Pek­ka Sär­kiö: Kyl­män so­dan va­rus­mie­he­nä. Väy­lä­kir­jat, Tal­lin­na Raa­ma­tutrü­ki­ko­da (2022). 285 s.

Pek­ka Sär­kiö oli va­rus­mie­he­nä So­dan­ky­län Jää­kä­rip­ri­kaa­tis­sa ja pal­ve­lu­sa­jan lo­pus­sa Ha­mi­nas­sa RUK:n ja Ky­men Jää­kä­ri­pa­tal­joo­nan pa­pin si­jai­se­na. Sär­ki­ön va­rus­mie­sai­ka 1982–1983 ajoit­tuu kyl­män so­dan vuo­siin. Kir­ja pe­rus­tuu pää­o­sin kir­joit­ta­jan pal­ve­lu­sai­ka­naan te­ke­miin muis­tiin­pa­noi­hin.

Sär­kiö ku­vaa hen­ki­lö­koh­tais­ta va­rus­mie­se­lä­mään­sä ma­te­maat­ti­sel­la tark­kuu­del­la pie­net­kin yk­si­tyis­koh­dat huo­mi­oi­den. Ja se juu­ri te­kee kir­jas­ta elä­män­ma­kui­sen. Sär­ki­ön muis­tiin­pa­not ovat tuon ajan va­rus­mie­se­lä­mäs­tä tie­tä­mät­tö­mäl­le pu­lah­dus toi­seen to­del­li­suu­teen. Toi­saal­ta noi­na ai­koi­na ar­mei­jan käy­neel­le kir­ja on muis­to­jen täy­tei­nen lu­ku­ko­ke­mus ar­mei­jan slan­gei­neen. Sär­ki­ön pal­ve­lu­sai­kaan si­säl­tyi myös kes­kus­te­lu kent­tä­piis­pa Vil­jo Re­mek­sen kans­sa. Ei­pä tain­nut up­see­ri­op­pi­las Sär­kiö aa­vis­taa, et­tä hä­nes­tä tu­lee sa­man vi­ran hal­ti­ja.

Kir­ja osuu myös ny­ky­het­keen, sil­lä saat­tees­sa poh­di­taan Uk­rai­nan so­taa 2022 ja kyl­mää so­taa 40 vuot­ta sit­ten. So­ti­las­po­liit­ti­set jän­nit­teet ovat jäl­leen suu­ret ja kyl­män so­dan jäl­keen syn­ty­neet toi­veet ikui­ses­ta rau­has­ta ovat haih­tu­neet. Kir­jan vii­mei­ses­sä osi­os­sa Sär­kiö tar­kas­te­lee ase­vel­vol­li­suut­ta sekä so­ti­las­pa­pis­ton ti­lan­net­ta täl­lä het­kel­lä.

Jari Kos­ki­nen: Sy­dä­men muo­toi­nen pe­ru­na. Ota­va Oy, Keu­ruu (2022). 247 s.

Jär­ky­tys, epä­toi­vo, tus­ka, rak­kaus, viha, toi­vo ja Ju­ma­la. Ne kaik­ki ovat seu­ran­neet tii­viis­ti Jari Kos­ki­sen kan­ta­päil­lä vuo­des­ta 2017 läh­tien, kun Kos­ki­nen tuli on­nel­li­se­na, mut­ta huo­no­voin­ti­sen oloi­se­na puo­li­son­sa kans­sa hää­mat­kal­ta Pa­rii­sis­ta. Pian sel­vi­si, et­tä hän sai­ras­ti pa­ran­tu­ma­ton­ta luu­y­ti­men plas­ma­syö­pää.

Syö­pä­sai­rau­des­ta tuli kump­pa­ni, joka on vie­nyt kan­ta­so­lu­hoi­toi­hin, rank­koi­hin lää­ki­tyk­siin, di­a­lyy­siin. Vä­lil­lä on ol­lut toi­veik­kai­ta ai­ko­ja, mut­ta sit­ten syö­pä on is­ke­nyt ra­jus­ti uu­des­taan. Pit­kän työ­u­ran Jout­jär­ven seu­ra­kun­nas­sa teh­nyt ja nyt työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­lä ole­va Kos­ki­nen al­koi pari vuot­ta si­ten kir­joit­taa muis­tiin, mi­ten elä­mää voi elää syö­vän kans­sa.

Sai­raus oh­jaa voi­mak­kaas­ti elä­mää, kuo­le­man lä­hei­syys on ras­kas asia kan­taa. Voi­maa Kos­ki­sel­le an­ta­vat puo­li­so, lap­set per­hei­nen, ys­tä­vät sekä halu us­koa sii­hen, et­tä Ju­ma­la pi­tää hä­nes­tä huol­ta. Sai­raut­ta ja su­rua täp­lit­tä­vät ilo ja kii­tol­li­suus. Kun syö­pä an­taa ly­hyi­tä tai vä­hän pi­dem­piä tau­ko­ja, mi­ten mu­ka­vaa on is­tua puo­li­son kans­sa laa­vul­la, ja hiih­to­len­kin jäl­keen ko­kis mais­tuu niin hy­väl­tä.

”Minä odo­tan yh­tä päi­vää ker­ral­laan. Nau­tin jo­kai­ses­ta jäl­jel­lä ole­vas­ta het­kes­tä sel­lai­se­na kuin se on.”

Las­ten­kirk­ko. Ku­vat Rei­jo Sa­lo­nen, teks­tit Rei­jo ja Saa­ra Sa­lo­nen, Riit­ta Sär­kiö. Oy Nordp­rint Ab, Hel­sin­ki (2022). 64 s.

Lau­neen Las­ten­kirk­ko-kir­jaan on do­ku­men­toi­tu kir­kon vai­heet pe­rus­tus­ten te­os­ta kir­kon käyt­töön. Oi­val­li­set ku­vat ly­hyi­den teks­tien kans­sa ker­to­vat Las­ten­kir­kos­ta sekä lap­sil­le et­tä ai­kui­sil­le.

Kir­kon ovat ra­ken­ta­neet ja va­rus­ta­neet seu­ra­kun­nan mies­ten­pii­ri­läi­set mui­den tal­koo­lais­ten kans­sa.

Las­ten­kirk­ko otet­tiin käyt­töön ad­vent­ti­na 2020. Siel­lä lei­ki­tään kirk­koa ku­ten häi­tä ja kas­tei­ta, mut­ta se on myös oi­kea kirk­ko esi­mer­kik­si pie­neen ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen.

Kir­ja on jo­tain enem­män kuin ku­vaus Lau­neen Las­ten­kir­kos­ta. Se ker­too toi­vos­ta, mi­ten lap­set, uu­det su­ku­pol­vet, vie­vät eteen­päin sa­no­maa us­kos­ta ja seu­ra­kun­nas­ta.