En­si vuo­den alus­ta al­ka­en vas­tuu so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon ja pe­las­tus­toi­men jär­jes­tä­mi­ses­tä siir­tyy kun­nil­ta ja kun­ta­yh­ty­mil­tä hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­le. Kun­tien ta­lou­del­li­nen koko pie­ne­nee ja teh­tä­vä­kent­tä muut­tuu.

Kun­tien toi­min­ta eri alu­eil­la tu­lee ole­maan hy­vin­kin eri­lais­ta riip­pu­en sii­tä, mil­lai­sia pal­ve­lu­tar­pei­ta kun­ta­lai­sil­la on. Har­to­lan kun­nan­joh­ta­ja Jark­ko Sep­pä­län mu­kaan näyt­tää sil­tä, et­tä yh­teis­työ ja yh­tei­set ta­voit­teet uu­den kun­nan ja seu­ra­kun­nan vä­lil­lä li­sään­ty­vät jat­kos­sa.

– Kun­nan ei ole jär­keä läh­teä kil­pai­le­maan seu­ra­kun­nan kans­sa, vaan toi­min­to­ja kan­nat­taa ra­ken­taa yh­teis­työs­sä, Sep­pä­lä sa­noo.

Hän viit­taa kun­nil­le sote-uu­dis­tuk­ses­sa jää­vään ter­vey­den edis­tä­mi­sen teh­tä­vään, jo­hon ne osal­lis­tu­vat hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den kans­sa.

– Se on en­nal­ta­eh­käi­se­vää työ­tä, jota seu­ra­kun­nat ovat teh­neet tä­hän­kin as­ti, esi­mer­kik­si van­hem­pien ih­mis­ten ys­tä­vä­toi­min­taa, ruu­an­ja­koa tai muu­ta täl­lais­ta. Se tu­lee kun­nan toi­min­nas­sa en­tis­tä mer­ki­tyk­sel­li­sem­mäk­si.

Seu­ra­kun­taa Sep­pä­lä ku­vaa luon­te­vak­si yh­teis­työ­kump­pa­nik­si.

– Meil­lä on jat­ku­vaa vuo­ro­pu­he­lua, ja olem­me sa­mois­sa työ­ryh­mis­sä. Kun jär­jes­töis­tä on otet­tu kun­taan yh­teyt­tä ja kun olen tien­nyt, et­tä seu­ra­kun­ta te­kee vas­taa­vaa työ­tä, olen pyy­tä­nyt ta­paa­mi­seen esi­mer­kik­si seu­ra­kun­nan di­a­ko­nis­san, jot­ta tie­to kul­kee suo­raan, ja sii­tä pääs­tään kes­kus­te­le­maan.

Sep­pä­lä tun­tee omien sa­no­jen­sa mu­kaan hy­vin seu­ra­kun­nan työ­tä. Hän siir­tyi Har­to­laan kun­nan­joh­ta­jak­si Ori­mat­ti­lan seu­ra­kun­nan ta­lous­pääl­li­kön pai­kal­ta, mitä en­nen hän oli Har­to­lan seu­ra­kun­nas­sa te­ke­mäs­sä kir­jan­pi­don ja palk­ka­las­ken­nan pal­ve­lu­ja kos­ke­vaa uu­dis­tus­ta.

– En ole ta­lous­tie­tei­li­jä vaan yh­teis­kun­ta­tie­tei­li­jä, jo­ten en osan­nut seu­ra­kun­nis­sa­kaan ol­la pois toi­min­nan suun­nit­te­lus­ta. Toi­min­ta ja ta­lous me­ne­vät hy­vin pit­käl­ti käsi kä­des­sä. Mo­lem­mis­sa seu­ra­kun­nis­sa oli erit­täin hy­vää yh­teis­työ­tä kirk­ko­her­ran kans­sa, jol­loin pys­tyi puo­lin ja toi­sin an­ta­maan pa­lau­tet­ta ja ker­to­maan omia aja­tuk­si­aan.

Seu­ra­kun­ta­e­lä­mä­kin on Sep­pä­läl­le tut­tua jo lap­suu­des­ta, jol­loin hän kävi Kark­ki­lan seu­ra­kun­nan päi­vä­ker­hoa ja il­ta­päi­vä­ker­hoa. Rip­pi­kou­lun jäl­keen hän oli myös iso­se­na ja myö­hem­min seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä.

