Radek Karkulowski

Lau­ra Vi­sa­pää, Lah­ti

– Mi­nul­le pää­si­äi­nen on kirk­ko­vuo­den suu­rin juh­la. Ajat­te­len, et­tä Raa­ma­tun ker­to­mus ja ku­vaus pit­kä­per­jan­tais­ta ylös­nou­se­muk­seen on ker­to­mus kär­si­myk­ses­tä, tus­kas­ta, epä­us­kos­ta, us­kos­ta, ilos­ta ja toi­vos­ta. Sii­hen liit­tyy ää­rim­mäi­siä ko­ke­muk­sia, esi­mer­kik­si Ma­ri­an tus­ka Jee­suk­sen ris­tin ää­rel­lä. Meil­lä on kos­ke­tus­pin­taa tun­tei­siin, joi­ta pää­si­äi­seen si­säl­tyy. It­sel­le­ni pääl­lim­mäi­sek­si jää toi­vo. Il­man toi­voa ih­mi­sen on kur­ja elää. Toi­vo on elä­män liek­ki.

– Pää­si­äi­nen on myös ke­vään tu­lon ja va­lon li­sään­ty­mi­sen juh­laa. Vä­hän jo tuok­suu ke­sä­kin sii­nä. Meil­lä pää­si­äi­nen on ol­lut su­vun ja per­heen juh­la. Lap­sen­lap­set ovat teh­neet usein vir­po­ma­vit­so­ja pa­juis­ta, Poh­jo­lan pal­muis­ta, ja käy­neet vir­po­mas­sa ter­veyt­tä ja tuo­reut­ta su­ku­lai­sil­le. On kyl­vet­ty rai­ruo­hoa, uut­ta elä­mää, ja jän­ni­tet­ty, eh­tii­kö se pää­si­äi­sek­si.

– Pää­si­äi­se­nä ko­koon­nu­taan usein yh­tei­sen pöy­dän ää­reen ate­ri­oi­maan. Iha­naa on, et­tä mei­tä on kol­me su­ku­pol­vea pöy­dän ää­res­sä. Ajat­te­len, et­tä täl­lai­set juh­la­ko­koon­tu­mi­set ovat myös pe­rin­teen siir­tä­mis­tä seu­raa­val­le su­ku­pol­vel­le. Yh­tei­ses­sä ate­ri­oinnis­sa on ai­na myös ri­paus py­hää.

Radek Karkulowski

Mer­ja Höl­sä,  Hei­no­la

– Se on tär­kein juh­la, kos­ka us­kon, et­tä siel­lä ris­til­lä on mi­nun­kin syn­ti­ni so­vi­tet­tu.

– Tä­nä­kin vuon­na ai­oin jon­kin­lais­ta ke­vyt­paas­toa pi­tää. Olen ai­ka per­so ma­ke­al­le ja kah­vi­lei­väl­le. Tuh­ka­kes­ki­vii­kos­ta läh­tien yri­tän pi­täy­tyä ar­ki­sin, maa­nan­tais­ta per­jan­tai­hin, ka­ra­mel­leis­ta ja ma­keis­ta kah­vi­lei­vis­tä.

– Usein mi­nul­la on ol­lut ta­pa­na käy­dä kii­ras­tors­tain eh­tool­lis­pal­ve­luk­ses­sa ja aut­ta­mas­sa kir­kos­sa, kun alt­ta­ri on rii­sut­tu pal­ve­lus­ta var­ten. Mie­lel­lä­ni me­nen myös ylös­nou­se­mus­juh­laan eli pää­si­äi­saa­mun pal­ve­luk­seen. Nuo ta­vat ovat mi­nul­la vuo­des­ta toi­seen tois­tu­neet.

Radek Karkulowski

Saa­ra Wes­ter­holm, Kuh­moi­nen

– Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ on kris­ti­nus­kon ydi­na­sia. Lap­se­na to­tuin käy­mään pit­kä­per­jan­tai­na ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa ja seu­rois­sa. Lap­suu­den­ko­ti­ni on Län­si-Suo­men ru­koi­le­vai­sia, mut­ta se on he­rä­tys­lii­ke, jol­la ei Kuh­moi­sis­sa toi­min­taa ole. Tääl­lä käy­dään seu­ra­kun­nan ti­lai­suuk­sis­sa. Ai­na­kin pää­si­äi­syön mes­suun oli­si tar­koi­tus men­nä.

– Ko­to­na teh­dään pää­si­äis­val­mis­te­lu­ja. Usein lei­vo­taan las­ten kans­sa pää­si­äis­lei­vok­sia, pää­si­äis­mu­nia pii­lo­te­taan ja et­si­tään. Seu­ra­kun­nal­la on pää­si­äi­sas­kar­te­luil­ta per­heil­le. Sin­ne ol­laan me­nos­sa.

