Mie­len­ter­vey­den ja elä­män­hal­lin­nan tu­ke­mi­nen on osoit­tau­tu­nut tär­ke­äk­si ja kas­va­vak­si yh­teis­kun­nal­li­sek­si teh­tä­väk­si. Pal­ve­luis­ta on pu­laa, var­sin­kin sel­lai­sis­ta, jot­ka ovat hel­pos­ti saa­vu­tet­ta­via ja joi­hin eri tar­vit­se jo­not­taa kuu­kau­sia.

Hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­taan on hii­pi­nyt mör­kö. Se on oi­ke­as­taan ha­vait­tu jo kot­van ai­kaa sit­ten, mut­ta sen nu­jer­ta­mi­seen ei pe­rin­tei­nen pal­ve­lu­tar­jon­ta ole enää riit­tä­nyt.

Ky­sy­mys on nuor­ten ai­kuis­ten koh­dal­la mo­ni­ta­hoi­nen. Taus­tal­la on tie­ten­kin on ym­mär­ret­tä­viä te­ki­jöi­tä, ku­ten op­pi­mis­vai­keu­det, päih­de­on­gel­mat ja ri­sai­set per­he­suh­teet. Elä­män eväät ovat jo­kai­sel­la eri­lai­set.

Voi­daan pu­hua myös iden­ti­teet­tien krii­sis­tä, joka on nyt voi­mak­kaam­pi kuin ken­ties kos­kaan ai­em­min.

So­si­aa­lip­sy­ko­lo­gi Ras­mus Man­nerst­rö­min mu­kaan krii­si pe­rus­tuu har­ha­ku­vi­tel­maan, jos­sa kuka ta­han­sa voi ol­la mitä ta­han­sa. Man­nerst­rö­min väi­tös­tut­ki­muk­ses­sa sel­vi­si, et­tä vain va­jaal­la kol­ma­so­sal­la nuo­ris­ta ai­kui­sis­ta on kir­kas kä­si­tys it­ses­tään ja tu­le­vai­suu­des­taan.

Iden­ti­teet­tiä tar­vi­taan mää­rit­te­le­mään, kuka olen, mis­tä tu­len ja mi­hin olen me­nos­sa. Kui­ten­kin nuo­ret ker­to­vat eri tut­ki­muk­sis­sa ja me­di­ois­sa ko­ke­van­sa suur­ta epä­var­muut­ta sen suh­teen, mitä he elä­mäl­tään ha­lu­a­vat. Riit­toi­sa ta­va­ra­ta­lo, jos­ta ku­kin poi­mii elä­mys­ko­riin ha­lu­a­man­sa ai­nek­set, ei toi­mi­kaan niin kuin piti.

Myös ko­ro­na­pan­de­mia, so­dat ja ylei­nen epä­var­muus ovat is­ke­neet lo­ven mo­nen nuo­ren so­si­aa­li­siin suh­tei­siin ja aja­tus­maa­il­maan.

Vie­lä 1990-lu­vul­la nuo­ruu­ten­sa viet­tä­neet pää­si­vät naut­ti­maan laa­je­ne­van glo­ba­li­saa­ti­on hyö­dyis­tä. Tänä päi­vä­nä maa­il­ma ei enää näyt­täy­dy­kään mah­dol­li­suuk­sien kaut­ta, vaan jouk­ko­na en­nak­ko­e­del­ly­tyk­siä, joi­den jäl­keen täy­si­pai­noi­nen elä­mä voi­daan saa­vut­taa.

Suo­ri­tus­pai­nei­ta on help­poa ke­rä­tä so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­sa ku­kois­ta­vas­ta kiil­to­ku­va­e­lä­mäs­tä. Li­säk­si some on hei­ken­tä­nyt kes­kus­te­lu­kult­tuu­ria ja li­sän­nyt po­la­ri­saa­ti­o­ta.

Kun em­me vie­lä var­mas­ti tie­dä, kuin­ka mie­len­ter­vey­den krii­si voi­te­taan, on ai­na­kin vält­tä­mä­tön­tä ky­see­na­lais­taa van­hat pal­ve­lu­ra­ken­teet ja ko­keil­la uu­sia.

Lah­des­sa käyn­nis­tyi Wal­kers-kah­vi­lan ti­lois­sa va­paa­muo­toi­nen kah­vi­la­toi­min­ta, jo­hon toi­vo­taan mu­kaan eri­tyi­ses­ti nuo­ria ai­kui­sia. Mak­su­ton­ta ly­hyt­te­ra­pi­aa on tar­jol­la ka­dun toi­sel­la puo­lel­la Trion pal­ve­lu­to­ril­la. Al­le 30-vuo­ti­ai­den vas­taa­no­tot ovat maa­nan­tai­sin ja kes­ki­viik­koi­sin. Tiis­tai­sin Walk in -ly­hyt­te­ra­pia laa­je­nee pal­ve­le­maan myös ai­kui­sia.

Kir­kon vies­ti kuu­luu, et­tä toi­voa on, ja et­tä toi­vo syn­tyy te­ke­mäl­lä. Vie­lä tar­vi­taan laa­jaa koor­di­naa­ti­o­ta, jot­ta hy­vin­voin­ti­a­lu­eet, jär­jes­töt ja seu­ra­kun­nat toi­mi­vat te­hok­kaas­ti ja toi­si­aan täy­den­tä­en.