Nämä ovat mi­nul­le vain vä­li­vaa­lit, sa­noi eräs eh­do­kas mi­nul­le muu­ta­ma viik­ko sit­ten. Sain hä­nen pu­heis­taan sen kä­si­tyk­sen, et­tä hän osal­lis­tui alu­e­vaa­lei­hin en­nen kaik­kea saa­dak­seen nä­ky­vyyt­tä ”kun­non vaa­le­ja” eli edus­kun­ta­vaa­le­ja var­ten.

Ym­mär­sin hä­nen tak­tiik­kan­sa, mut­ta mi­nua ti­lan­ne jäi mie­ti­tyt­tä­mään, sil­lä tie­sin alu­e­vaa­lieh­dok­kai­ta, jot­ka ei­vät läh­te­neet eh­dol­le vii­me ke­sän kun­ta­vaa­leis­sa, sil­lä nämä oli­vat heil­le yk­kös­vaa­lit, joi­hin he ha­lu­si­vat kes­kit­tyä täy­sil­lä.

Käyt­tä­mil­läm­me sa­noil­la on vä­liä. Ar­vo­tam­me sa­na­va­lin­noil­lam­me ym­pä­röi­vää maa­il­maam­me – teim­me­pä sen va­hin­gos­sa tai ihan it­se sen tie­dos­ta­en.

Muu­ta­ma 7-luok­ka­lai­nen op­pi­laa­ni huo­kai­si mi­nul­le yh­te­nä päi­vä­nä, et­tä mil­loin sitä eh­ti­si elää ja teh­dä sitä, mitä oi­ke­as­ti ha­lu­aa. Sa­maa vies­tiä kuu­lin, kun meil­lä kävi syk­syl­lä tun­neil­la­ni lu­ki­o­lai­sia ker­to­mas­sa lu­kio-opin­nois­ta ysi­luok­ka­lai­sil­le. Use­am­pi heis­tä ker­toi, et­tä ha­lu­aa suo­rit­taa lu­ki­on kol­mes­sa ja puo­les­sa vuo­des­sa – rau­hal­li­sem­mas­sa tah­dis­sa.

Yhä use­am­pi nuo­ri tun­tuu kai­paa­van hen­gäh­dys­het­keä. Tätä taus­taa vas­ten on hul­lun­ku­ris­ta, et­tä yk­si suo­men kie­len mi­tä­töi­vim­piä sa­no­ja on vä­li­vuo­si. Ikään kuin vain opis­ke­lu­put­keen pää­se­mi­nen oli­si ar­vo­kas­ta ja tär­ke­ää, ei­kä ai­ka en­nen sitä oli­si oi­ke­aa elä­mää. Kui­ten­kin tä­män ”vä­li­a­jan­jak­son” ai­ka­na moni op­pii tun­te­maan pa­rem­min it­se­ään ja sitä, mitä elä­mäl­tään ha­lu­aa. Moni käy vä­li­vuo­den ai­ka­na töis­sä ja op­pii työ­e­lä­mä­tai­to­ja. Moni eh­tii elää. Voi­si­ko vä­li­vuo­den kor­va­ta siis jol­lain muul­la sa­nal­la?

En­nen kuin sain it­se lap­sia, en ol­lut juu­ri­kaan ol­lut te­ke­mi­sis­sä pik­ku­lap­si­sa­nas­ton kans­sa. Niin­pä mi­nul­le tuli uu­te­na sana vä­li­kau­si­haa­la­ri, kun muut äi­dit ky­se­li­vät hiek­ka­laa­ti­kol­la, et­tä on­ko mi­nul­la jo sel­lai­nen lap­sel­le­ni. Siis mikä? Mikä ih­meen vä­li­kau­si? Ei­vät­kö syk­sy ja ke­vät ole­kaan kun­non vuo­de­nai­ko­ja? Ei­vät kai, kos­ka ai­kui­sil­le­kin on myyn­nis­sä vä­li­kau­si­tak­ke­ja.

Ai­kam­me hor­mo­ni­huu­ruis­sa sa­noil­la lei­kit­ty­äm­me tu­lim­me sii­hen tu­lok­seen, et­tä sa­mat tyy­pit, jot­ka ovat kek­si­neet vä­li­vuo­den, vä­li­kau­si­haa­la­rit, vä­li­li­han ja vä­li­a­jan, ovat kai ol­leet kek­si­mäs­sä myös Vä­li­mer­ta. Sori, nyt meil­lä on At­lant­ti, Tyy­ni val­ta­me­ri, In­ti­an val­ta­me­ri ja Jää­me­ri, jo­ten em­me kek­si enää li­sää ni­miä me­ril­le. Ole sinä sit­ten Vä­li­me­ri, kun olet sii­nä kai­ken vä­lis­sä.

Omien jut­tu­je­ni taso äi­ti­nä ei ole juu­ri pa­ran­tu­nut nois­ta hiek­ka­laa­tik­ko­a­jois­ta, mut­ta yri­tän muis­taa edes muu­ta­man asi­an ar­jes­sa. Yri­tän muis­taa, et­tä lap­suus ja nuo­ruus ei­vät ole vä­li­kau­sia. Ne ovat ai­nut­ker­tai­sia ajan­jak­so­ja. Lap­se­na tu­lee ol­la ai­kaa köm­piä lu­mi­on­ka­lois­sa, teh­dä sama pa­la­pe­li vii­det­tä ker­taa ja ih­me­tel­lä sitä, mi­ten tuu­li syn­tyy. Nuo­re­na tu­lee ol­la ai­kaa muul­le­kin kuin ta­voit­teel­li­sel­le kou­lun­käyn­nil­le ja har­ras­ta­mi­sel­le.

Kir­joit­ta­ja on lah­te­lai­nen opin­to-oh­jaa­ja ja ai­nee­no­pet­ta­ja.