– Pää­si­äi­nen on jou­lun ohel­la vuo­den tär­keim­piä kris­til­li­siä tra­di­ti­oi­ta. Toi­von, et­tä pys­tyn lap­sil­le­ni opet­ta­maan nii­den tär­keyt­tä ja eroa ta­val­li­seen ar­keen.

Radek Karkulowski

Päi­vi Es­ko­la, Lah­ti

– Olen ison per­heen nuo­rim­mai­nen, ja lap­se­na mi­nua kul­je­tet­tiin mu­ka­na joka paik­kaan. Muis­tan, et­tä pää­si­äi­sen ai­kaan käy­tiin kuun­te­le­mas­sa kir­kos­sa ah­ti­saar­no­ja. Pit­kä­per­jan­tai­na ol­tiin ko­to­na ja hil­jen­nyt­tiin. Lap­se­na hy­vin sel­ke­äs­ti ais­ti, et­tä täs­sä on jo­tain eri­lais­ta. Lau­an­tai­na sii­vot­tiin, lei­vot­tiin ja lai­tet­tiin pää­si­äis­ko­ris­teet. Pää­si­äi­sen tär­keys on var­maan tul­lut lap­suu­den­ko­dis­ta. Oman per­heen kes­ken on nou­da­tet­tu ai­ka pal­jon näi­tä sa­mo­ja asi­oi­ta.

– Pää­si­äi­nen on tär­keis­tä juh­lis­ta tär­kein. Jos pää­sen, me­nen kii­ras­tors­tain eh­tool­lis­mes­suun. On tosi vai­kut­ta­vaa, kun kirk­ko rii­su­taan ja pu­e­taan mus­tiin. Pit­kä­per­jan­tain kirk­ko on mi­nul­le eh­kä vuo­den kirk­ko. Se on rii­sut­tu ja vai­kut­ta­van karu ta­pah­tu­ma. Nas­to­lan kir­kos­sa alt­ta­ri­kai­de on pei­tet­ty mus­tal­la kan­kaal­la, si­sään kan­ne­taan kii­ras­tors­tai­na iso ris­ti, on or­jan­tap­pu­rak­ruu­nu, pu­nai­set ruu­sut, va­lot on him­men­net­ty ei­kä ole mu­siik­kia. Se on myös py­säyt­tä­vää, kun lu­e­taan Je­sa­jan kir­jas­ta: ”Kun hän kas­voi Her­ran edes­sä kuin vä­häi­nen ver­so kuin vesa kui­vas­ta maas­ta.”

– Mat­teus-pas­si­on kuun­te­lu, pää­si­äi­syön mes­su ja käyn­ti seu­rois­sa kuu­lu­vat myös pää­si­äi­see­ni. Seu­rois­sa on va­loi­saa ja ilois­ta. Siel­lä tu­lee sel­väk­si sa­no­ma, et­tä ar­mo kan­taa. Va­pah­ta­jan ris­tin­kuo­le­ma au­kai­si meil­le an­teek­si­an­ta­muk­sen ja tien tai­vaa­seen. Pää­si­äi­seen val­mis­tau­tu­mi­nen, hil­jai­nen viik­ko ja paas­to­nai­ka oh­jaa­vat miet­ti­mään, mitä voi­si jät­tää pois, mikä on tur­haa. Pää­si­äi­nen on mi­nul­le myös py­säh­ty­mi­sen ja it­se­tut­kis­ke­lun ai­kaa. Se te­kee tosi hy­vää kai­kil­le, ajat­te­len niin.

Radek Karkulowski

Jark­ko Ju­se­lius, Kär­kö­lä

– Se on en­nen kaik­kea yh­des­sä­o­loa, rau­hoit­tu­mi­sen ai­kaa. Meil­lä on su­vun pii­ris­sä ol­lut ylei­nen tapa, et­tä vie­rail­lem­me pää­si­äi­se­nä tois­tem­me luo­na. Tai oi­ke­as­taan po­ruk­ka käy meil­lä. Kun asuin pie­ne­nä Roi­hu­vuo­res­sa Hel­sin­gis­sä, iso­van­hem­pa­ni kä­vi­vät Mänt­sä­läs­tä meil­lä ai­ka usein pää­si­äi­se­nä. Pe­rin­tee­nä meil­lä kul­kee lap­sil­le ke­hi­tet­ty leik­ki, jos­sa jo­kai­sen sän­gyn lä­hel­tä löy­tyy pää­si­äi­saa­mu­na naru, jota ke­ri­mäl­lä löy­tää suk­laa­ta. Kris­til­li­syys nä­kyy pää­si­äi­ses­säm­me vä­hem­män. Toki olen tie­toi­nen, mis­tä pää­si­äi­ses­sä on ky­sy­mys.

