Kir­kon tut­ki­mus­toi­min­ta nos­taa esiin mie­len­kiin­toi­sia il­mi­öi­tä. Syk­syl­lä 2020 jul­kais­tu Kir­kon ne­li­vuo­tis­ker­to­mus käyn­nis­ti kes­kus­te­lun nuor­ten us­kon­nol­li­suu­des­ta ja kir­kon haas­teis­ta juu­ri ai­kuis­tu­nei­den ikä­luo­kas­sa.

Uu­ni­tuo­rees­ta Spi­ri­tu­a­li­teet­ti 2000-lu­vun Suo­mes­sa -ar­tik­ke­li­ko­ko­el­mas­ta löy­tyy Ee­tu Ke­jo­sen ta­paus­tut­ki­mus, jos­sa kar­toi­te­taan muu­tok­sia vii­den­nes­tä he­rä­tys­liik­kees­tä er­kaan­tu­nei­den us­kon­nol­li­suu­des­sa. Ky­sees­sä on suu­ri jouk­ko kir­kon pii­ris­sä ja muu­al­la yh­teis­kun­nas­sa vai­kut­ta­via ih­mi­siä, ja on­pa sitä ku­vat­tu myös Suo­men suu­rim­mak­si he­rä­tys­liik­keek­si.

1900-lu­vul­la ke­hit­ty­neen vii­des­läi­syy­den haa­roil­la on eri­lai­sia pai­no­tuk­sia, mut­ta mel­ko yh­tei­siä piir­tei­tä ovat hen­ki­lö­koh­tai­sen us­kon­ko­ke­muk­sen, opin ja evan­ke­li­oi­mi­sen ko­ros­ta­mi­nen. Mo­nien verk­ko­kal­voil­la ovat yhä "Jee­sus tu­lee – olet­ko val­mis"-is­ku­lau­seet, joi­ta mo­nis­tet­tiin 1970- ja 80-lu­vuil­la muun mu­as­sa säh­kö­tolp­piin.

Vii­des­läis­ten liik­kei­den suh­de evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­seen kirk­koon vaih­te­lee – kan­na­no­tois­sa on usein pis­te­li­äi­syyt­tä kirk­koa koh­taan, mut­ta yleen­sä ne ha­lu­a­vat kui­ten­kin vai­kut­taa sen si­säl­lä.

Ke­jo­sen ai­neis­tos­sa er­kaan­tu­mi­sel­le löy­det­tiin sekä opil­li­sia et­tä hen­ki­lö­koh­tai­sia syi­tä. Haas­ta­tel­ta­vat mai­nit­si­vat dog­maat­tis-mo­raa­lis­ten syi­den ja nor­mien epä­so­pi­vuu­den, ja täs­tä nou­se­vien epäi­lys­ten yh­dis­ty­mi­sen omaan elä­män­ti­lan­tee­seen.

Esi­merk­ki­nä mai­nit­tiin usein sek­su­aa­li­kä­si­tyk­set. Toi­sin kuin muu­al­la yh­teis­kun­nas­sa, he­rä­tys­liik­kei­den sek­su­aa­li­suut­ta ja su­ku­puo­li­roo­le­ja kos­ke­vat kan­na­no­tot ei­vät ole vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä juu­ri muut­tu­neet. Moni er­kaan­tu­ja miet­ti, voi­ko hän si­tou­tua van­ha­nai­kai­si­na pi­tä­miin­sä kä­si­tyk­siin.

Er­kaan­tu­mi­sen tar­vet­ta näh­tiin myös eh­dot­to­mas­ta raa­ma­tun­tul­kin­nas­ta sekä ih­mis­ten ja­ka­mi­ses­ta us­ko­viin ja ei-us­ko­viin.

Ai­he on kieh­to­va, sil­lä olen ha­vain­nut, et­tä myös Lah­den seu­dul­la moni iden­ti­fi­oi it­se­ään suh­tees­sa he­rä­tys­liik­kei­siin. Esi­mer­kik­si Kir­kon­seu­dun hen­ki­lö­haas­tat­te­luis­sa tee­ma nou­see esiin sään­nöl­li­ses­ti. He­rä­tys­liik­keen pii­ris­sä kas­va­mi­nen jät­tää jäl­jen, joka ai­heut­taa poh­din­taa elä­män eri vai­heis­sa.

Ke­jo­nen ku­vai­lee tätä pro­ses­sik­si, jos­sa var­mas­ta ja yh­tei­sön oh­jaa­mas­ta kris­til­li­syy­des­tä siir­ry­tään yk­si­tyi­sem­pään ja oma­eh­toi­suut­ta sal­li­vaan kat­so­muk­seen, joka "myön­tää to­del­li­suu­den ro­soi­suu­den ja mo­ni­nai­suu­den". Moni oli löy­tä­nyt la­ve­am­man hen­gel­li­syy­den, ku­ten tuo­mas­mes­sut, hil­jai­suu­den liik­keen, he­rän­näi­syy­den tai yleis­kir­kol­li­suu­den.

Ar­tik­ke­lia kan­nat­taa pu­res­kel­la huo­lel­li­ses­ti. Il­miö on to­del­li­nen, ja tä­män jou­kon ym­mär­tä­mi­ses­tä voi löy­tyä suun­tia kir­kon tu­le­vai­suu­del­le.

Spi­ri­tu­a­li­teet­ti 2000-lu­vun Suo­mes­sa -ar­tik­ke­li­ko­ko­el­maan voi tu­tus­tua täs­tä.