Diakoniapappi Virpi Vikman viihtyy hiihtoladulla edelleen. "Pyrin hiihtämään kolmesta neljään kertaan viikossa. En ota kilometreistä stressiä", Vikman sanoo.
Heikki Miettinen
Taakse jäi nuori Virpi Kuitunen – Tuleva diakoniapastori yllätti ja menestyi SM-hiihdoissa
Nastolan diakoniapastori Virpi Vikman oli hiihdon juniorilupaus, joka lopetti nuorena ja palasi SM-laduille kolmekymppisenä yllättävän hyvällä menestyksellä. "Kun kokemukset ovat tärkeämpiä kuin mitalit"
Nastolan diakoniapastori Virpi Vikman on entinen kilpahiihtäjä. Vikman, omaa sukua Honkalampi, kuului kaudella 1984–85 nuorten maajoukkuerinkiin, jonka kirkkaimpana tähtenä tuikki Marjo Matikainen (nyk. Matikainen-Kallström). Matikaisesta tuli olympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari, mutta Vikman jätti kilpahiihdon juuri silloin, kun olisi ollut paras aika kokeilla rajojaan.
– Kausi 84–85 oli vaikea. Luistelutyyli teki läpimurron, joka tuli minulle yllätyksenä. Aloin treenata luistelua tammikuussa, mutta ajauduin ylikuormitustilaan. Suksi ei loppukaudesta kulkenut, ja tipuin maajoukkueryhmästä, hän muistelee.
Vikman lopetti kauden jälkeen 18-vuotiaana. Lopettaminen oli monen asian summa.
– Otin hiihtämisen liian vakavasti ja kuormituin henkisesti. Koin 16-vuotiaana hengellisen herätyksen. Se helpotti lopettamispäätöstä. Takana oli huono kausi ja elämässä muutakin tärkeää kuin hiihto.
Hiihtoa Vikman ei kuitenkaan jättänyt. Hän jatkoi omaehtoista harjoittelua. Vuosituhannen lopulla Vikman yllättäen palasi kilpaladuille.
– En päättänyt, että palaan. Ajattelin kokeilla kilpailemista matalalla profiililla ja ilon kautta.
Keväällä 1997 Kittilän SM-hiihdoissa 29-vuotias Vikman yllätti hiihtoväen sijoittumalla viidenneksi 30 kilometrin perinteisen tyylin kilpailussa. Seuraavana talvena Vikman kiiruhti Joutsenon SM-kisoissa vitosella neljänneksi.
– Joutsenon neljäs sija on urani paras saavutus. Kaisa Varis voitti. Tuulikki Pyykkönen oli toinen ja Mia Tuovila kolmas. Jäin mitalista 1,2 sekuntia.
Taakse jäi muun muassa kymmenisen vuotta nuorempi Virpi Kuitunen, joka nykyään tunnetaan nimellä Sarasvuo.
– Virpi oli vasta nousemassa kärkihiihtäjien joukkoon. Sillä kaudella keskinäiset kohtaamiset Kuitusen kanssa menivät perinteisellä 2–2.
Tuleva Nastolan seurakunnan pappi Virpi Vikman osallistui Vantaan SM-hiihdoissa tammikuussa 1997 viiden kilometrin perinteiselle matkalle. Kuva: Esko Sarvikas
Esko Sarvikas
Kun tulosta tuli, Vikman päätti panostaa hiihtoon niin tosissaan kuin se kolmekymppisenä amatöörinä oli mahdollista.
– Lisäsin harjoittelua vuosi vuodelta, koska halusin kehittyä. Kilpailemisen idea oli siinä, että tulokset paranevat. Rakastin harjoittelua.
Rakkautta rajoitti kokopäivätyö Nokian ohjelmistosuunnittelijana.
– Minulle sanottiin, että 500 tuntia on maksimimäärä, minkä pystyt vuodessa treenaamaan työn ohessa. Jos olisin halunnut tavoitella kansainvälistä huippua, olisi pitänyt jättää työ ja ryhtyä treenaamaan, kuten ammattilaiset. Olen erittäin tyytyväinen, että en sitä tehnyt. Kymmenen vuotta aikaisemmin ratkaisussa olisi voinut olla järkeä.
Jossittelu ei ole Vikmanin laji.
– Hiihtoura on elämässäni yksi polku. Vaikka olisin satsannut nuorena viisi vuotta täysillä, en ehkä olisi saavuttanut huippua. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Sen olen jälkeenpäin ymmärtänyt. Kokemukset, mitä urheilu-urallani sain, ovat tärkeämpiä kuin mitalit.
Vuosituhannen vaihduttua Vikmanin suksi ei enää luistanut toivotusti, vaikka hän treenasi enemmän kuin koskaan.
– Ajattelin, että mieluummin harjoittelen liikaa ja olen tukossa kuin, että harjoittelen liian vähän ja suksi ei sen takia kulje. Lihaksisto meni niin tukkoon, että pystyin enää kahdenkympin sakkiin.
Viimeisen kerran Vikman pujotti numerolapun hartioilleen Hyvinkään kansallisissa talvella 2003.
– Lopettamispäätöksen tein 2005. Sen kesän harjoittelin vielä, että seuraavana talvena lankku kulkisi, mutta kroppa ei ottanut treeniä vastaan. Ymmärsin, että enää en kehity, ja on aika lopettaa.
Kilpahiihdon jälkeen oli aika seurata kutsumusta. Virpi Vikman aloitti teologian opinnot vuonna 2010 ja valmistui teologian maisteriksi 2015.
Hiihtoladulla hän viihtyy edelleen. Talvessa tulee noin tuhat latukilometriä, ja sulan maan aikana maisema vaihtuu rullasuksilla.
– Pyrin hiihtämään kolmesta neljään kertaan viikossa. En ota kilometreistä stressiä. Hiihtäminen on minulle luonteva ja mieluinen liikuntamuoto, Virpi Vikman sanoo.
Lue lisää aiheesta
Lahtelaiselle papille Anna-Mari Kopolle metsäsuhde on hyvin läheinen. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Valtakunnallinen Ekopaasto-kampanjaa tarjoilee lahtelaisia vinkkejä metsästä saatavaan hyvinvointiin
Wanhassa Herran asukkaat Kukka-Maaria Kurki ja Marja Vilkama sekä Lahden vanhusten asuntosäätiön asukasohjaaja Mari Kokko pohdiskelivat yhteisöllisyyden tuottamaa henkistä hyvinvointia. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Korona kuritti senioritaloja – kun epidemia hiipuu, pidetään kevätjuhlat
Arto O. Salonen toteaa, että kilpailukeskeinen yhteiskunta tuottaa riittämättömyyden ja mitättömyyden tunteita, jotka heijastuvat myös lapsiin ja nuoriin. Kuva: Heidi Piiroinen / HS / Lehtikuva
Heidi Piiroinen / HS / Lehtikuva
Ilmastotyöstä voi tulla menestystarina hyvinvoinnin näkökulmasta – Lahtelaistaustainen tutkija Arto O. Salonen: "Kestävyyssiirtymän ei tarvitse tuntua luopumiselta"
Ohjaaja Johanna Rantanen kuvattiin Mukkulan kirkossa, jossa hän teki Kirkonseudun lukijoille videonäytteen Hiljaisuuden joogasta. Video on katsottavissa tämän jutun lopussa. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen