Jär­ven ran­ta, har­mo­nik­ka ja yh­des­sä lau­la­mi­nen – on­ko mi­tään ke­säi­sem­pää ole­mas­sa­kaan?

Nyys­tö­läs­sä Mo­nuk­sen ran­nal­la pää­see tä­nä­kin ke­sä­nä lau­la­maan yh­des­sä ke­säi­siä lau­lu­ja. Ke­sä­päi­vä Kan­ga­sal­la, Van­ha hol­vi­kirk­ko, Saa­ren­maan vals­si ja La­pin kesä sekä lu­kui­sat muut kau­niin ke­säi­set lau­lut sekä myös vir­ret soi­vat tänä ke­sä­nä har­mo­ni­kan sä­es­tyk­sel­lä jo pe­rin­teek­si muo­dos­tu­nees­sa jo­ka­ke­säi­ses­sä lau­luil­las­sa.

Seu­ra­kun­nan joh­ta­va kant­to­ri Jus­si Kel­ta­kan­gas, jota har­mo­nik­ka­mes­ta­rik­si­kin ti­tu­lee­ra­taan, on mu­ka­na jär­jes­tä­mäs­sä ta­pah­tu­maa nyt en­sim­mäis­tä ker­taa. Hän sa­noo, et­tä yh­des­sä mu­si­soin­ti kau­niis­sa ran­ta­mai­se­mas­sa, toi­vot­ta­vas­ti pil­vet­tö­män tai­vaan al­la, tuo eri­tyis­tä hoh­toa kant­to­rin­kin pe­ru­sar­keen ja -työ­hön.

– Pa­das­jo­el­la ta­pah­tu­mien jär­jes­tä­mi­nen on mu­ka­vaa puu­haa, sil­lä paik­ka­kun­ta­lai­set osal­lis­tu­vat kaik­keen ak­tii­vi­ses­ti; tu­le­vat pait­si lau­la­maan, mut­ta myös jär­jes­tä­mään, Kel­ta­kan­gas sa­noo ja kiit­te­lee ak­tii­vi­sen ky­läyh­dis­tyk­sen jä­se­niä sekä di­a­ko­ni­a­työn va­paa­eh­toi­sia muun mu­as­sa lau­luil­lan kah­vi­tar­joi­lus­ta sekä muis­ta va­paa­eh­tois­toi­mis­ta.

Mo­nuk­sen ran­nal­la lau­le­taan lau­lu­ja yh­tei­ses­tä lau­lu­kir­jas­ta, jos­sa on kap­pa­lei­ta vir­sis­tä kan­san­lau­lui­hin. Mu­kaan kut­su­taan in­nok­kai­ta lau­la­jia vau­vas­ta vaa­riin ja ke­sä­a­suk­kais­ta syn­ty­pe­räi­siin pa­das­jo­ke­lai­siin – myös hei­tä, jot­ka ei­vät muu­ten kir­kon­me­nois­ta niin vä­li­tä.

– Meil­le on tär­ke­ää saa­da koh­da­ta myös hei­tä, jot­ka ei­vät yleen­sä osal­lis­tu seu­ra­kun­nan ti­lai­suuk­siin ja luu­len, et­tä täm­möi­seen lau­lu­ta­pah­tu­maan on eh­kä hel­pom­pi tul­la, vaik­ka ei muu­ten ak­tii­vi­nen seu­ra­kun­nan ta­pah­tu­mis­sa kä­vi­jä oli­si­kaan. Jos ei koko ajan jak­sa lau­laa, voi vä­lil­lä ki­pais­ta myös ui­maan, sen ver­ran lä­hel­lä ran­taa kui­ten­kin ol­laan, Kel­ta­kan­gas nau­rah­taa.

Yh­des­sä lau­la­mi­nen – se tun­tuu ih­mi­siä kiin­nos­ta­van ai­na ja kaik­ki­al­la. Var­sin­kin ke­säl­lä ul­koil­mas­sa yh­des­sä lau­la­mi­nen he­rät­tää meis­sä jo­tain. Nos­tal­gi­aa eh­kä? Kel­ta­kan­gas us­koo, et­tä kyse on ni­me­no­maan pait­si nos­tal­gi­as­ta, myös sii­tä, et­tä lau­la­mi­nen yh­des­sä ja erik­seen on var­sin te­ra­peut­tis­ta.

Mikä sit­ten on lau­lu, jon­ka Kel­ta­kan­gas it­se ha­lu­ai­si il­lan ai­ka­na eh­dot­to­mas­ti lau­laa ja har­mo­ni­kal­la sä­es­tää?

– Toi­von, et­tä il­lan ai­ka­na kuul­laan kap­pa­le ni­mel­tään Maa­il­ma on kau­nis. Se on Ir­win Good­ma­nin al­ku­pe­räi­nen kap­pa­le ja se pu­hut­te­lee mi­nua ko­vas­ti. Ny­ky­ään suh­tau­dun sii­hen jo hen­gel­li­se­nä lau­lu­na, Kel­ta­kan­gas poh­tii.

Lau­luil­ta Nyys­tö­läs­sä Mo­nuk­sen ran­nal­la tors­tai­na 10. hei­nä­kuu­ta kel­lo 18. Lau­lat­ta­mas­sa kant­to­ri Jus­si Kel­ta­kan­gas ja pap­pi Kris­ti­an Saar­nio.