Kirkon arvokeskustelu junnaa paikallaan, kun kaikki argumentoivat luomistyöllä ja kristillisellä ihmiskäsityksellä
Maailmaa riepotellut ja yhä jatkuva pandemia siirsi yhteiskunnallisen arvokeskustelun hetkeksi taka-alalle. Juhannuksen jälkeisellä viikolla moni kuitenkin puhui kenttäpiispa Pekka Särkiön Kotimaa24-alustalle kirjoittamasta ja sittemmin poistamasta blogikirjoituksesta. Kenttäpiispa ei ole kirkon leivissä, ja Suomen evankelis-luterilainen kirkkokin ehti irtisanoutua hänen ajatuksistaan.
Blogi oli tietysti käytäväpuheissa Lahden yhteisessä kirkkovaltuustossa, joka kokoontui koronatauon jälkeen Joutjärven kirkossa. Valtuusto keskusteli pitkään aloitteesta, jonka mukaan Lahden seurakuntayhtymään pitäisi perustaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotoimikunta. Keskustelu oli haasteellisista lähtökohdistaan huolimatta mielenkiintoista ja ilahduttavan kohteliasta. Yhteinen kirkkoneuvosto päätti jo aiemmin, että toimikuntaa ei tarvita. Samaan päätyi täpärän äänestyksen (24-20-4 tyhjää) jälkeen myös kirkkovaltuusto. Hallintoa halutaan pikemminkin keventää kuin lisätä.
Kyse ei tietenkään ollut pelkästä toimikunnasta, jonka toimivalta olisi ollut toteutuessaan varsin kapea. Uudistusmielisten puheissa kuulsi pettymys kirkon rakenteisiin, jossa miehet näyttävät etenevän naisia nopeammin ja jossa vähemmistöt eivät tunne oloaan täysin kotoisaksi. Toimikunnan kannattajat totesivat, että tasa-arvo pitäisi tunnustaa kirkossa ilman minkäänlaisia ehtoja. Vastustajien suusta puolestaan kuultiin, että lakia noudatetaan jo nyt ja mahdolliset pulmat tulee käsitellä esihenkilön ja alaisen kesken.
Tulokulmia oli yhtä paljon kuin puhujiakin, mutta napapisteet hahmottuvat selvästi. Seurakuntalaisten piirissä on kahta vahvaa ajattelulinjaa, jotka molemmat argumentoivat luomistyöllä ja kristillisellä ihmiskäsityksellä. "Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät", sanotaan 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa. Konservatiivit, jotka edustavat yleensä herätysliikkeitä, muistavat painottaa virkkeen jälkimmäistä osaa. Uudistusmielisten mukaan virkettä pitää soveltaa nykyaikaan, ja kirkon on seurattava seurata tasa-arvokehityksessä yleistä yhteiskunnallista trendiä.
Pragmaattisesti ajatellen kyse lienee enimmäkseen ajasta – voimasuhteet saattavat vaihtua kirkkovaltuustossa jo esimerkiksi seuraavien seurakuntavaalien jälkeen. Tällä välin seurakuntayhtymä on luvannut päivittää pikaisesti tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmansa.
Kehitys on ollut paikallisseurakunnissa joka tapauksessa nopeampaa kuin kokonaiskirkossa. Kirkon oppiin tehdään muutoksia vasta 75 prosentin määräenemmistöllä. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien vihkiminen ei ole kirkolliskokousedustajia tuntevien asiantuntijoiden mukaan vielä näköpiirissä.