Mi­ten sinä voit? Mi­ten ai­vo­si voi­vat?

Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa (7.8.) psy­ko­lo­gi ja ai­vo­tut­ki­ja Kat­ri Saa­ri­ki­vi to­te­aa, et­tä me ih­mi­set olem­me ny­kyi­sin no­pei­ta re­a­goi­maan vies­tei­hin ja är­syk­kei­siin. Me saam­me mon­ta asi­aa vi­reil­le, mut­ta työ­muis­tia kuor­mit­taa koko ajan aloi­tet­tu­jen teh­tä­vien suma. Ai­vot tar­vit­se­vat le­poa, jot­ta niil­le jäi­si ai­kaa saat­taa asi­at lop­puun. Ar­tik­ke­li luo toi­voa: mei­dän ei tar­vit­se teh­dä to­taa­lis­ta pe­sä­e­roa äly­lait­tei­siim­me, 15 mi­nuu­tin an­nos le­poa voi jo riit­tää. Äly­lai­te­le­poa voi viet­tää vaik­ka­pa mat­kal­la töi­hin, kä­vel­les­sä luon­nos­sa tai har­ras­tuk­seen. Lu­ke­mi­seen­kin kes­kit­ty­mi­nen aut­taa. Meil­lä on siis toi­voa! Kun an­taa aja­tus­ten har­hail­la va­paas­ti, il­man är­syk­kei­tä, jää luo­vuu­del­le ti­laa. Tyl­syy­des­tä syn­tyy uut­ta.

 “Mitä enem­män ih­mi­sel­lä on ti­laa aja­tel­la ja ku­vi­tel­la asi­oi­ta, sitä enem­män hän ko­kee asi­oi­ta ja mer­ki­tys­tä elä­mäs­sään”, Kat­ri Saa­ri­ki­vi to­te­aa. Juu­ri mer­ki­tyk­sel­lis­tä elä­mää moni kai­paa­kin.

 Ai­vo­tut­ki­ja Ma­ryl­ka Joe Uu­si­saa­ri ker­toi myös Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa ih­mi­sen ai­vo­jen hy­vin­voin­nis­ta ja omas­ta lop­puun pa­la­mi­ses­taan (HS 18.9.). “Sa­non tä­män nyt ih­mi­se­nä ja ai­vo­tut­ki­ja­na: Tär­kein asia elä­mäs­sä on uni.” Lait­teet hän lait­taa kiin­ni tun­tia en­nen nuk­ku­mis­ta. “Syö­mi­nen on seu­raa­vak­si tär­kein­tä.” Ei laa­dul­la­kaan ole niin vä­liä, kun­han syö, et­tä ai­vot saa­vat ener­gi­aa teh­dä työn­sä. Kol­mas tär­keä asia on lii­kun­ta. Liik­ku­mi­sen ai­ka­na ai­vot­kin le­pää­vät. Ai­vot voi­vat myös hui­ja­ta mei­tä, jos me em­me pidä niis­tä huol­ta. Ih­mi­nen on yl­lät­tä­vän kau­an toi­min­ta­ky­kyi­nen ja on­nis­tuu us­kot­te­le­maan ole­van­sa kun­nos­sa, vaik­ka mie­li ja sie­lu huu­tai­si­vat jo muu­ta.

 Ih­mi­nen on psyko-so­si­aa­lis-hen­gel­li­nen ko­ko­nai­suus. Luo­mi­ses­sa meil­le on an­net­tu mal­li le­vos­ta, jon­ka olem­me unoh­ta­neet. Py­hä­päi­vän le­von unoh­tu­es­sa koko elä­mä on an­net­tu va­paa­eh­toi­ses­ti te­ho­tuo­tan­nol­le.

 Ai­vo­jen le­po­het­ki voi ol­la myös ru­koi­lua ja hil­jais­ta kii­tos­ta. Le­po­het­ki on mah­dol­li­suus, kei­nom­me ol­la Ju­ma­lan lä­hel­lä, il­man vaa­ti­muk­sia, il­man är­syk­kei­tä. Sil­loin me an­nam­me it­sel­lem­me mah­dol­li­suu­den kur­kis­taa oman maal­li­sen ma­jam­me si­sään, to­del­li­seen elä­määm­me.

Luo­mi­ses­sa Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le myös liik­keen ja ra­vin­non. Ne kuu­lu­vat yh­teen. Ra­vin­non hank­ki­mi­nen on hel­pom­paa täs­sä ajas­sa. Enää em­me rai­vaa pel­toa tai kor­jaa sa­toa sa­moin kuin men­neet su­ku­pol­vet. Muis­tam­me­ko ol­la kii­tol­li­sia jo­ka­päi­väi­ses­tä lei­väs­tä, kun kul­jem­me kau­pan kas­san läpi os­tos­kär­ry­jen kans­sa?

Muis­ta py­hit­tää le­po­päi­vä­si, muis­tut­taa kol­mas käs­ky. Ju­ma­la on jo la­kia luo­des­saan tien­nyt, et­tä ai­vot kai­paa­vat hil­jai­suut­ta ja tyl­syyt­tä. Nyt sen ker­too meil­le myös tie­de. Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le ih­meel­li­sen elä­män ja ai­vot ruu­miil­li­sia toi­min­to­ja ja maal­li­sia va­lin­to­ja oh­jaa­maan. Pi­de­tään Luo­jan luo­mis­työs­tä hy­vää huol­ta myös omas­sa ke­hos­sam­me.

Kir­joit­ta­ja on Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa