Elisa Linkola, Lahti. Kuva: Jani Mahkonen
Markku Lehtinen
”Lamavuodet ja muut yhteiskunnan muutokset näkyvät työssämme” – johtava diakoniatyöntekijä Elisa Linkola Lahden Launeelta kertoo työstään
Ensimmäinen diakonissa Suomessa vihittiin virkaan lähes 150 vuotta sitten. Juttusarjassa nykyiset diakoniatyöntekijät kertovat, millaista heidän työnsä on.
”Tykkään ratkaista ongelmia. Se ominaisuus on hyödyksi niin arjen asiakastyössäni kuin lähiesimiehenä ja työnohjaajanakin. Olen työskennellyt Launeen seurakunnassa vuodesta 1985, mutta minusta ei tunnu siltä, että olisin ollut koko urani samassa työssä. Siihen on sisältynyt niin monenlaisia vaiheita, ja myös yhteiskunta on muuttunut.
1980-luvulla ihmisillä oli asiat suurin piirtein hyvin, yhteiskunnalta sai apua ja ilmapiiri oli leppoisa. Diakoniatyö painottui silloin hyvinvoinnin tukemiseen ja ennaltaehkäisevään toimintaan.
Lama toi kertaheitolla ison käänteen. Kun palasin äitiyslomalta vuonna 1990, tuntui kuin tulisin eri työpaikkaan. Asiakkailla oli työttömyyttä ja kahden asunnon loukkuja. Taloudellinen avustaminen tuli vahvasti työhön mukaan, ruokapankkeja perustettiin.
2000-luku oli kehittämisbuumin, strategioiden ja rakenteiden luomisen aikaa. Johtavan diakoniatyöntekijän tehtäväni tuli viimein viralliseksi.
2010-luvulla asiakkailla alkoi ilmetä monisyisiä ongelmia. Nuoret olivat jo aikuisuuden kynnyksellä velkaantuneita, luottotiedot olivat menneet. Pitkäaikaisköyhyyden juuret ovat lamassa asti. Muistan jo 1990-luvulla sanoneeni, että näitä laskuja me maksamme pitkään.
Tämän hetken ilmiöitä ovat päihde- ja peliongelmat sekä mielenterveyden ongelmat. Yksinäisyyden luonne on muuttunut, se on yhä syvempää. Yhteiskunta on polarisoitunut ja palvelujen saaminen vaikeutunut. Tehtävämme on kuitenkin luoda toivoa vaikka pieninkin askelin. Diakoniatyössä on onneksi aina mukana myös seurakunnan hyvää elämää, ilon rakennusainetta.
Mielessäni voin aina myös rukoilla asiakkaan puolesta ja uskoa, että se jollakin tavalla kantaa.
Tässä työssä tunnekuorma kasvaa helposti, mutta auttajan tehtävä ei ole hypätä autettavan kanssa samaan kuoppaan, vaan ojentaa tikapuut. Murehtiminen ei auta mitään, se vain vie voimia.
Diakonian juhlavuonna ajattelen: onpa upeaa! Jo 150 vuotta sitten Suomessa on vihitty ensi kertaa nainen kirkon virkaan. Se on ollut sekä naisen uran edelläkävijyyttä että ajankohtaista ongelmanratkaisua.”
Johtava diakoniatyöntekijä Elisa Linkola, 60, Launeen seurakunta, Lahti
Diakonian viran juhlavuosi
Lahdessa valtakunnallinen juhlavihkimystilaisuus
Vuosi 2022 on kirkon diakonian vihkimysviran ja seurakuntadiakonian juhlavuosi. Mathilda Hoffman vihittiin ensimmäisenä Suomessa diakonissan virkaan Pietarin-Paavalin kirkossa Viipurissa 1.9.1872. Sisar Mathilda työskenteli Viipurin diakonissalaitoksen palveluksessa koko työuransa.
Diakonissalaitosten toiminnan käynnistyminen 1800-luvulla oli suomalaisen sairaanhoitajakoulutuksen kannalta merkittävää. Motiivina oli 1800-luvun katovuosien aiheuttama hätä. Diakonissat olivat ensimmäisiä koulutettuja sairaanhoitajia. Diakoniavihkimys mahdollisti myös naisten työskentelemisen kirkossa.
Viipurin diakonissalaitos sairaaloineen evakuoitiin talvisodan alettua ensin Karkkuun ja sitten Lahteen. Nykyisin Lahden Diakonialaitos DILA on yleishyödyllinen säätiö ja yhteiskunnallinen toimija.
Diakoniakoulutus siirtyi 1990-luvulla diakonissalaitoksilta Diakonia-ammattikorkeakouluun, josta valmistuu sosionomi-diakoneja ja sairaanhoitaja-diakonissoja.
Juhlavuoden 2022 valtakunnallisiin tapahtumiin kuuluu diakoniatyöntekijöiden juhlavihkimys Lahdessa 11. syyskuuta. Merkkivuotta juhlistetaan lukuisin paikallisin ja valtakunnallisin tapahtumin.
Kirkon palveluksessa on nykyisin noin 1 300 diakoniatyöntekijää, jotka tarjoavat ohjausta ja apua erilaisissa sosiaalisissa, taloudellisissa, hengellisissä ja terveydellisissä kysymyksissä. Diakonit ja diakonissat vihkii virkaan piispa.
Diakonia pyrkii erilaisin toimintamuodoin edistämään yhteisöllisyyttä, osallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Lue lisää aiheesta
Kirsi Männistö, Tainionvirran seurakunta, Hartola. Kuva: Jaana Ollonen
Jaana Ollonen
”Hädän hetkellä on tärkeää, että joku kohtaa ja näkee” – diakoniatyöntekijä Kirsi Männistö Hartolasta kertoo työstään
Oskari Jurvanen, Lahti. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen