Kir­kon tut­ki­mus- ja kou­lu­tu­syk­si­kös­sä joh­ta­va­na asi­an­tun­ti­ja­na työs­ken­te­le­vä TT Jyri Ko­mu­lai­nen on pe­reh­ty­nyt sy­väl­li­ses­ti kris­ti­nus­koon ja laa­jas­ti maa­il­man mui­den­kin us­kon­to­jen kir­joon.

Ko­mu­lai­sen uu­si teos Kris­ti­nus­kon muut­tu­va kar­tas­to – Mat­ko­ja maa­il­man­laa­jaan kirk­koon (Suo­men Lä­he­tys­seu­ra 2025) tar­kas­te­lee kan­san­ta­jui­ses­ti sitä, mi­ten Vä­li­me­ren itä­o­sas­sa syn­ty­nyt kris­ti­nus­ko on muo­tou­tu­nut maa­il­man­laa­jui­sek­si il­mi­ök­si.

Glo­baa­lin ete­län eli Aa­si­an, Af­ri­kan, Ose­a­ni­an ja La­ti­na­lai­sen Ame­ri­kan pai­no­ar­vo on mo­nel­la­kin ta­val­la koko ajan kas­va­mas­sa, mikä ei voi ol­la nä­ky­mät­tä myös kris­til­li­ses­sä te­o­lo­gi­as­sa.

Ko­mu­lai­sen pe­rus­vies­ti on sel­keä.

– Kris­ti­nus­ko ei ole muut­tu­ma­ton, vaan se saa his­to­ri­as­sa ja eri pai­kois­sa eri il­me­ne­mis­muo­to­ja. In­ti­as­sa on epäi­le­mät­tä eri­lais­ta kris­ti­nus­koa kuin Kai­nuus­sa, te­o­lo­gi to­te­aa.

Hel­sin­gin Mu­siik­ki­ta­lon kah­vi­las­sa on lou­na­sa­jan jäl­keen ai­ka hil­jais­ta. Jyri Ko­mu­lai­nen sie­mai­see ku­pis­ta kah­via ja al­kaa heti pu­hua in­nos­tu­nees­ti kir­jan­sa ai­he­pii­ris­tä.

Te­o­lo­gi ker­too sen ole­van erään­lai­nen sum­ma sii­tä, mitä hän on op­pi­nut glo­baa­lis­ta kris­ti­nus­kos­ta. Nyt mies ha­lu­aa he­rä­tel­lä ta­val­li­sia kris­tit­ty­jä­kin ase­moi­tu­maan ta­val­laan uu­del­leen.

– Meil­lä ei ole vie­lä­kään otet­tu riit­tä­vän va­ka­vas­ti maa­il­man muut­tu­mis­ta. Pi­täi­si tie­dos­taa, et­tä kris­ti­nus­kon pai­no­pis­te on jo nyt ai­van muu­al­la kuin län­si­mais­sa, Ko­mu­lai­nen al­le­vii­vaa.

Nu­me­rot pu­hu­vat täs­tä omaa sel­vää kiel­tään.

– Täl­lä het­kel­lä glo­baa­lis­sa ete­läs­sä asuu kak­si kol­ma­so­saa maa­il­man kris­ti­tyis­tä. Vuon­na 2050 mää­rän on ar­vi­oi­tu ole­van jo lä­hes 80 %.

Jyri Ko­mu­lai­nen muis­tut­taa, et­tä val­lal­la on pit­kään ol­lut hie­rar­ki­nen ase­tel­ma, jos­sa glo­baa­li poh­joi­nen on miel­let­ty kris­ti­kun­nan kes­kuk­sek­si. Siir­to­maa­jär­jes­tel­mä on his­to­ri­aa, mut­ta mo­nia sen ra­ken­tei­ta on jää­nyt jäl­jel­le.

– Tä­män pe­rin­nön ta­kia glo­baa­lin ete­län vir­tauk­set ovat jää­neet lii­an usein si­vu­roo­liin. Siel­lä­kin on kui­ten­kin iki­van­ho­ja kris­til­li­siä kirk­ko­ja, esi­mer­kik­si Eti­o­pi­as­sa.

Nyt kris­ti­nus­kon ryt­mi on toi­nen. Kun sen ase­ma poh­joi­ses­sa pää­sään­töi­ses­ti hii­puu, niin ete­län kir­kot kas­va­vat voi­mak­kaas­ti. Löy­ty­vät­pä maa­il­man suu­rim­mat lu­te­ri­lai­set kir­kot­kin ny­kyi­sin jo Af­ri­kas­ta.

Kat­seen kään­tä­mi­nen ete­lään on avan­nut te­o­lo­gi­al­le ai­van uu­den­lai­sia nä­kö­kul­mia, jot­ka poik­ke­a­vat pe­rin­tei­ses­ti yli­o­pis­to­te­o­lo­gi­as­ta.

