JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Ajattelen ääneen: Makuja, tuoksuja ja ääniä

Lahden seurakunnat

15.6.2022
Sirpa Kaukinen

Tänä ke­vää­nä ja al­ku­ke­säs­tä olen is­tu­nut su­pan reu­nal­la vä­li­ai­kai­ses­sa ko­dis­sam­me ja kuun­nel­lut uu­den­lais­ta ää­ni­mai­se­maa. Olen kuun­nel­lut hon­kien hu­mi­naa ja lin­tu­jen lau­lua. Lä­hi­met­säs­sä olen tun­nis­ta­nut mon­ta sir­kut­ta­jaa ke­vät puu­his­sa.

Haus­ka on ol­lut seu­ra­ta pu­na­rin­taa et­si­mäs­sä pe­sä­tar­vik­kei­ta ja tik­ko­ja ko­put­te­le­mas­sa män­nyn run­ko­ja. Ora­vien ede­sot­ta­muk­set suu­ren kuu­sen ok­sil­la ovat ol­leet var­sin viih­dyt­tä­vää seu­rat­ta­vaa.

Jäi­den läh­tö toi nä­ky­viin au­rin­gon kim­mel­lyk­sen lai­neil­la. Sitä voi aa­mu­au­rin­gon pais­tees­sa kat­sel­la pui­den run­ko­jen vä­lis­tä. Olen mon­ta ker­taa ve­tä­nyt keuh­kot täy­teen ke­väis­tä il­maa ja naut­ti­nut au­rin­gon sä­tei­den läm­mös­tä kas­voil­la­ni.

Jo koh­ta ke­vät vaih­tui ke­säk­si ja au­rin­gon läm­pö puki koi­vut hen­nos­ta vi­her­ryk­ses­tä täy­teen veh­rey­teen.

Su­pan reu­nan leh­ti­puut loi­vat upe­an ker­rok­sel­li­suu­den lä­hi­met­sään. Toi­saal­la ais­tin tuo­mien huu­maa­van tuok­sun täyt­tä­vän tie­noon ja pa­nin mer­kil­le, kuin­ka si­ree­nit ava­si­vat nup­pun­sa. Kai­ken tämä kes­kel­lä kuu­lui kai­ku ”Jo jou­tui ar­mas ai­ka ja suvi su­loi­nen. Kau­niis­ti joka paik­kaa ko­ris­taa kuk­ka­nen…”. Oli niin au­tu­as olo.

On ol­lut lah­ja saa­da syn­tyä Suo­meen ja näh­dä nel­jän upe­aa vuo­de­nai­kaa.

Ke­vään ja ke­sän ai­ka­na pie­ni­nä py­säh­ty­nei­nä het­ki­nä olen teh­nyt puu­tar­ha­tuo­lis­sa mat­kaa ajas­sa eteen­päin ai­na sii­hen ai­kaan, jol­loin omat voi­mat vä­he­ne­vät ja jal­ka­ni ei­vät enää kan­na. Sii­hen ai­kaan jol­loin en enää it­se pys­ty et­siy­ty­mään luon­non hoi­det­ta­vak­si ja hel­lit­tä­väk­si.

Toi­von, et­tä pal­ve­lu­ko­dis­sa, jos­sa eh­kä sil­loin asun, oli­si pal­jon luon­to­ku­via he­rät­te­le­mäs­sä hy­viä muis­to­ja ko­e­tuis­ta ja ele­tyis­tä luon­to­ko­ke­muk­sis­ta. Toi­von, et­tä siel­lä ai­na jos­kus oli­si lou­naak­si pe­ru­noi­ta ja kant­ta­rel­li­kas­ti­ket­ta ja et­tä päi­vä­kah­vin kans­sa sai­sin mus­tik­ka­pii­rak­kaa tai suk­laa­kak­kua va­del­mil­la ja jää­te­löl­lä. Toi­von, et­tä yhä sil­loin­kin voi­sin tun­tea tut­tu­jen ma­ku­jen kos­ke­tuk­sen kie­lel­lä­ni ja et­tä voi­sin yhä naut­tia luon­non an­ti­mien iha­nis­ta mau­is­ta. 

Vie­lä toi­von, et­tä joku ym­mär­täi­si van­haa ih­mis­tä ja sitä kuin­ka suu­ri on kai­paus ja tar­ve saa­da kat­sel­la, hais­taa, mais­taa ja kuun­nel­la tut­tu­ja luon­non ih­mei­tä. Toi­von, et­tä joku vei­si mi­nut sin­ne, mis­sä met­sään on teh­ty pyö­rä­tuo­lin men­tä­vä tie. Ha­lu­ai­sin edel­leen­kin pääs­tä hais­ta­maan kos­te­an met­säi­sen maan tuok­sun. Ha­lu­ai­sin pi­tää kä­des­sä­ni sam­mal­ta. Toi­von, et­tä mi­nul­la oli­si sil­loin joku, joka ym­mär­täi­si ja vei­si met­sään.

Luon­to hel­lii niin nuor­ta kuin van­haa­kin. Ke­säl­lä luon­to on par­haim­mil­laan. Nau­ti­taan sii­tä ja au­te­taan toi­si­a­kin naut­ti­maan.

Kir­joit­ta­ja on sai­raa­la­pas­to­ri.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover