"Voi miten kiva paikka Liipola on" – Mirja Nyholm on asunut toista kymmentä vuotta eläväisessä lähiössä, jossa juurettomuus yhdistää
Näkökulmansa Liipolaan kertoivat Marjatta Vauhkonen, diakoni Anni Haikarainen, pappi Hanna Rikkanen, Sami Güven ja Mirja Nyholm.
Jani Mahkonen
Lahden Liipolaan on tultu ja Liipolasta lähdetty. Ensin tulivat työn perässä Lahteen muuttaneet. 1990-luvulla alueelle muutti paljon inkeriläisiä, ja sen jälkeen on tultu kauempaa.
Pidemmät juuret 1960- ja 1970-luvun taitteessa rakennettuun metsäiseen mäkeen ovat niillä, jotka ovat pitkään alueella asuneet. Heitäkin on, kuten Marjatta Vauhkonen, jolle Liipola on ollut koti vuodesta 1979.
– Hyvin olen viihtynyt. En olisi muuten täällä näin kauan asunutkaan. Meillä on hienot ulkoilumahdollisuudet, oikein miellyttävä uusi kuntorata. Valtatien (vt12) rakentaminenkaan ei ulkoilumaastoja tuhonnut, Vauhkonen sanoo.
Palveluja oli ostoskeskuksessa aikaisemmin enemmän, mutta niitä Vauhkonen ei kaipaa, kun Launeen markettialueen palvelut ovat lähellä. Myös joukkoliikenne saa kiitosta.
– Linja-auto kulkee 10–15 minuutin välein. Lempi-taksin voi tilata kotiovelle paikallisliikenteen hinnalla.
Vauhkosta huolettaa vain seurakuntakeskuksen kohtalo. Keskus on tarkoitus myydä vuoteen 2026 mennessä.
Launeen seurakunnan kappalainen Hanna Rikkanen ymmärtää huolen, mutta vakuuttaa, että seurakunta on vastakin läsnä alueella. Rikkanen sanoo, että lopetetun Lähiöseuran asukastuvan toimintoja on siirretty seurakunnalle, ja seurakunnan palveluille alueella riittää kysyntää.
– Voi miten kiva paikka Liipola on, yli 11 vuotta alueella asunut Mirja Nyholm huudahtaa.
– Kunpa säilyisikin tällaisena. Kun Liipolaan asutetaan paljon maahanmuuttajia, kaupungin tulisi järjestää heille toimintaa, joka tukisi heidän kotoutumistaan, Nyholm sanoo.
Nyholmin mukaan maahanmuuttajalapset leikkivät ulkona toisinaan niin äänekkäästi, että äänet kuuluvat sisälle asuntoon. Hän kuitenkin toivoo, että eri kulttuureista tulevat ihmiset löytäisivät Liipolassa yhteisen sävelen.
– Diakonian leiri Luomaniemessä huhtikuussa oli hyvä. Siellä syntyi vuorovaikutusta. Olisi hyvä olla sellaisia ryhmiä, jossa tehdään yhdessä maahanmuuttajien kanssa ja ohjelma sovitaan osallistujien kesken. Seurakunnan lautapelipäivä on tosi mainio, kun sinne osallistuu myös eri-ikäisiä.
Nyholm ehdottaa, että voisi olla paikka, missä tehdään ruokaa eri uskontokuntaan kuuluvien kanssa ja jaetaan reseptejä.
Rikkasesta idea on hyvä.
– Yhteiseen pöytään kutsuminen on kristinuskon ydintä, Rikkanen muistuttaa.
Viisi vuotta Liipolassa asunut Sami Güven kehuu hänkin seurakunnan retkeä Luomaniemeen. Hän toivoo Liipolaan kahvilaa, jonka myös nuoret ja maahanmuuttajat kokisivat houkuttelevaksi.
Diakoni Anni Haikarainen sanoo, että suunnitteilla olevan Tervetuloa-kerhon yhteyteen on kaavailtu kahvilaa. Kerhossa voisi opetella suomen kieltä ja kommunikoida pitempään alueella asuneiden kanssa.
Sosionomi-diakoniksi valmistunut Haikarainen on kartoittanut Güvenin, Nyholmin, Vauhkosen ja muiden liipolalaisten tarpeita, toiveita ja huolia. Toukokuun viimeinen päivä kartoitus jatkuu, kun seurakunnan diakoniatyö jalkautuu Liipolaan kuulemaan asukkaita.
Seurakunnalle työskentelevät Haikarainen ja Rikkanen tietävät, mikä on Liipolan vahvuus.
– Liipola on kaupungin lähiöistä mielenkiintoisin. Tänne suurin osa on tullut jostain muualta. Se tarina on kantanut tähän asti ja voi kantaa myös tulevaisuudessa, Hanna Rikkanen sanoo.
Muistojen Liipola -kevättempaus Liipolan seurakuntakeskuksessa 14.5. kello 13. Ohjelmassa ainakin Muistojen Liipola -näyttely ja yhteislaulua. Tyttökuoroa johtaa kanttori Johanna Suomala.