– Te­o­lo­gi­aa syn­tyy myös ru­no­jen, lau­lu­jen ja ku­va­tai­teen muo­dos­sa. Mo­net ete­län kris­ti­tyt elä­vät kult­tuu­reis­sa, jois­sa kir­jal­lis­ta il­mai­sua tär­ke­äm­pi on suul­li­nen pe­rin­ne ja ri­tu­aa­lit, Ko­mu­lai­nen ker­too.

Myös al­ku­pe­räis­kan­so­jen pe­rin­tei­set hen­gel­li­syy­den muo­dot ovat il­mas­ton­muu­tok­sen ai­ka­kau­del­la nous­seet te­o­lo­gien mie­len­kiin­non koh­teik­si.

– Va­ti­kaa­nis­sa vuon­na 2019 jär­jes­tet­ty Ama­zo­nin sy­no­di ko­ros­ti, et­tä kir­kon tu­lee uu­dis­tu­ak­seen kuun­nel­la alu­een al­ku­pe­räis­kan­so­jen vii­saut­ta sekä näi­den ri­kas­ta ker­to­mus­pe­rin­net­tä.

Idän us­kon­to­jen ja kris­ti­nus­kon koh­taa­mi­nen suo­ma­lai­ses­sa seu­ra­kun­ta­e­lä­mäs­sä ta­pah­tuu ai­ka usein joo­gan ym­pä­ril­lä.

Kris­til­li­nen joo­ga – usein tuot­teis­tet­tu­na Hil­jai­suu­den joo­gan ni­mel­lä – on saa­nut eten­kin Ete­lä-Suo­mes­sa suu­ren suo­si­on.

Sa­mal­la joo­gan ran­tau­tu­mi­nen kirk­ko­ti­loi­hin on he­rät­tä­nyt pai­koin myös kii­vas­ta vas­ta­rin­taa.

Jyri Ko­mu­lai­nen ei näe joo­gaa uh­ka­na, vaan päin­vas­toin mah­dol­li­suu­te­na ri­kas­tut­taa kris­til­lis­tä ru­kou­se­lä­mää, kun­han sen hen­gel­li­nen si­säl­tö mää­rit­tyy kris­til­li­sek­si.

– Ko­ros­tan sitä, et­tä en it­se har­joi­ta min­kään­lais­ta joo­gaa. Kom­men­toin asi­aa te­o­lo­gi­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta.

Ko­mu­lai­nen häm­mäs­te­lee sitä, kuin­ka rai­vok­kai­ta re­ak­ti­oi­ta tu­lee, jos hän us­kon­to­jen asi­an­tun­ti­ja­na kä­sit­te­lee joo­gaa jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa.

Hän toi­voo, et­tä kir­kon si­säl­lä pys­tyt­täi­siin ra­ken­ta­maan il­ma­pii­riä, jos­sa esi­mer­kik­si kris­til­lis­tä joo­gaa kos­ke­vat ky­sy­myk­set pys­tyt­täi­siin jal­kaut­ta­maan seu­ra­kun­tiin.

– Avat­tai­siin siis ih­mi­sil­le asi­oi­ta ai­van pe­rus­ta­sol­ta läh­tien. Tuo­tai­siin esil­le esi­mer­kik­si sitä, et­tä hen­gel­li­sel­lä elä­mäl­lä on mo­nen­lai­sia muo­to­ja. Joo­ga voi ol­la yk­si niis­tä.

Kris­ti­nus­kon muut­tu­va kar­tas­to – Mat­ko­ja maa­il­man­laa­jaan kirk­koon kä­sit­te­lee use­aan ot­tee­seen kon­teks­tu­aa­lis­ta sekä va­pau­tuk­sen te­o­lo­gi­aa.

Ko­mu­lai­sen mu­kaan edel­li­nen tar­koit­taa te­o­lo­gi­an te­ke­mis­tä ja Raa­ma­tun tul­kin­taa pai­kal­li­ses­ta kult­tuu­ris­ta ja to­del­li­suu­des­ta kä­sin.

– Pi­de­tään siis koko ajan sil­mäl­lä eri­lai­sia to­del­li­suuk­sia, joi­den kes­kel­lä ele­tään. Tä­hän liit­tyy usein us­kon­to­jen vä­li­nen di­a­lo­gi.

Vas­taa­vas­ti va­pau­tuk­sen te­o­lo­gi­an ydi­na­ja­tus on, et­tä kir­kon teh­tä­vä ei ra­joi­tu yk­si­löi­den hen­gel­li­seen pe­las­tuk­seen.

– Li­säk­si sen tu­lee ak­tii­vi­ses­ti muut­taa ra­ken­teel­lis­ta epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta ja puo­lus­taa sor­ret­tu­ja.

Ko­mu­lai­sen mu­kaan va­pau­tuk­sen te­o­lo­gia poh­jau­tuu Van­han tes­ta­men­tin pro­feet­ta­pe­rin­tee­seen.

– Usein ky­sei­nen te­o­lo­gia lii­te­tään La­ti­na­lai­seen Ame­rik­kaan, mut­ta se on vain yk­si his­to­ri­al­li­sen uu­del­leen­löy­tä­mi­sen paik­ka.

