"Pyhä paik­ka­ni on ke­sä­mök­ki Puu­ma­las­sa, sen pi­ha­pii­ri ja lä­hi­met­sä. Mat­kaa Vääk­sys­tä tu­lee 220 ki­lo­met­riä, mut­ta sen voi ot­taa ret­ke­nä. Kun lap­set oli­vat pie­niä, poi­ket­tiin vaik­ka ui­maan tai Hei­no­lan Lin­tu­tar­haan.

Ke­sät lä­hes asum­me mö­kil­lä. Nyt on pit­käs­tä ai­kaa re­mont­ti­va­paa kesä. Polt­to­pui­ta teh­dään vuo­sit­tain kah­ta sau­naa ja yh­tä tak­kaa var­ten. Sau­na läm­pi­ää mon­ta ker­taa vii­kos­sa, ja löy­lyt ote­taan it­se teh­dyl­lä vas­tal­la. Mus­ti­koi­ta tu­lee niin pal­jon, et­tä nii­tä pa­kas­te­taan, hil­lo­taan ja me­hus­te­taan.

Sai­maan ran­nal­ta nie­men no­kas­ta nä­kee jär­vel­le mo­neen suun­taan. Ke­vä­til­toi­na kur­jet huu­te­le­vat ja kuik­kaa­kin kuul­laan. Vas­ta­ran­nal­ta kuu­lee tee­rin ja kyyh­kyn ää­net. Luon­no­nää­niä on pal­jon, mut­ta sil­ti on luon­non­rau­ha ym­pä­ril­lä. Kun te­ras­sil­la is­tuu tä­män kai­ken kes­kel­lä, on kii­tol­li­nen mie­li: tämä kaik­ki on lah­jaa Ju­ma­lal­ta.

Py­hää on myös aa­mu­ru­tii­nim­me mö­kil­lä. Lu­em­me Pip­li­a­seu­ran vuo­si­ka­len­te­ris­ta päi­vän teks­tin ja kes­kus­te­lem­me sen poh­jal­ta. Se on mei­dän aa­mu­har­tau­tem­me ja al­ku uu­teen päi­vään."

Kari Kar­ja­lai­nen, Asik­ka­la