"Opis­ke­lin en­sin kone- ja me­tal­li­a­lan pe­rus­tut­kin­non ja tein työ­tä myös myyn­ti­a­lal­la. Aloin kui­ten­kin kai­va­ta mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä, jos­sa voi­si teh­dä hy­vää, ja pian val­mis­tuin so­si­o­no­mi-di­a­ko­nik­si Piek­sä­mä­en Di­a­kis­ta. Opin­to­jen ohes­sa olen teh­nyt töi­tä las­ten­suo­je­lus­sa, te­hos­te­tun tuen vas­taa­not­to­kes­kuk­ses­sa sekä maa­han­muut­ta­ja­lap­sen kie­li­a­vus­ta­ja­na kou­lus­sa.

Tä­män­het­ki­nen työ­ni maa­han­muut­ta­ja­työn di­a­ko­ni­na on luon­teel­taan so­si­aa­li­oh­jaus­ta ja sie­lun­hoi­toa. Voin aut­taa asun­non, opis­ke­lu­pai­kan tai työn et­si­mi­ses­sä tai oh­ja­ta oi­ke­an avun pii­riin oi­keu­del­li­sis­sa asi­ois­sa. Usein on tar­vet­ta krii­si­kes­kus­te­lul­le, sie­lun­hoi­dol­le, ta­lou­del­li­sel­le avul­le tai ruo­ka-avul­le. Asi­ak­kaan ti­lan­ne on usein mo­niu­lot­tei­nen ja haas­ta­va. Me em­me mai­nos­ta mis­sään, mut­ta ih­mi­set, joil­la on kriit­ti­nen elä­män­ti­lan­ne, löy­tä­vät mei­dät vi­ra­no­mais­ten tai pus­ka­ra­di­on kaut­ta.

Kou­lu­tus an­taa pe­rus­val­miu­det, mut­ta vas­ta it­se työ opet­taa toi­mi­maan ti­lan­teis­sa, jot­ka ovat ai­na yk­si­löl­li­siä. Kult­tuu­ris­ten asi­oi­den tun­te­mi­nen on tär­ke­ää. Trau­maat­ti­sia asi­oi­ta ko­ke­neet ih­mi­set on koh­dat­ta­va ko­ko­nais­val­tai­ses­ti. Se edel­lyt­tää sa­mais­tu­mis­ta toi­sen ase­maan, mut­ta em­me myös­kään ole si­ni­sil­mäi­siä.

Kun olem­me on­nis­tu­neet löy­tä­mään rat­kai­su­ja ja uut­ta toi­voa asi­ak­kaal­le, joka on tul­lut vas­taa­no­tol­le rik­ki­näi­se­nä ja toi­vot­to­ma­na, se on pal­kit­se­vaa. Näen myös traa­gi­sia koh­ta­loi­ta, kun pa­pe­rit­to­mak­si jää­nyt va­lit­see elä­män ko­dit­to­ma­na kyl­mäs­sä tal­ves­sa en­nem­min kuin pa­laa sin­ne, mis­tä on läh­te­nyt. Kaik­kien asi­a­kas­ti­lan­tei­den koh­dal­la ei voi ym­mär­tää maa­han­muut­to­vi­ras­ton pää­tös­ten lo­giik­kaa. Joka iki­nen työ­ko­ke­mus muok­kaa myös omaa maa­il­man­ku­vaa­ni.

Di­a­ko­ni­a­työn laa­juus, mo­ni­puo­li­suus ja haas­teel­li­suus ta­kaa­vat, et­tä mis­sään vai­hees­sa työ ei tyl­sis­ty­tä. Koen elä­män voi­man, si­säl­lön, mer­ki­tyk­sen ja rau­han tu­le­van Ju­ma­lal­ta, ja se sama kan­taa myös työs­sä. Kirk­ko ja di­a­ko­nia jou­tu­vat kui­ten­kin koh­taa­maan yh­teis­kun­nan hen­gel­li­syy­den muu­tok­sen. Enää ei vält­tä­mät­tä tun­nis­te­ta, et­tä mo­nien eet­tis­ten toi­min­ta­pe­ri­aat­tei­den ja ih­mi­soi­keuk­sien juu­ret ovat kris­ti­nus­kos­sa. Kir­kos­ta ero­a­mi­nen vai­kut­taa di­a­ko­ni­an­kin re­surs­sei­hin. Lo­pul­ta sii­nä kär­si­vät ne, joi­ta kirk­ko aut­taa."

Maa­han­muut­ta­ja­työn di­a­ko­ni Os­ka­ri Jur­va­nen, 29, Lah­den seu­ra­kun­nat