Hei­no­las­sa asu­va Han­nu Huh­ta­la on sä­vel­tä­nyt Hil­ja Aal­to­sen ru­no­ja enem­män kuin ku­kaan muu. Tun­net­tu evan­ke­lis­ta ja ru­noi­li­ja Aal­to­nen nuk­kui pois vuon­na 2013, 105-vuo­ti­aa­na, mut­ta sitä en­nen hän eh­ti an­taa Huh­ta­lal­le sä­vel­let­tä­väk­si 53 ru­noa.

Aal­to­sen ja Huh­ta­lan yh­teis­työn hel­miä on tul­kin­nut Nina Åst­röm al­bu­meil­laan Avoin tai­vas ja Mi­nun aar­tee­ni. Le­vyis­tä en­sin mai­nit­tu ylit­ti tou­ko­kuus­sa 20 000 kap­pa­leen pla­ti­na­ra­jan.

– Nina ot­ti yh­teyt­tä ja ker­toi asi­as­ta. Sinä il­ta­na suo­ras­taan lei­juin. On hy­vin har­vi­nais­ta, et­tä hen­gel­lis­tä le­vy­tys­tä myy­dään Suo­mes­sa noin pal­jon, Huh­ta­la ker­too.

Sä­vel­tä­jä vyö­ryt­tää val­ta­o­san kun­ni­as­ta Aal­to­sen suun­taan.

– Hil­jan ru­no­ja ovat lau­la­neet mo­net Jor­ma Hyn­ni­ses­tä läh­tien, mut­ta nämä ru­not hän kir­joit­ti vii­mei­si­nä vuo­si­naan jää­hy­väi­sik­si. Ru­not oli kir­joi­tet­tu va­pi­se­val­la kä­si­a­lal­la ja tun­tui­vat eri­tyi­sen py­hil­tä. Oli eri­tyi­nen kun­nia saa­da sä­vel­tää jää­hy­väis­ru­not lau­luik­si.

Huh­ta­la sa­noo, et­tä urak­ka tun­tui het­kit­täin mah­dot­to­mal­ta.

– Tun­sin riit­tä­mät­tö­myyt­tä teks­tien rin­nal­la. Vai­mo kan­nus­ti, et­tä an­na men­nä vaan, Ju­ma­la an­taa kyl­lä sä­ve­let. Sii­tä ne sit­ten syn­tyi­vät ja Hil­ja­kin oli me­lo­di­oi­hin oi­kein tyy­ty­väi­nen.

Hil­ja Aal­to­sen mer­ki­tys­tä ei saa unoh­taa, Huh­ta­la sa­noo.

– Hil­jan mer­ki­tys oli val­tai­sa. Hän tun­si koko Suo­men hen­gel­li­sen ken­tän maan it­se­näi­syy­den ajal­ta. Hän oli erit­täin pi­det­ty yli kirk­ko­kun­ta­ra­jo­jen ja hä­nen luo­naan kävi vie­lä ai­van vii­mei­si­nä vuo­si­na­kin pap­pe­ja sie­lun­hoi­dos­sa. Jos­kus Kouk­ku­nie­men van­hain­ko­dis­sa oli jono Hil­jan luok­se.

Aal­to­sen teks­te­jä Huh­ta­la ke­huu kau­niik­si ja kie­lel­tään rik­kaik­si.

– Olen ai­na ihail­lut sitä, kuin­ka hie­nos­ti hän tuo kir­joi­tuk­sis­saan evan­ke­liu­min ydin­sa­no­man esil­le.

Huh­ta­la on sä­vel­tä­nyt kaik­ki Aal­to­sel­ta sa­man­sa ru­not, mut­ta kaik­kia ei ole jul­kais­tu.

– Jos ne kiin­nos­ta­vat, mi­nuun kan­nat­taa ol­la roh­ke­as­ti yh­tey­des­sä. Mi­nul­la on täy­sin omi­a­kin kap­pa­lei­ta, joi­ta voin an­taa kuo­roil­le, lau­lu­ryh­mil­le tai so­lis­teil­le lau­let­ta­vik­si.

Aal­to­sen, Huh­ta­lan ja Åst­rö­min toi­nen­kin yh­teis­le­vy­tys Mi­nun aar­tee­ni on me­nes­ty­nyt hy­vin. Le­vyä on myy­ty mel­kein 8 000 kap­pa­let­ta.

– Sil­lä­kin on hy­viä lau­lu­ja ja jot­kut pi­tä­vät sitä le­vyis­tä jopa pa­rem­pa­na, mut­ta luu­len­pa, et­tä levy on lii­an pop­pia van­hem­pien kuu­li­joi­den ma­kuun, sä­vel­tä­jä to­te­aa.

Vih­dis­tä Hei­no­laan tois­sa vuon­na vai­mon­sa kans­sa aset­tu­nut ju­lis­ta­ja, lau­lu­e­van­ke­lis­ta ja lau­lun­te­ki­jä Han­nu Huh­ta­la tun­ne­taan hen­gel­li­sis­tä kon­sert­ti­ko­ko­nai­suuk­sis­taan. Huh­ta­lan mu­siik­kid­raa­mat Au­tuus­lu­paus, Be­ta­ni­an Ma­ria, Em­mauk­sen tie ja Vii­ni­puu ovat kat­sot­ta­vis­sa ver­kos­sa TV7:n ar­kis­tos­sa.

Nina Åst­rö­min Avoin tai­vas -pla­ti­na­le­vy­kon­sert­ti jär­jes­te­tään 7. lo­ka­kuu­ta Van­taan Py­hän Lau­rin kir­kos­sa.