– Pu­nai­sen lau­lu­kir­jan (Nuo­ren seu­ra­kun­nan vei­su­kir­ja) lau­lut ovat seu­ran­neet mi­nua rip­pi­kou­lu­a­jois­ta. Edel­leen kir­jas­ta löy­tyy ko­to­a­ni kak­si eri pai­nos­ta. Myös lä­hei­sin ys­tä­vä­pii­ri­ni on Kark­ki­lan seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­toi­min­nas­ta läh­töi­sin.

Seu­ra­kun­ta ei kuu­lu­nut kui­ten­kaan Sep­pä­län ai­kui­si­än ura­suun­ni­tel­miin.

– Läh­din opis­ke­le­maan sil­lä aja­tuk­sel­la, et­tä pää­tyi­sin kau­pun­gin­joh­ta­jak­si jos­sain vai­hees­sa uraa­ni.

Har­to­laan­kin hän haki alun pe­rin kun­nan hal­lin­to­joh­ta­jak­si, mut­tei tul­lut va­li­tuk­si. Sat­tu­moi­sin hie­man myö­hem­min seu­ra­kun­nas­ta ta­lous­pääl­lik­kö jäi eläk­keel­le, jol­loin seu­ra­kun­nas­ta tuli soit­to.

– Seu­ra­kun­ta on ol­lut osa elä­mää­ni alus­ta as­ti. Sil­lä ta­val­la se ei ol­lut hyp­py uu­teen maa­il­maan. Tun­tui hy­vin luon­te­val­ta al­kaa työs­ken­nel­lä seu­ra­kun­ta­sek­to­ril­la.

Opis­ke­lu­ai­ka­na myös kan­sain­vä­li­set teh­tä­vät oli­vat vie­dä men­nes­sään, mut­ta opin­to­jen lop­pu­vai­hees­sa hän pa­la­si al­ku­pe­räi­siin aja­tuk­siin­sa kun­ta­työs­tä, mil­lai­sek­si hän ku­vaa myös Har­to­lan kun­nan­joh­ta­jan pes­ti­ään.

Har­to­laan hän on nyt myös aset­tu­mas­sa. Haas­tat­te­lu­päi­vä­nä oli hy­väk­syt­ty Sep­pä­län os­to­tar­jous ri­vi­ta­lo­huo­neis­tos­ta.

Mi­ten seu­ra­kun­ta­taus­ta nä­kyy Sep­pä­län työs­sä ja työ­u­ras­sa?

– Us­kon, et­tä se nä­kyy ar­vo­poh­jas­sa­ni. En ole kos­kaan oi­kein haa­veil­lut yk­si­tyi­sen sek­to­rin töis­tä. Jul­ki­nen sek­to­ri on ol­lut ai­na se, mikä kiin­nos­taa. En ha­lua ol­la myyn­ti­mies, vaan teh­dä työ­tä, jol­la on vä­hän laa­jem­paa mer­ki­tys­tä.

Ei kui­ten­kaan kun­nan­joh­ta­jaa il­man elin­kei­noon liit­ty­viä aja­tuk­sia.

– Kiin­teis­töt pu­hut­ta­vat seu­ra­kun­nis­sa. Seu­ra­kun­nan on tur­ha teh­dä tap­pi­o­ta sel­lai­sel­la toi­min­nal­la, joka voi­si jol­le­kin tuo­da lei­vän pöy­tään. On­ko esi­mer­kik­si seu­ra­kun­nan teh­tä­vä tar­jo­ta ti­lo­ja eri­lai­sia juh­lia var­ten? Sep­pä­lä ky­syy.

Sep­pä­lä on Tai­ni­on­vir­ran seu­ra­kun­nan jä­sen. Syk­syn seu­ra­kun­ta­vaa­leis­sa hän ai­koo ää­nes­tää, mut­ta eh­dok­kuut­ta hän ei edes har­kin­nut.

– Meil­lä Har­to­las­sa on kun­nan­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja­na Tai­ni­on­vir­ran seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra (Je­re­mi­as San­ka­ri), niin eh­kä ei tar­vi­ta kun­nan­joh­ta­jaa sot­keu­tu­maan seu­ra­kun­nan hal­lin­toon, Sep­pä­lä nau­rah­taa.

– Kat­son, et­tä ää­nes­tä­mi­nen on kan­sa­lais­vel­vol­li­suus ja et­tä seu­ra­kun­ta­vaa­lit ovat yh­tä tär­ke­ät kuin muut­kin val­ta­kun­nal­li­set vaa­lit.