JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Ajattelen ääneen: Yks pehmonen per päivä

Jani Mahkonen

14.2.2023
Sirpa Koistinen

Ul­ko­na tuis­kut­taa lun­ta, kun avaan ko­tim­me ul­ko-oven. Puo­li­so­ni nä­kee ja kuu­lee mi­nut, hi­ve­nen kiuk­kui­sen nä­köi­sen, oven vä­hän ko­va­ää­ni­ses­ti pau­kaut­ta­van vii­si­kymp­pi­sen nai­sen. Mu­rah­dan jo­tain ter­veh­dyk­sek­si, rii­sun ul­ko­vaat­teet, pyy­häl­län keit­ti­öön ja ro­jau­tan kaup­pa­kas­sin ko­va­ää­ni­ses­ti pöy­däl­le. Är­syt­tää.

To­del­lis­ten tun­tei­den il­mai­se­mi­nen ei ole ai­na help­poa. Jos­kus tun­tei­ta tu­lee näy­tet­tyä tius­kai­se­mal­la, ovea pau­kaut­ta­mal­la, jos­kus taas hil­je­ne­mi­sel­lä, ve­täy­ty­mäl­lä. Usein kump­pa­ni ei kui­ten­kaan tie­dä mis­tä ken­kä pu­ris­taa, ai­no­as­taan nä­kee ja kuu­lee re­a­goin­ti­ta­vas­ta, et­tä jo­kin har­mit­taa.

Täs­sä on hy­vät mah­dol­li­suu­det vää­rin­kä­si­tyk­siin, rii­toi­hin­kin. Ole­te­taan toi­sen tie­tä­vän mitä it­se aja­tel­laan ja toi­vo­taan toi­sen toi­mi­van tai re­a­goi­van toi­vo­tul­la ta­val­la. Ol­laan pet­ty­nei­tä, kun mi­tään ei ta­pah­du. To­si­a­si­as­sa kump­pa­nil­la ei ole har­main­ta aa­vis­tus­ta­kaan, mis­tä olen är­syyn­ty­nyt. Hän nä­kee vain kiuk­kui­ses­ti käyt­täy­ty­vän, ovea pau­kaut­ta­van puo­li­son. Ja to­del­li­suu­des­sa olen vain vä­sy­nyt ja ul­ko-oven edes­sä ole­va lumi vai­keut­ti si­sään­tu­loa.

Pa­la­taan keit­ti­öön. Puo­li­so­ni an­taa mi­nun het­ken ol­la it­sek­se­ni, tu­lee sit­ten keit­ti­öön, suik­kaa suu­kon ja ky­syy: "Mi­ten­käs sun päi­vä?" Suu­kol­la ja ky­sy­myk­sel­lä mi­nun päi­väs­tä­ni on iso mer­ki­tys. Mi­nul­le tu­lee tun­ne, et­tä toi­nen on kiin­nos­tu­nut mi­nus­ta, olen tär­keä ja ra­kas.

Toi­si­naan saa­tan vas­ta­ta ky­sy­myk­seen sa­no­mal­la vain: "Ihan ok", mut­ta ky­sy­mys an­taa myös mah­dol­li­suu­den py­säh­tyä ja ker­toa jos­tain it­sel­le­ni sil­lä het­kel­lä tär­ke­äs­tä asi­as­ta. Vaik­ka sii­tä är­sy­tyk­ses­tä. Hy­väs­sä pa­ri­suh­teen vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa on tär­ke­ää läs­nä­o­lo, kuul­luk­si tu­le­mi­nen ja ute­li­ai­suus toi­sen asi­ois­ta. Jo­kai­nen ih­mi­nen kai­paa ko­ke­mus­ta sii­tä, et­tä hä­nel­le tär­keä ih­mi­nen kuu­lee, ym­mär­tää ja ar­vos­taa hän­tä. Ih­mi­sen pe­rus­tar­ve on tun­tea ole­van­sa yh­tey­des­sä toi­siin.

Pa­ri­suh­de vaa­tii ai­kaa, toi­sen huo­mi­oon ot­ta­mis­ta, jous­ta­mis­ta, mut­ta myös nii­tä "pie­niä peh­mo­sia", jot­ka saa­vat mei­dät tun­te­maan it­sem­me tär­keik­si, ra­kas­te­tuik­si ja ha­lu­tuik­si.

Kuin­ka il­mais­ta kump­pa­nil­le kes­kel­lä kii­reis­tä ar­kea, et­tä ra­kas­taa ja ar­vos­taa hän­tä? Sitä ei tar­vit­se teh­dä isos­ti, pie­ni riit­tää. Suuk­ko, ha­laus, kos­ke­tus ohi men­nes­sä, eh­kä­pä toi­sen päi­vän pi­ris­tä­mi­nen ki­val­la teks­ti­vies­til­lä tai lem­pi­ruo­an te­ke­mi­nen. Tär­kein­tä ei ole se, mi­ten sen osoi­tat päi­vit­täin, vaan se, et­tä kump­pa­ni­si tun­tee olon­sa tär­ke­äk­si, kos­ka olet aja­tel­lut hän­tä ja hä­nel­le tu­lee tun­ne sii­tä, et­tä hän on si­nul­le tär­keä ja ra­kas. Meil­lä­kin tuli lo­pul­ta har­mi­tus­ta ai­heut­ta­neet lu­met ko­lat­tua pois oven edes­tä, an­teek­si pyy­det­tyä ja muis­tet­tua se päi­vän peh­mo­nen­kin.

Kir­joit­ta­ja on per­he­neu­vo­ja.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover