kis­tet­ty. Per­soo­nal­li­set tuh­kau­ur­nat ei­vät kui­ten­kaan ole mi­kään uu­si il­miö. Mä­hö­nen muis­taa jo uran­sa al­ku­a­joil­ta, mi­ten tuh­ka jos­kus pyy­det­tiin lait­ta­maan vaik­ka­pa kra­naa­tin- tai ty­kin­hyl­syyn.

– Sel­lai­set uur­nat ei­vät tie­ten­kään maa­du. Sil­loin tuh­ka on tar­koi­tet­tu si­ro­tel­ta­vak­si, hän sa­noo.

It­se teh­dyt uur­nat kiin­nit­tä­vät kre­ma­to­ri­on­hoi­ta­jan huo­mi­on.

– Muis­tan esi­mer­kik­si ma­ja­kan muo­toi­sen uur­nan, jo­hon täy­tön jäl­keen sy­ty­tet­tiin valo. On ol­lut lin­nun­pön­tön tai aar­re­ar­kun muo­toon teh­ty­jä. Ta­val­li­sim­min uur­nat ovat pui­sia, mut­ta olen näh­nyt myös hie­no­ja vir­kat­tu­ja tai ku­dot­tu­ja pus­se­ja, Mä­hö­nen ker­too.

Jos­kus uur­nan muo­to tai ko­ris­te­lu il­men­tä­vät vai­na­jal­le rak­kai­ta asi­oi­ta, ku­ten luon­toa, ur­hei­lua tai ka­las­tus­ta. Uur­nis­sa voi ol­la kau­nii­ta lii­tos­kul­mia ja polt­to­lei­kat­tu­ja ku­vi­oi­ta.

– Ih­mi­set saat­ta­vat myös tuu­na­ta ta­val­li­sia kar­ti­o­mal­li­sia uur­nia ja li­sä­tä nii­hin ko­ris­te­lua tai teks­tiä. Olen myös huo­man­nut, et­tä mais­si­tärk­ke­lyk­ses­tä pu­ris­tet­tu­ja uur­nia vie­dään tai­tei­li­joi­den ko­ris­tel­ta­vik­si, Mä­hö­nen ker­too.

Oma­te­kois­ta uur­naa suun­nit­te­le­van kan­nat­taa pi­tää mie­les­sä muu­ta­ma seik­ka en­nen työ­hön ryh­ty­mis­tä. Jos uur­na kät­ke­tään maa­han, ma­te­ri­aa­lin on ol­ta­va eko­lo­gis­ta, sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti ha­jo­a­vaa ai­net­ta, ku­ten puu­ta, pa­pe­ri­mas­saa, kas­vi­pe­räi­siä ma­te­ri­aa­le­ja tai maa­tu­vaa ke­ra­miik­kaa. Teks­tii­li­ma­te­ri­aa­leis­ta so­pi­via ovat luon­non­kui­dut, ku­ten puu­vil­la, pel­la­va ja silk­ki.

Jos uur­na upo­te­taan ve­teen, ma­te­ri­aa­lin on ol­ta­va polt­ta­ma­ton­ta sa­vea tai ke­ra­miik­kaa, joka ha­jo­aa täy­sin. Jos­kus uur­na myös si­joi­te­taan uur­na­hol­viin, jol­loin se val­mis­te­taan maa­tu­mat­to­mas­ta ma­te­ri­aa­lis­ta.

Uur­nas­sa on ai­na ol­ta­va kun­nol­li­nen auk­ko täyt­töä var­ten sekä hy­vin mie­tit­ty sul­ke­mis­ta­pa. Jos tuh­ka on tar­koi­tet­tu si­ro­tel­ta­vak­si, on tär­ke­ää, et­tä uur­na voi­daan uu­del­leen ava­ta sitä var­ten. Tie­to tuh­kan mää­rän­pääs­tä on tär­ke­ää ker­toa myös kre­ma­to­ri­ol­le, joka sul­kee uur­nan tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti.

Ari Mä­hö­nen ker­too, et­tä mi­kä­li tuh­ka si­ro­tel­laan, omais­ten on mah­dol­lis­ta käyt­tää sa­maa uur­naa uu­del­leen­kin.

– Se­kin on eko­lo­gi­nen tapa, hän huo­maut­taa.

Uur­nan oi­kea koko on tär­keä. Ih­mi­sen tuh­kan on mah­dut­ta­va sii­hen.

– Sen on ol­ta­va ve­toi­suu­del­taan 2–4 lit­raa, ar­vi­oi Mä­hö­nen.

Mi­kä­li uur­na on tar­koi­tus hau­da­ta, hau­ta­paik­ka­kin mää­rit­tää ko­koa. Uur­na­hau­ta on 60 sent­tiä syvä ja 30 sent­tiä le­veä.

– So­pi­va kor­keus on 25–35 sent­tiä. Lä­pi­mi­tan on ol­ta­va al­le 30 sent­tiä, jot­ta se mah­tuu hau­taan, Mä­hö­nen to­te­aa.

It­se teh­dyn uur­nan voi toi­mit­taa kre­ma­to­ri­ol­le joko hau­taus­liik­keen kaut­ta tai siu­nauk­sen yh­tey­des­sä ar­kun mu­ka­na.

– Sen voi myös tuo­da meil­le it­se tai vaik­ka pos­tit­taa, Mä­hö­nen ker­too.

– Jos uur­na pos­ti­te­taan, oli­si hyvä, jos se oli­si ra­ken­teel­taan ta­sa­kan­ti­nen. Kan­nes­sa ole­vat ris­tit tai muut ko­ris­teet rik­kou­tu­vat pos­ti­tuk­ses­sa her­käs­ti, hän vink­kaa.

Tuh­ka on hau­dat­ta­va tai si­ro­tel­ta­va vuo­den ku­lu­es­sa tuh­kauk­ses­ta. Tuh­ka luo­vu­te­taan omai­sil­le sen jäl­keen, kun tark­ka hau­taus- tai si­rot­te­lu­paik­ka on il­moi­tet­tu. Uur­na voi­daan tuh­kauk­sen jäl­keen myös lä­het­tää kre­ma­to­ri­os­ta omais­ten an­ta­maan osoit­tee­seen.