Radek Karkulowski

Heik­ki Ko­ti­nur­mi, Lah­ti

– Vä­lil­lä tun­tuu, et­tä kaik­kien ti­pu­jen, suk­lai­den, yl­lä­tys­mu­nien ja mui­den taak­se mei­naa unoh­tua kir­kon sa­no­ma. Meil­lä on ta­pa­na käy­dä las­ten kans­sa pal­mu­sun­nun­tai­na Lau­neel­la jär­jes­tet­tä­väs­sä per­he­mes­sus­sa. Mes­su tuo pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mat lap­sil­le ki­vas­sa pa­ke­tis­sa. Ha­lu­an tar­jo­ta lap­sil­le pää­si­äi­seen sy­vem­pää mer­ki­tys­tä kuin suk­laan­syön­tiä, mikä se­kin tie­tys­ti on mu­ka­vaa. Muu­ten pää­si­äi­nen on meil­lä le­von ja rau­hoit­tu­mi­sen ai­kaa. Näh­dään su­ku­lai­sia ja ys­tä­viä.

Radek Karkulowski

Juk­ka Mat­ts­son,  Asik­ka­la

– Jee­suk­sen ris­tiin­nau­lit­se­mi­sen ja ylös­nou­se­muk­sen va­ras­sa mei­dän us­ko sei­soo tai kaa­tuu. Pää­si­äi­nen on kris­ti­kun­nan suu­rin juh­la, vaik­ka sen ul­koi­nen muo­to ei ole eh­kä niin näyt­tä­vä kuin jou­lul­la.

– Asik­ka­las­sa on use­a­na vuon­na ol­lut kär­si­mysd­raa­ma. Olen ol­lut niis­sä mu­ka­na joko näyt­te­le­mäs­sä tai te­ke­mäs­sä la­vas­tei­ta. Kir­kos­sa käy­dään ai­na­kin kii­ras­tors­tai­na. Pää­si­äi­se­nä on niin pal­jon ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia, et­tä ihan kai­kis­sa ei käy­dä, mut­ta pa­ris­sa kol­mes­sa kui­ten­kin.

– Pää­si­äi­se­nä, tal­ven ja ke­vään tait­tees­sa, käy­dään usein mö­kil­lä. Jääl­lä on kiva au­rin­gon­pais­tees­sa liik­kua, vaik­ka hiih­tää. Ul­koil­laan, mök­keil­lään ja on näi­tä kir­kol­li­sia har­ras­tuk­sia. Sii­tä on mei­dän pää­si­äi­nen teh­ty.

Radek Karkulowski

Je­re­mi­as San­ka­ri, Har­to­la

– Se on mi­nul­le kirk­ko­vuo­den tär­kein juh­la, jos­ta nau­tin ja iloit­sen työs­sä ja työn ul­ko­puo­lel­la. Pää­si­äi­sen vas­ta­koh­tai­suus, su­run ja ilon ris­ti­rii­ta, pu­hut­te­lee enem­män kuin jou­lu. Ha­lu­an eh­dot­to­mas­ti ol­la ai­na pää­si­äi­syön mes­sus­sa töis­sä. Se on [pa­pin] työ­teh­tä­vis­tä kaik­kein upeim­pia.  

– Kirk­ko­vuo­des­sa pit­kä­per­jan­tai ja hil­jai­sen vii­kon lau­an­tai ovat päi­viä, jol­loin ol­laan hil­jai­suu­des­sa ja rau­has­sa. Ha­lu­an pi­tää sii­tä kiin­ni. Sun­nun­tain koh­dal­la on an­net­tu pe­rik­si, mut­ta nuo kak­si päi­vää ovat sel­lai­sia, jol­loin seu­ra­kun­ta näyt­tää esi­merk­kiä, et­tä vie­lä on päi­viä, jot­ka ero­a­vat ar­jes­ta.

– Mäm­mi on suur­ta herk­ku­a­ni ja lam­mas­ta syön pää­si­äi­se­nä. Mäm­mi­kau­te­ni kes­tää puo­li­tois­ta tai kak­si kuu­kaut­ta. Var­muu­del­la syön mäm­miä kes­ki­mää­räis­tä enem­män, mut­ta Juha Mie­dol­le en pär­jää. Jos Mie­to syö mäm­miä kym­me­niä rop­po­sia, mi­nul­la saat­taa kym­men­kun­ta men­nä. Nau­tin mäm­mi­ni mie­lui­ten va­nil­ja­kas­tik­keen kans­sa.

– Olen huo­no paas­to­a­ja. Mi­nul­la on sel­lai­nen tapa, et­tä luen pää­si­äi­syö­nä Jo­han­nes Khry­sos­to­mok­sen pää­si­äis­saar­nan, jos­sa ker­ro­taan, et­tä pää­si­äis­tä saa­vat juh­lia ne­kin, jot­ka ei­vät paas­ton­neet. Sen koen hir­mui­sen loh­dul­li­sek­si.