Hei­no­lan kir­kon­ky­län seu­ra­kun­ta­ta­lol­la po­ri­see kuin pa­pu­pa­ta. Sali on täyn­nä iloi­ses­ti ru­pat­te­le­via ruo­kai­li­joi­ta, kun käyn­nis­sä on seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­mä jo­ka­kes­ki­viik­koi­nen yh­tei­nen lou­nas­pöy­tä. Pa­pu­pa­taa ei sen­tään ole tar­jol­la, vaan jau­he­li­ha­keit­toa.

– 20 lit­raa on kei­tet­ty keit­toa. Nyt vä­hän jän­nit­tää, riit­tää­kö se, kun ei tie­dä, kuin­ka pal­jon on tu­los­sa vie­lä ruo­kai­li­joi­ta. Las­ku­jen mu­kaan täl­lä het­kel­lä syö­mäs­sä on käy­nyt 49 ih­mis­tä, pal­ve­lu­e­män­tä Mer­ja Pii­ra huik­kaa keit­ti­ön ovel­ta.

Hy­vän­tuu­li­nen emän­tä Pii­ra on sekä ruo­kai­li­joi­den et­tä di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä Heli Heik­ki­län mu­kaan koko ta­pah­tu­man sy­dän. Pii­ran ja mui­den keit­ti­ös­sä hää­rää­vien ruo­ka mais­tuu kuu­lem­ma niin mauk­kaal­ta, et­tä sitä syö­vät hy­väl­lä ruo­ka­ha­lul­la niin pik­kui­set vau­vat kuin vart­tu­neem­mat vaa­rit­kin.

– Mitä ta­val­li­sem­paa ko­ti­ruo­kaa teem­me, sitä mie­lui­sam­paa se tun­tuu ole­van, va­lai­see Pii­ra sa­lai­suut­ta.

Heik­ki­lä ker­too, et­tä lou­nas­het­kes­sä käy ta­sai­ses­ti vä­keä joka viik­ko. Osa tu­lee kau­em­paa­kin, Vie­ru­mä­el­tä saak­ka, osa kä­väi­see töis­tä lou­nas­tau­ol­la. Keit­to tai muu tar­jol­la ole­va ruo­ka on riit­tä­nyt lä­hes ai­na.

– On­han se haas­teel­lis­ta eri­tyi­ses­ti emän­tien kan­nal­ta, kun ei yh­tään tie­dä, min­kä ver­ran ruo­kai­li­joi­ta tu­lee. Yleen­sä tääl­lä käy noin 30 hen­ki­löä ja jos näyt­tää kriit­ti­sel­tä, ru­koi­lem­me ruok­ki­mi­sih­met­tä, vit­sai­lee Heik­ki­lä.

Yh­teis­tä lou­nas­ta on jär­jes­tet­ty nyt hie­man yli kak­si vuot­ta. Sa­mois­sa ti­lois­sa on aa­mu­päi­vi­sin ol­lut jo vuo­sien ajan per­he­kah­vi­la, jos­sa on ol­lut lou­nas tar­jol­la.

– Ru­pe­sim­me miet­ti­mään, voi­si­ko per­he­kah­vi­lan ruo­kai­lun ava­ta kai­kil­le. Hei­no­las­sa­kin kun on pal­jon ih­mi­siä, jot­ka syö­vät joka päi­vä yk­sin, Heik­ki­lä ker­taa.

Nyt su­ku­pol­vet koh­taa­vat ker­ran vii­kos­sa ruu­an ää­rel­lä. Oman ar­jen vas­ta­pai­nok­si on hyvä näh­dä myös toi­sen­lais­ta elä­mää, vauh­dik­kaam­paa lap­si­per­he­ar­kea tai sit­ten hie­man rau­hal­li­sem­paa elä­ke­läi­se­lä­mää.

Mo­nel­le yh­tei­nen lou­nas­pöy­tä an­taa mah­dol­li­suu­den pyy­tää myös apua.

– Olem­me huo­man­neet, et­tä mo­nel­le on tär­ke­ää tul­la en­sin vä­hän tu­tuk­si tuos­sa sop­pa­lau­ta­sen ää­res­sä. Sen jäl­keen on hel­pom­pi ker­toa omas­ta elä­mäs­tään ja pyy­tää tar­vit­ta­es­sa vaik­ka apua. Juu­ri sik­si di­a­ko­ni­an väki on tääl­lä läs­nä, jot­ta tu­li­sim­me ih­mi­sil­le tu­tuik­si ja mei­tä oli­si sen jäl­keen hel­pom­pi lä­hes­tyä, Heik­ki­lä sum­maa. 

Yh­tei­nen lou­nas­pöy­tä joka kes­ki­viik­ko klo 11–11.45 14.5. saak­ka, Kir­kon­ky­län seu­ra­kun­ta­ta­lol­la Hei­no­las­sa. Tar­jol­la keit­to tai ar­ki­nen ko­ti­lou­nas. Hin­ta 3€.