JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Ajattelen ääneen: Koiran elämää

Lahden seurakunnat

30.8.2021
Jenni Riihimies

”Koi­ra on mi­nua pa­rem­pi, sil­lä se ra­kas­taa mut­ta ei tuo­mit­se.” Tämä lau­sah­dus on pe­räi­sin erä­maa­i­sä Ab­ba Ksan­ti­ak­sel­ta. Kun luin aja­tuk­sen jo­kin ai­ka sit­ten, olin sii­tä ko­vas­ti vai­kut­tu­nut. Aloin kat­sel­la hie­man eri­lai­sin sil­min noi­ta kah­ta koi­raa, jot­ka kans­sa­ni asu­vat. Niil­lä oli siis ka­deh­dit­ta­va tai­to. Ja asi­aa tark­kail­tu­a­ni huo­ma­sin, et­tä tuo rak­kaus tu­lee esiin mo­nes­sa koh­din yh­teis­tä elä­määm­me.

Eh­kä par­hai­ten koi­rien rak­kaus tu­lee esiin ko­ti­o­ven ava­tes­sa. Koi­rien vas­taa­not­to on sy­dä­mel­li­nen. Ilo on kä­sin kos­ke­tel­ta­vaa. Koi­rat hy­päh­te­le­vät, kir­maa­vat edes­ta­kai­sin, hän­nät hei­lu­vat ja kuo­nois­ta kuu­luu in­nos­tu­nut­ta tu­hi­naa. Jos­kus har­voin päi­vä­u­net ovat ol­leet niin ma­koi­sat, et­tä olen pääs­syt olo­huo­nee­seen saak­ka en­nen kuin to­hi­na al­kaa. Sil­loin is­kee jo huo­li sii­tä, on­ko kaik­ki kun­nos­sa.

It­se sen si­jaan voin ol­la mo­nen­lai­sel­la mie­lel­lä tul­les­sa­ni oves­ta si­sään. Vä­lil­lä ai­kaa on hy­vin ja voim­me iloi­ta yh­des­sä. Vä­lil­lä on kii­re ja ter­veh­dys jää no­pe­ak­si. Mut­ta koi­rat ei­vät kat­so mil­lai­sel­la tuu­lel­la olen. Mi­nun ei tar­vit­se jän­nit­tää ja miet­tiä mil­lai­nen vas­taa­not­to on. Ko­to­na odot­taa ai­na ovel­la sama mää­rä rak­kaut­ta.

Rak­kaus ja avoi­muus uut­ta koh­taan nä­ky­vät myös len­kil­le läh­ties­sä. It­se saa­tan miet­tiä vain ul­ko­na odot­ta­vaa syk­syi­sen ko­le­aa päi­vää. Mut­ta kun otan hih­nat esil­le, al­kaa sääs­tä riip­pu­mat­ta sama hy­päh­te­ly, juok­se­mi­nen, hän­tien hei­lu­tus ja tu­hi­na. Koi­ril­le len­kil­le läh­tö on suu­ri seik­kai­lu. Ja jos mat­kaan läh­de­tään au­tol­la, on se vie­lä­kin suu­rem­pi!

Kos­kaan ei voi tie­tää kuka tu­lee tiel­lä vas­taan. Nä­kyy koi­ra­ka­ve­rei­ta, jä­nik­siä, ora­via, jos­kus jopa sii­li. Joku vas­taan­tu­li­ja py­säh­tyy eh­kä ihai­le­maan ja si­lit­tä­mään. Jos­kus lä­hi­puis­tos­sa odot­taa tut­tu lenk­ki­ka­ve­ri, mikä rie­mu! Len­kin ai­ka­na al­kaa it­se­kin huo­ma­ta mitä kaik­kea uut­ta tu­tun rei­tin var­rel­le on il­mes­ty­nyt. Ja niin hän­nän huis­ke saa lo­pul­ta oman­kin suun hy­myyn.

Koi­rien kans­sa ei tar­vit­se myös­kään miet­tiä ovat­ko si­li­tyk­set ja rap­su­tuk­set ter­ve­tul­lei­ta. Koi­ra ei aras­te­le näyt­tää sitä, et­tä se kai­paa rak­kaut­ta. Jos kän­nyk­kä on kä­des­sä lii­an kau­an, se siir­re­tään tas­sul­la ys­tä­väl­li­ses­ti syr­jään. Koi­ral­le on vain tämä het­ki. Rap­sut­ta­es­sa mal­tan it­se­kin ol­la pa­rem­min läs­nä. Kuun­te­len koi­ran hen­gi­tys­tä ja tun­nus­te­len tur­kin peh­meyt­tä kä­den al­la.

Koi­ria tark­kail­tu­a­ni voin ol­la erä­maa­i­sän ha­vain­to­jen kans­sa täy­sin sa­maa miel­tä. Seu­rat­ta­vaa, ih­me­tel­tä­vää ja opit­ta­vaa riit­tää vie­lä koko elä­män ajak­si. Eh­kä ajan myö­tä mi­nuun­kin tart­tuu jo­tain tuos­ta koi­rien ih­meel­li­ses­tä tai­dos­ta: ra­kas­taa ja ol­la tuo­mit­se­mat­ta.

Kir­joit­ta­ja on ke­hi­tys­vam­mais­työn pap­pi.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover