Ajattelen ääneen: Minusta on pidetty huolta
Lahden seurakunnat
Olen tulevana suvena jättämässä työelämän siirtyäkseni vanhuuseläkkeelle. Tunnen kiitollisuutta, että olen saanut tehdä merkityksellistä työtä. Tärkeää ja merkityksellistä työtä tein aikoinaan kotiäitinäkin tyttäriemme ollessa pieniä. Sen jälkeen olen saanut olla 35 vuotta kirkon viroissa Kajaanissa, Vantaalla ja Lahdessa.
Kun nyt pysähdyn ajattelemaan työssäoloaikaani, alan lopultakin ymmärtää, miten monin tavoin työnantaja on pitänyt minusta huolta. Ihan yllätyin ajatuksesta, että vuosittain olen saanut säännöllisesti 12 kuukauden palkan ja että pitkien lomaoikeuksien myötä työtä on vuosittain tarvinnut tehdä vain noin 10 kuukautta.
Eikä siinä vielä kaikki. Kesäisin olen saanut ylimääräisen puolen kuukauden palkan, lomarahan. Lomarahahan oli aikoinaan lomalta paluurahaa, jolla työnantaja houkutteli työntekijänsä palaamaan loman jälkeen entiselle työnantajalleen. Onko niin, että työnantajan on lähes mahdotonta ottaa meiltä pois saavutettuja etuja?
Olen kiitollinen hyvistä työtiloista, työvälineistä ja työskentelyolosuhteista työergonomian huolehtimisesta puhumattakaan. Työnantaja on hyvin auttanut minua huolehtimaan työkyvystäni työterveyden ammattilaisten avulla.
Määrävuositarkastukset, monipuoliset verikokeet ja tarvittaessa röntgenit sekä hyvinvointikyselyt ja -keskustelut työterveydessä ovat auttaneet löytämään piilossa olevia sukurasitteita. Olen saanut ohjeistusta terveellisiin elämäntapoihin.
Ja kun olen kunnolla flunssaantunut, olen saanut nopeasti ajan lääkärille ja saanut sairastaa täydellä palkalla.
Jokaisessa työyhteisössäni on satsattu työntekijöiden virkistäytymiseen vuosittain ainakin yhden päivän verran. Sehän on erityistä huolehtimista ja huomioimista. Olen saanut täydellä palkalla koko työpäivän ajan yhdessä tiimin kanssa tehdä jotakin mukavaa ja syödä hyvin. Ja kuinka näistäkin päivistä on tullut itsestään selvyyksiä, ja oikeastihan ne ovat rahallisesti arvokkaita päiviä työnantajalle.
Eläkkeelle jäätyäni menetän luonnollisesti kaikki työnantajan etuudet ja olenkin siihen jo asennoitunut. Uusia asioita joudun varmaan opettelemaan, muun muassa seuraamaan digisuojauksia. Mutta jo nyt iloitsen, että uusi elämänvaihe mahdollistaa pitkät aamut sanomalehtien ääressä ja ulkoilut päivänäöllä. Eläkekortti kuulemma tuo joitakin alennuksia matkustamiseen ja kulttuuririentoihin.
Elämän Antajalle olen kiitollinen, että saan jäädä työelämästä suhteellisen terveenä. Nyt mietin, millaista vapaaehtoistoimintaa voisin alkaa tehdä.
Kirjoittaja on perheneuvoja.