Oskari Jurvanen, Lahti. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
"Näen työssäni uutta toivoa ja traagisia kohtaloita" – maahanmuuttajatyön diakoni Oskari Jurvanen kertoo työstään
Ensimmäinen diakonissa Suomessa vihittiin virkaan lähes 150 vuotta sitten. Juttusarjassa nykyiset diakoniatyöntekijät kertovat, millaista heidän työnsä on.
"Opiskelin ensin kone- ja metallialan perustutkinnon ja tein työtä myös myyntialalla. Aloin kuitenkin kaivata merkityksellistä työtä, jossa voisi tehdä hyvää, ja pian valmistuin sosionomi-diakoniksi Pieksämäen Diakista. Opintojen ohessa olen tehnyt töitä lastensuojelussa, tehostetun tuen vastaanottokeskuksessa sekä maahanmuuttajalapsen kieliavustajana koulussa.
Tämänhetkinen työni maahanmuuttajatyön diakonina on luonteeltaan sosiaaliohjausta ja sielunhoitoa. Voin auttaa asunnon, opiskelupaikan tai työn etsimisessä tai ohjata oikean avun piiriin oikeudellisissa asioissa. Usein on tarvetta kriisikeskustelulle, sielunhoidolle, taloudelliselle avulle tai ruoka-avulle. Asiakkaan tilanne on usein moniulotteinen ja haastava. Me emme mainosta missään, mutta ihmiset, joilla on kriittinen elämäntilanne, löytävät meidät viranomaisten tai puskaradion kautta.
Koulutus antaa perusvalmiudet, mutta vasta itse työ opettaa toimimaan tilanteissa, jotka ovat aina yksilöllisiä. Kulttuuristen asioiden tunteminen on tärkeää. Traumaattisia asioita kokeneet ihmiset on kohdattava kokonaisvaltaisesti. Se edellyttää samaistumista toisen asemaan, mutta emme myöskään ole sinisilmäisiä.
Kun olemme onnistuneet löytämään ratkaisuja ja uutta toivoa asiakkaalle, joka on tullut vastaanotolle rikkinäisenä ja toivottomana, se on palkitsevaa. Näen myös traagisia kohtaloita, kun paperittomaksi jäänyt valitsee elämän kodittomana kylmässä talvessa ennemmin kuin palaa sinne, mistä on lähtenyt. Kaikkien asiakastilanteiden kohdalla ei voi ymmärtää maahanmuuttoviraston päätösten logiikkaa. Joka ikinen työkokemus muokkaa myös omaa maailmankuvaani.
Diakoniatyön laajuus, monipuolisuus ja haasteellisuus takaavat, että missään vaiheessa työ ei tylsistytä. Koen elämän voiman, sisällön, merkityksen ja rauhan tulevan Jumalalta, ja se sama kantaa myös työssä. Kirkko ja diakonia joutuvat kuitenkin kohtaamaan yhteiskunnan hengellisyyden muutoksen. Enää ei välttämättä tunnisteta, että monien eettisten toimintaperiaatteiden ja ihmisoikeuksien juuret ovat kristinuskossa. Kirkosta eroaminen vaikuttaa diakoniankin resursseihin. Lopulta siinä kärsivät ne, joita kirkko auttaa."
Maahanmuuttajatyön diakoni Oskari Jurvanen, 29, Lahden seurakunnat
Diakonian viran juhlavuosi
Lahdessa valtakunnallinen juhlavihkimystilaisuus
Vuosi 2022 on kirkon diakonian vihkimysviran ja seurakuntadiakonian juhlavuosi. Mathilda Hoffman vihittiin ensimmäisenä Suomessa diakonissan virkaan Pietarin-Paavalin kirkossa Viipurissa 1.9.1872. Sisar Mathilda työskenteli Viipurin diakonissalaitoksen palveluksessa koko työuransa.
Diakonissalaitosten toiminnan käynnistyminen 1800-luvulla oli suomalaisen sairaanhoitajakoulutuksen kannalta merkittävää. Motiivina oli 1800-luvun katovuosien aiheuttama hätä. Diakonissat olivat ensimmäisiä koulutettuja sairaanhoitajia. Diakoniavihkimys mahdollisti myös naisten työskentelemisen kirkossa.
Viipurin diakonissalaitos sairaaloineen evakuoitiin talvisodan alettua ensin Karkkuun ja sitten Lahteen. Nykyisin Lahden Diakonialaitos DILA on yleishyödyllinen säätiö ja yhteiskunnallinen toimija.
Diakoniakoulutus siirtyi 1990-luvulla diakonissalaitoksilta Diakonia-ammattikorkeakouluun, josta valmistuu sosionomi-diakoneja ja sairaanhoitaja-diakonissoja.
Juhlavuoden 2022 valtakunnallisiin tapahtumiin kuuluu diakoniatyöntekijöiden juhlavihkimys Lahdessa 11. syyskuuta. Merkkivuotta juhlistetaan lukuisin paikallisin ja valtakunnallisin tapahtumin.
Kirkon palveluksessa on nykyisin noin 1 300 diakoniatyöntekijää, jotka tarjoavat ohjausta ja apua erilaisissa sosiaalisissa, taloudellisissa, hengellisissä ja terveydellisissä kysymyksissä. Diakonit ja diakonissat vihkii virkaan piispa.
Diakonia pyrkii erilaisin toimintamuodoin edistämään yhteisöllisyyttä, osallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Lue lisää aiheesta
Elisa Linkola, Lahti. Kuva: Jani Mahkonen
Markku Lehtinen
”Lamavuodet ja muut yhteiskunnan muutokset näkyvät työssämme” – johtava diakoniatyöntekijä Elisa Linkola Lahden Launeelta kertoo työstään
Kirsi Männistö, Tainionvirran seurakunta, Hartola. Kuva: Jaana Ollonen
Jaana Ollonen