Te­o­lo­gi pai­not­taa sitä, kuin­ka sy­väl­li­ses­tä muu­tok­ses­ta on kyse, kun kat­set­ta suun­na­taan jäl­leen mar­gi­naa­leis­sa elä­viin ih­mi­siin.

– Mar­gi­naa­leis­ta­han kris­ti­nus­ko läh­ti kak­si vuo­si­tu­hat­ta sit­ten liik­keel­le. Nyt ol­laan jäl­leen pa­laa­mas­sa ky­sei­sel­le maa­pe­räl­le.

Jyri Komulainen näkee vapautuksen teologian vaikutuksen näkyvän muun muassa kirkon yhteiskunnallisen työn piirissä. Kuva: Kirkon viestintä / Aarne Ormio

Kirkon viestintä / Aarne Ormio

Suo­mes­sa eri­tyi­ses­ti van­hem­mat ikä­luo­kat ovat tot­tu­neet aja­tuk­seen kan­san­kir­kos­ta, jo­hon kuu­lu­vat lä­hes kaik­ki. Sen op­pi taas tuli tur­val­li­ses­ti Lut­he­ril­ta.

Ti­lan­ne al­kaa ol­la nyt hy­vin­kin eri­lai­nen. Evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­seen kirk­koon kuu­luu suo­ma­lai­sis­ta enää 62 %, hel­sin­ki­läi­sis­tä hiu­kan al­le puo­let.

Ko­mu­lai­nen us­koo sii­hen, et­tä juu­ri glo­baa­lin ete­län te­o­lo­gi­as­ta oli­si am­men­net­ta­vis­sa mo­ni­muo­toi­suut­ta ja elin­voi­maa ny­kyi­seen ti­lan­tee­seen, jos­sa kirk­ko ei ih­mi­siä hou­kut­te­le.

– Suo­men­kin lu­te­ri­lai­nen kirk­ko oli­si us­kot­ta­vam­pi, jos se ei pu­hui­si omien etu­jen­sa puo­les­ta, vaan aset­tui­si köy­hien puo­lel­le.

Te­o­lo­gi nä­kee to­den­nä­köi­se­nä, et­tä im­pi­vaa­ra­lai­suu­des­ta ulos mur­tau­tu­va kirk­ko sai­si vi­haa osak­seen, mut­ta he­rät­täi­si sa­mal­la myös kun­ni­oi­tus­ta.

– Ei tas­ku­läm­min lu­te­ri­lai­suus ih­mi­siä kiin­nos­ta, hän heit­tää.

Jyri Ko­mu­lai­nen tun­nis­taa mo­nen­lais­ten es­tei­den ole­mas­sa­o­lon. Hän ha­vait­see evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon si­säl­lä ”jon­kin­lais­ta tai­pu­mus­ta” sul­kea ete­län suun­taan avau­tu­via te­o­lo­gi­sia ik­ku­noi­ta.

Taus­tal­la hän nä­kee ole­van eri­lai­sia val­ta­ky­sy­myk­siä.

– Glo­baa­lin ete­län te­o­lo­gia hei­jas­te­lee ai­toa Uu­den tes­ta­men­tin ee­tos­ta. Tot­ta kai se uh­kaa van­haa val­taa, mitä se sit­ten on­kaan.

Ak­tii­vi­se­na some-kes­kus­te­li­ja­na Ko­mu­lai­nen ei us­ko ole­van­sa mie­li­pi­tei­neen suin­kaan yk­sin.

– Tie­dän, et­tä esi­mer­kik­si kir­kon si­säl­lä on val­ta­va mää­rä työn­te­ki­jöi­tä, jot­ka yh­ty­vät aja­tus­kul­kui­hi­ni ja toi­vee­seen, et­tä kirk­ko avau­tui­si vie­lä­kin enem­män.

Globaalissa etelässä asuu kaksi kolmasosaa maailman kristityistä. Kuva Mwanangwan maalaisseurakunnan jumalanpalveluksesta Tansaniassa. Kuva: Johanna Erjonsalo

Johanna Erjonsalo

Haas­tat­te­lun lo­puk­si on ky­syt­tä­vä Ko­mu­lai­sel­ta, mikä kris­ti­nus­kon rik­kaas­sa te­o­lo­gi­ses­sa ajat­te­lus­sa ins­pi­roi hän­tä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti eni­ten.

Vas­taus tu­lee no­pe­as­ti. Ris­tin te­o­lo­gia.

Sii­nä Ju­ma­la kät­key­tyy kär­si­myk­seen ja heik­kou­teen, eri­tyi­ses­ti Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­maan.

– Juu­ri tämä on se kris­ti­nus­kon ra­di­kaa­li, kai­ken kään­tä­vä sa­no­ma. Sen oi­val­ta­mi­nen aut­taa nä­ke­mään kris­ti­nus­kon val­lan­ku­mouk­sel­li­suu­den, Jyri Ko­mu­lai­nen miet­tii.