Pyy­tä­mät­tä ja yl­lät­tä­en. Ai­van ku­ten "se kuu­lui­sa" fak­si il­mes­tyi vas­taa­not­ta­jal­leen ai­koi­naan, ai­van yh­tä yl­lät­tä­en tar­jot­tiin Juu­dak­sen roo­lia Mar­kus Pirt­ti­jo­el­le Kär­si­mys­tie-ka­tu­näy­tel­mäs­tä.

Ete­lä-Suo­men Sa­no­mien pää­toi­mit­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä Pirt­ti­jo­ki oli aja­tel­lut, et­tei osal­lis­tui­si näy­tel­mään ko­vin mit­ta­vas­ti, ihan työ­kii­rei­den­sä vuok­si. Pro­jek­ti kui­ten­kin kiin­nos­ti ja mu­kaan hän ha­lu­si, kun­han roo­li oli­si sel­lai­nen, et­tä vä­hem­mäl­lä­kin tree­naa­mi­sel­la sel­vi­äi­si.

Sel­lai­sen roo­lin Pirt­ti­jo­ki en­sin sai­kin; hä­nes­tä tuli yk­si ope­tus­lap­sis­ta. Sit­ten kävi niin, et­tä Juu­dak­sen roo­li va­pau­tui, ja sii­hen tar­vit­tiin uu­si näyt­te­li­jä.

– Pet­ri [oh­jaa­ja Pet­ri Lis­ki] soit­ti ja ky­syi, kiin­nos­tai­si­ko mi­nua. Olin jo en­sim­mäi­sis­sä har­joi­tuk­sis­sa huo­mi­oi­nut Juu­dak­sen roo­lin ja se vai­kut­ti kieh­to­val­ta. Sik­si vas­ta­sin Pet­ril­le, sil­tä is­tu­mal­ta, et­tä kiin­nos­taa. Sa­mal­la pää­tin, et­tä nyt sit­ten vaan löy­de­tään ka­len­te­ris­ta ai­kaa täl­le pro­jek­til­le, Pirt­ti­jo­ki ker­too.

Juu­dak­sen roo­li ei toki ole pää­roo­li, mut­ta var­sin mer­kit­tä­vä roo­li se Kär­si­mys­tie-näy­tel­mäs­sä on. Kun Juu­das avaa suun­sa, ta­pah­tuu ai­na jo­tain kään­teen­te­ke­vää ja juo­nen kan­nal­ta rat­kai­se­vaa.

– Se­hän on vii­mei­sen pääl­le pa­hik­sen roo­li. Juu­dak­sen mat­ka on mel­koi­nen, ja tun­ne­ta­sol­la täs­sä roo­lis­sa lii­ku­taan ihan lai­das­ta toi­seen lai­taan.

Suh­teel­li­sen tuo­ree­na lah­te­lai­se­na Pirt­ti­jo­ki ker­too ole­van­sa vai­kut­tu­nut sii­tä, mi­ten koko kau­pun­ki tun­tuu ole­van jol­lain ta­val­la Kär­si­mys­tie-ka­tu­näy­tel­mäs­sä mu­ka­na. Näyt­te­li­jät ovat muo­dos­ta­neet tii­viin yh­tei­sön ja tun­nel­ma har­joi­tuk­sis­sa on hä­nen mu­kaan­sa lep­poi­san ren­to ja haus­ka. Uu­sia tut­ta­vuuk­sia on syn­ty­nyt, ja on­pa har­joi­tuk­sis­sa ol­lut mu­ka­na ihan ih­ka elä­vä kuk­ko­kin. Myös Pirt­ti­jo­en per­he in­nos­tui näy­tel­mäs­tä, ja nyt niin vai­mo kuin poi­ka­kin ovat ko­koon­pa­nos­sa mu­ka­na.

– Täl­lai­set ta­pah­tu­mat tuo­vat yh­tei­söl­li­syyt­tä koko kau­pun­gil­le. Kär­si­mys­tie on osoi­tus sii­tä, et­tä Lah­des­sa osa­taan ja ha­lu­taan teh­dä yh­tei­siä jut­tu­ja.

Pirt­ti­jo­el­le näyt­te­le­mi­nen on tut­tua puu­haa, sil­lä te­at­te­rin la­val­le hän nou­si en­sim­mäi­sen ker­ran jo nuo­re­na mie­he­nä lap­suus­mai­se­mis­saan Kuh­mos­sa. Siel­lä oli te­at­te­ri­ker­ho, jon­ka mu­ka­na ylä­as­te-lu­ki­oi­käi­nen nuo­ru­kai­nen kier­si esiin­ty­mäs­sä. Myö­hem­min hän esiin­tyi myös Kuh­mon ke­sä­te­at­te­ris­sa, kun­nes elä­mä vei ja te­at­te­ri­har­ras­tus jäi. Come back ta­pah­tuu nyt, pää­si­äi­se­nä, 30 vuo­den jäl­keen.

Pit­käs­tä tau­os­ta huo­li­mat­ta Pirt­ti­jo­ki ko­kee nuo­ruu­den näyt­te­li­jä­ko­ke­muk­ses­ta ole­van hyö­tyä.

– Ko­ke­mus tuo var­muut­ta, ei­kä tu­le­va roo­li­suo­ri­tus Juu­dak­se­na juu­ri­kaan jän­ni­tä. Enem­män se on in­nos­tus­ta ja odo­tus­ta, mitä juu­ri nyt tun­nen, hän poh­tii.