Tan­sa­ni­as­sa val­ta­o­sa vä­es­tös­tä työs­ken­te­lee maa­ta­lou­den pa­ris­sa. Iso osa heis­tä on pien­vil­je­li­jöi­tä.

Työ teh­dään usein per­heis­sä tai lä­hiyh­tei­söis­sä. Vil­je­ly on ma­ta­lan tuot­ta­vuu­den työ­tä, joka on li­säk­si al­tis­ta kui­vuu­den ai­heut­ta­mil­le on­gel­mil­le.

Je­re­mia Ki­tun­dul­la on kak­si puu­vil­la­pel­toa.

– Va­li­tet­ta­vas­ti sato on tänä vuon­na keh­no, Ki­tun­du ker­too.

– Ha­lu­ai­sin kyl­lä pa­nos­taa enem­män maan­vil­je­lyyn.

Su­ku­ma­hei­moon kuu­lu­va Ki­tun­du on kut­su­nut suo­ma­lai­sen toi­mit­ta­ja­ryh­män omaan ko­tiin­sa. Se si­jait­see Shag­hi­hi­lun ky­läs­sä Luo­teis-Tan­sa­ni­an troop­pi­sel­la sa­van­ni­a­lu­eel­la.

Kis­ha­pun pii­ri­kun­ta kuu­luu Tan­sa­ni­an köy­him­piin. Eri­tyi­se­nä haas­tee­na on pula juo­ma­kel­poi­ses­ta ve­des­tä. Ti­lan­ne on huo­non­tu­nut vii­meis­ten vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na il­mas­ton muut­tu­es­sa yhä kui­vem­mak­si.

– Nuo­re­na oli suu­ria sa­tei­ta, to­te­aa 58-vuo­ti­as Ki­tun­du.

Vaik­ka pit­kä sa­de­kau­si on juu­ri päät­ty­nyt, muis­tut­taa Man­go-joen le­veä uo­ma lä­hin­nä au­ti­o­ta hiek­ka­ran­taa. Vet­tä kul­kee no­roi­na poh­jal­la.

Ky­län asuk­kaat ot­ta­vat sii­tä juo­ma­ve­den sekä kas­te­lu­ve­den vil­jel­mil­leen. Ta­val­li­se­na ar­ki­aa­mu­na jo­el­la nä­kee myös pe­sey­ty­viä ky­lä­läi­siä.

Ki­tun­dun per­he kul­jet­taa tar­vit­se­man­sa ve­den mai­to­kär­ryil­lä. Ta­va­roi­ta pää­la­el­laan kul­jet­ta­vat nai­set ovat myös ky­län­rai­til­la ylei­nen näky.

– Joki on mel­ko lä­hel­lä. Haa­vei­len ve­si­pum­pus­ta, joka pump­pai­si meil­le vet­tä, Ki­tun­du ker­too.

Kas­te­lu­jär­jes­tel­miä on toi­mi­tet­tu Suo­men Lä­he­tys­seu­ran tu­ke­ma­na ai­van hil­jat­tain joil­le­kin ky­lä­läis­ten yl­lä­pi­tä­mil­le vil­je­ly­pals­toil­le. Se on teh­nyt mah­dol­li­sek­si esi­mer­kik­si to­maa­tin ja mi­ni­mais­sin kas­vat­ta­mi­sen.

Ke­hi­ty­sas­ke­leet ovat pie­niä mut­ta pien­vil­je­li­jöil­le tär­kei­tä. Mi­ni­mais­sia voi myy­dä to­ril­la paah­det­tu­na hy­vään 500 shil­lin­gin hin­taan.

Ke­hi­ty­syh­teis­työn käy­tän­nön to­teut­ta­ja­na on TCRS (Tan­ga­nyi­ka Chris­ti­an Re­fu­gee Ser­vi­ce), Lä­he­tys­seu­ran pai­kal­li­nen kump­pa­ni. Läh­tö­koh­ta­na on ää­rim­mäi­sen köy­hyy­den voit­ta­mi­nen ih­mis­ten oman osaa­mi­sen ja or­ga­ni­soi­tu­mi­sen avul­la. TCRS tu­kee myös yh­tei­sö­jen so­peu­tu­mis­ta il­mas­ton­muu­tok­seen.

Kitundun perheen pihapiirissä on kanoja. Munia myymällä perhe saa tuloja, joita tarvitaan esimerkiksi lasten koulunkäynnin rahoittamiseen. Kuva: Markus Luukkonen

Markus Luukkonen

Astiat kuivuvat kätevästi paahteisessa ulkoilmassa. Kuva: Markus Luukkonen

Markus Luukkonen

Ki­tun­dun per­hee­seen kuu­lu­vat Je­re­mi­an li­säk­si vai­mo Kris­ti­na sekä lap­set Re­be­ka, Rap­ha­el ja Daud.

