JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Coldplay luo ympärilleen avointa tilaa, kuten kirkkokin – ja se ei kaikkia miellytä

Janne Raevuori

19.8.2024
Markus Luukkonen

Olin hei­nä- ja elo­kuun vaih­tees­sa yk­si niis­tä 170 000:sta, jot­ka oli­vat on­nis­tu­neet saa­maan li­pun Hel­sin­gin Olym­pi­as­ta­di­o­nil­la esiin­ty­neen Coldp­la­yn kon­sert­tiin – ja val­miit mak­sa­maan li­pus­taan mel­ko kor­ke­an hin­nan. Brit­tiyh­tye myi sta­di­kan en­nä­tyk­sel­li­ses­ti nel­jä ker­taa täy­teen.

Suun­nil­leen yh­tä pal­jon kuin nä­kyi tut­ta­via leh­te­reil­lä, vi­li­si vies­ti­pal­ve­lu X:ssä poh­din­taa sii­tä, kuin­ka yh­tye ja sen lau­lut ja sa­noi­tuk­set ei­vät sit­ten­kään ai­van vas­taa omaa mu­siik­ki­ma­kua. Yk­si jos toi­nen kat­soi yh­ty­et­tä ne­nän­vart­ta pit­kin.

Suo­mes­sa en­sim­mäis­tä ker­taa vie­rail­lut yh­tye naut­ti me­di­as­sa val­ta­vas­ta pals­ta­ti­las­ta. Mie­les­tä­ni kiin­nos­ta­vin­ta an­tia oli Ant­ti Rön­gän es­see Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa. Rön­kä poh­ti, kuin­ka sta­di­o­no­lo­suh­tei­siin hi­ot­tu mu­siik­ki ei is­ke ai­na kuin mil­joo­na volt­tia, mut­ta kui­ten­kin tar­peek­si mo­neen niin pal­jon, et­tä se riit­tää syn­nyt­tä­mään maa­il­man­laa­jui­sen il­mi­ön.

"Coldp­lay on mo­nil­le yhä 'lii­an nös­sö', 'lii­an tyl­sä', 'lii­an tur­val­li­nen', 'lii­an nolo', 'lii­an mainst­re­am' ja mikä pa­hin­ta: 'lii­an epä­mas­ku­lii­ni­nen", Rön­kä kir­joit­taa. Hän hah­mot­te­lee, et­tä ei­kö pop­kult­tuu­ris­sa kui­ten­kin lo­pul­ta ole kyse tyh­jyy­des­tä. "Ar­tis­ti luo ym­pä­ril­leen ti­laa, joka on niin tyh­jää, et­tä sta­di­o­nil­li­nen ih­mi­siä mah­tuu it­ke­mään on­nes­ta sen si­säl­lä."

Vaik­kei us­kon­nol­li­sis­sa ins­ti­tuu­ti­ois­sa ja pop­mu­sii­kis­sa vält­tä­mät­tä ole pal­jon­kaan sa­maa, jat­koin kui­ten­kin mie­les­sä­ni rin­nas­tuk­sia lu­te­ri­lai­sen kir­kon suun­taan.

Täs­sä po­la­ri­soi­tu­nees­sa ajas­sa näyt­tää ole­van muo­di­kas­ta ker­toa, mikä it­sel­le juu­ri ja tis­mal­leen toi­mii ja mikä ei. Ajas­sa, jota täyt­tä­vät lo­put­to­mat iden­ti­teet­ti­kiis­tat ja löy­he­ne­vä si­tou­tu­mi­nen, on mo­nel­la tar­ve ot­taa etäi­syyt­tä pe­rin­tei­siä ins­ti­tuu­ti­oi­ta koh­taan.

Tä­hän mie­len­mai­se­maan ei ai­na sovi kirk­ko­kaan, jo­hon ikään kuin var­muu­den vuok­si pi­de­tään riit­tä­vää etäi­syyt­tä, niin sa­no­jen kuin asen­tei­den­kin osal­ta. Kui­ten­kin kir­kos­sa kas­te­taan, käy­dään rip­pi­kou­lu, vi­hi­tään ja siu­na­taan hau­taan. Seu­ra­kun­nil­la on laa­ja kir­jo pal­ve­lui­ta ja avai­met ra­ken­taa kes­tä­vää yh­tei­söl­li­syyt­tä ky­liin, kau­pun­kei­hin ja jopa suo­ma­lai­suu­teen.

Kir­kois­sa on ti­laa niin fyy­si­ses­ti kuin ku­vaan­nol­li­ses­ti. Nii­hin voi vie­dä tur­val­li­sel­la mie­lel­lä oman maal­li­sen to­mu­ma­jan­sa, hil­jen­tyä ja an­taa aja­tuk­sien­sa va­el­taa. Voi osal­lis­tua ja tu­tus­tua mui­hin, lau­laa sy­dä­men­sä kyl­lyy­des­tä, us­koa tai epä­röi­dä, tai vain is­tua ja ol­la hil­jaa.

Lu­te­ri­lai­nen kirk­ko ei var­maan­kaan ole se ky­län ko­mein kar­ju tai tren­di­tie­toi­sin inf­lu­ens­se­ri. Sen val­tit ovat muu­al­la. He­sa­rin es­seis­tiä mu­kail­len kirk­ko luo ym­pä­ril­leen ti­laa, jon­ka si­säl­le mah­tuu jo­kai­nen. Vaik­ka sit­ten it­ke­mään su­rus­ta, pa­kah­tu­maan on­nes­ta tai ko­ke­maan ar­moa ja py­hyyt­tä.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover