Pornografia normalisoi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa
25. marraskuuta vietettiin kansainvälistä, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Samalla alkoi kaksi viikkoa kestävä kampanja sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan. Eikä turhaan; maailmanlaajuisesti tarkasteltuna joka kymmenes minuutti oma kumppani tai perheenjäsen surmaa naisen tai tytön. Eikä tilanne ole hyvä myöskään Suomessa; 57 % naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Luku on korkein koko EU:n alueella.
Naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan paljon, mutta yksi merkittävä taustasyy jää jatkuvasti keskusteluissa taka-alalle; pornografia. 94% pornoelokuvissa esiintyvästä väkivallasta kohdentuu naisiin. Tutkituista videoista 88%:ssa esiintyi naisiin kohdentuvaa suoraa fyysistä väkivaltaa, kuten kuristamista, lyömistä, sitomista ja piiskaamista ja 48%:ssa naisiin kohdentuvaa verbaalista väkivaltaa, kuten lutkaksi ja huoraksi haukkumista. Viimeisen vuosikymmenen aikana väkivaltaisen pornografian, gore-pornografian ja lapsen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan pornografian määrä onkin kasvanut räjähdysmäisesti. Samaan aikaan naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä ja väkivalta on lisääntynyt huomattavasti. Sattumaako?
Lukuisat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että pornon katsomisen ja naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksymisen välillä on selvä korrelaatio. Korrelaatio on voimakkain väkivaltapornon kohdalla, mutta myös muulla pornografialla on todettu olevan merkittävä vaikutus naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksymisessä. Tutkimukset myös osoittavat, että raiskauksesta tuomitut, sekä nuorten ja alaikäisten hyväksikäytöstä kiinni jääneet miehet tunnustivat katsoneensa pornoa juuri ennen seksuaalirikostaan.
Erityisen alttiita pornografian haitallisille vaikutuksille ja väkivaltaisten käyttäytymismallien omaksumiselle ovat nuoret. Erityisesti 10–21-vuotiailla lapsilla ja nuorilla jatkuva altistuminen väkivaltaiselle pornografialle on vahva ennustaja viidelle seksuaalisen väkivallan tyypille: seksuaaliselle häirinnälle, seksuaalisiin tekoihin pakottamiselle, seksuaaliselle väkivallalle, raiskausyrityksille ja raiskauksille. Lähes 50% lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä onkin nykyään alle 21-vuotiaiden nuorten tekemää.
Miksi me siis edelleen olemme asiasta hiljaa? Miksi kirkko on hiljaa? Miksi emme välitä siitä, että valtaosa miehistä ja pojista, myös kristityistä, kuluttaa säännöllisesti pornografiaa ja osalle siitä muodostuu ongelma? Jopa niin iso ongelma, että se purkautuu väkivaltaisena käyttäytymisenä. Olemmeko nielleet asiaa vähättelevän ja pornonkäyttöä normalisoivan “no pojat nyt on poikia” asenteen, vai onko ongelma liian massiivinen ja niin syvällä kulttuurimme rakenteissa, että siihen haluttaisiin enää puuttua?
Kirjoittaja on oppilaitospastori, postdoc-tutkija ja seksuaaliterapeutti