Ki­tun­du omis­taa leh­män ja ka­no­ja. Leh­mäs­tä per­he saa mai­toa omiin tar­pei­siin­sa. Ka­nan­mu­nia ja puu­ta myy­mäl­lä Ki­tun­du tie­naa sen ver­ran, et­tä lap­set saa­vat kou­lu­pu­vun ja muut tar­vik­keet kou­lun­käyn­tiä var­ten.

Päi­vit­täi­nen ruo­ka on yk­sin­ker­tais­ta, usein joko mais­si­jau­hois­ta kei­tet­tä­vää uga­lia tai rii­siä. Myös ka­laa syö­dään, jos mu­tai­ses­ta jo­en­poh­jas­ta sat­tuu sel­lai­sia löy­tä­mään.

– Muu­ta­man ker­ran kuu­kau­des­sa syöm­me li­haa. Se on yleen­sä ka­naa, Ki­tun­du ker­too.

13-vuo­ti­as Re­be­ka käy ylä­kou­lua ja ker­too unel­mak­seen lää­kä­rin am­ma­tin. Mie­lui­sim­mat op­pi­ai­neet ovat ke­mia, fy­siik­ka, bi­o­lo­gia ja ma­te­ma­tiik­ka.

Per­heel­lä on pol­ku­pyö­rä, jol­la Re­be­ka kul­kee noin tun­nin kou­lu­mat­kan.

– Pi­dän kou­lus­ta, mut­ta yk­si opet­ta­jis­ta on an­ka­ra. Hän saat­taa lyö­dä, Re­be­ka ker­too.

Rebeka Kitundu kulkee yläkoulumatkansa polkupyörällä. Kuva: Markus Luukkonen

Markus Luukkonen

Kitundun perheessä käytetään säästeliäästi polttopuita. Tätä varten keittiössä on uusi, entistä tehokkaampi tulisija. Kuvassa perheen äiti Kristina. Kuva: Markus Luukkonen

Markus Luukkonen

Kui­vuu­den li­säk­si sa­van­ni­a­lu­et­ta ovat köyh­dyt­tä­neet no­pe­as­ta vä­es­tön­kas­vus­ta joh­tu­va li­sään­ty­nyt polt­to­pui­den tar­ve sekä pe­rin­tei­set kas­ki­vil­je­ly­me­ne­tel­mät.

Ki­tun­dun per­hees­sä on kiin­ni­tet­ty huo­mi­o­ta polt­to­pui­den sääs­te­li­ää­seen käyt­töön.

– Yh­des­sä vai­hees­sa uu­ni ha­jo­si ja jou­duim­me käyt­tä­mään ai­van val­ta­vas­ti puu­ta. Puus­ta al­koi jo ol­la pu­laa.

Nyt keit­ti­ös­sä on uu­si, en­tis­tä te­hok­kaam­pi tu­li­si­ja.

Pihapiiri sijaitsee keskellä savannia. Maasto on kuivanpuoleinen, vaikka pitkä sadekausi on juuri päättynyt. Kuva: Markus Luukkonen

Markus Luukkonen

Tan­sa­ni­an kan­san­ta­lous on ol­lut jo pit­kään kas­vu­suun­tai­nen, mut­ta käy­tän­nös­sä köy­hät vä­es­tön­ryh­mät ei­vät ole pääs­seet sii­tä osal­li­sik­si.

Maa­il­man­pan­kin ti­las­tois­sa brut­to­kan­san­tuo­te per asu­kas on Tan­sa­ni­as­sa yhä jopa 40 ker­taa Suo­mea pie­nem­pi.

Myös Ki­tun­dun per­heen elä­mä on ul­koi­ses­ti vaa­ti­ma­ton­ta. Je­re­mia-isä vai­kut­taa ole­van kai­kes­ta huo­li­mat­ta osaan­sa tyy­ty­väi­nen.

– Tämä on Ju­ma­lan sää­tä­mä jär­jes­tys. Meil­lä on an­net­tu tämä elä­mä, em­me­kä voi ot­taa sitä pois.

Hymy ja ys­tä­väl­li­nen kat­se va­kuut­ta­vat, et­tä Je­re­mia Ki­tun­du ker­too sen, mitä ajat­te­lee.

Kir­joit­ta­ja osal­lis­tui Suo­men Lä­he­tys­seu­ran jär­jes­tä­mäl­le toi­mit­ta­ja­mat­kal­le, jon­ka ra­hoit­ta­jia oli­vat ul­ko­mi­nis­te­riö ja Lä­he­tys­seu­ra. Lä­he­tys­seu­ran ke­hi­tys­hank­keis­sa Tan­sa­ni­as­sa kes­ki­ty­tään vam­mais­ten ih­mis­ten ase­man pa­ran­ta­mi­seen, opet­ta­ja­kou­lu­tuk­seen ja il­mas­ton­muu­tok­seen so­peu­tu­mi­seen.