Hen­gi­tän si­sään. Hen­gi­tän ulos. Hen­ki kul­kee mi­nus­sa. Ju­ma­lan ryt­mi mi­nus­sa. Aja­tuk­set saa­vat tul­la. Ja ne saa­vat men­nä. Olen va­paa tu­le­maan. Olen va­paa me­ne­mään. Minä löy­dän.

Minä lii­kun su­rus­sa ja pe­los­sa. Elä­mä­ni pit­kä­per­jan­tait ovat ol­leet vah­vo­ja ko­ke­muk­sia. Ajat­te­len su­rua, joka on kuin pesä. Se voi ol­la pu­ris­ta­va paik­ka, jos­sa su­run ok­sat raa­pi­vat. Sa­mal­la kor­ke­al­ta su­run pe­säs­tä avau­tuu mai­se­ma, jota ei muu­al­ta näe. Pe­sään voi vä­lil­lä kä­per­tyä tuu­len suo­jaan, an­taa su­run vä­syt­tää. Sen van­gik­si ei tar­vit­se kui­ten­kaan jää­dä. Vä­lil­lä voin läh­teä. Su­run pesä ei ka­toa, mut­ta se saa ol­la vä­lil­lä etääm­pä­nä. Su­run pesä voi hil­jal­leen ra­ken­tua tu­tum­mak­si ja tur­val­li­sem­mak­si pai­kak­si. Olen va­paa tu­le­maan. Olen va­paa me­ne­mään. Minä löy­dän.

Lii­kun ilos­sa ja roh­keu­des­sa. Elä­mä­ni pää­si­äi­set ovat ol­leet myös vah­vo­ja ko­ke­muk­sia. Ajat­te­len Jee­sus­ta, joka on kuin port­ti. Hä­nen lä­vit­seen on kul­ke­nut val­ta­va su­run taak­ka, koko ih­mis­kun­nan pel­ko ja hä­peä. Hän mu­ser­tui sen kai­ken al­la, mut­ta ei jää­nyt tuo­ne­laan. Hä­nen lä­vit­seen on kul­ke­nut koko elä­män voi­ma kaik­ki­ne rie­mui­neen ja us­ko­mat­to­mi­ne ih­mei­neen. Hä­nel­lä on kuo­le­man ja tuo­ne­lan avai­met. Hän va­paut­taa siel­tä. Kuu­len hä­nen sa­no­van: ”Minä löy­dän si­nut.”

”Minä olen port­ti. Se, joka tu­lee si­sään mi­nun kaut­ta­ni, pe­las­tuu. Hän voi va­paas­ti tul­la ja men­nä, ja hän löy­tää lai­tu­men.” Näin sa­noo Jee­sus Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa.

Jee­suk­sel­le koko elä­män­kir­jo tun­tei­neen on tut­tua. Por­tin pie­let voi­vat hei­lua kum­paan suun­taan vain. It­se port­ti on ja py­syy ikui­ses­ti.

Olen va­paa tu­le­maan. Olen va­paa me­ne­mään. Minä löy­dän. Olen va­paa elä­mään.

”Ir­ti pääs­tä, olet va­paa läh­te­mään. An­na suu­ren tuu­len pu­hal­taa. Ir­ti pääs­tä, olet va­paa elä­mään. Va­paa pal­ve­le­maan Ju­ma­laa.” (Pek­ka Si­mo­jo­ki: Olet va­paa)

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan seu­ra­kun­nan kas­va­tuk­sen pas­to­ri