Täs­sä tal­vi­kau­del­la olen käy­nyt kiin­toi­sia kes­kus­te­lui­ta kie­les­tä ja sen luo­mis­ta mer­ki­tyk­sis­tä. Tar­vit­sem­me suo­men kiel­tä vält­tä­mät­tä, jot­ta voim­me kes­kus­tel­la esi­mer­kik­si ur­hei­lus­ta, mu­sii­kis­ta tai elä­män­kat­so­muk­seen liit­ty­vis­tä asi­ois­ta.

Kie­li on näis­sä ti­lan­teis­sa hy­vin eri­lais­ta. Sii­nä mis­sä Pe­li­can­sin koh­dal­la pu­hu­taan ko­ti­jouk­ku­ees­ta ja vas­tus­ta­jas­ta, tais­te­lus­ta ja pe­li­tak­tii­kas­ta, vie­ras­jouk­ku­een löy­lyt­tä­mi­ses­tä tai tap­pi­on kar­vaas­ta kal­kis­ta, mu­siik­kia kos­ke­va kie­li on etu­pääs­sä es­teet­tis­tä.

Si­be­lius­ta­los­sa ja Möy­sän mu­sak­lu­bil­la ei näy vas­tus­ta­jia – ovat­han yh­tye ja ylei­sö läh­tö­koh­tai­ses­ti sa­mas­sa ve­nees­sä ja­ka­mas­sa yh­teis­tä ko­ke­mus­ta. Kon­sert­ti-il­taa ku­vail­les­sa voim­me pu­hua kau­niis­ta ja kos­ket­ta­vas­ta, toi­saal­ta myös sven­gaa­vas­ta, tans­sit­ta­vas­ta ja jos­kus myös ras­kaan ag­g­res­sii­vi­ses­ta mu­sii­kis­ta.

Per­soo­nat kieh­to­vat, niin kiek­ko­kau­ka­lois­sa kuin klu­bi­kei­koil­la­kin.

Työs­ken­nel­les­sä­ni ai­em­min kult­tuu­ri­toi­mit­ta­ja­na muu­an toi­mi­tuk­sen pääl­lik­kö maa­nit­te­li ker­ran kir­joit­ta­maan tai­de­ar­vi­o­ta jää­kiek­ko-ot­te­lus­ta. Hän­tä hu­vit­ti jo etu­kä­teen aja­tus ra­por­tis­ta, jos­sa se­los­tet­tai­siin kau­no­kir­jal­li­seen tyy­liin kiek­ko­tai­tei­li­jan mai­lainst­ru­men­tin hal­lin­nas­ta tai val­men­ta­jan pe­li­kir­ja­tul­kin­nas­ta. Lop­pu­tu­los – yk­si voit­taa ja toi­nen hä­vi­ää – oli­si eh­kä voi­tu kor­va­ta seik­ka­pe­räi­sel­lä ku­vauk­sel­la draa­man kaa­res­ta sekä va­li­koi­mal­la kor­ke­a­len­toi­sia mu­siik­ki­ter­me­jä.

Olin to­sik­ko, jo­ten täl­lai­nen kir­joi­tus jäi laa­ti­mat­ta.

Tu­lo­sur­hei­lus­ta ja mu­sii­kis­ta kes­kus­te­le­mi­nen on help­poa. Mie­li­pi­tei­tä riit­tää joka läh­töön.

En­tä sit­ten puhe kris­til­li­syy­des­tä tai ylei­sem­min kat­so­mu­sa­si­ois­ta? Ol­laan kink­ki­sem­mäs­sä maas­tos­sa. Vaik­ka hen­gel­li­nen elä­mä voi si­säl­tää ur­hei­luun ver­rat­ta­vaa kamp­pai­lua, liit­tyy sii­nä käy­tet­ty kie­li pää­a­si­as­sa py­hän ko­ke­mi­seen ja ku­vai­le­mi­seen. Ja se­kös pa­ke­nee tark­ko­ja mää­rit­te­lyi­tä.

Puhe us­kos­ta, toi­vos­ta ja rak­kau­des­ta on vie­lä kai­ke­ti ylei­ses­ti ym­mär­ret­tä­vää, on­han näil­le sa­noil­le lu­kui­sia tul­kin­ta­ke­hyk­siä. Kun siir­ry­tään syn­tiin­lan­kee­muk­seen, ar­moon, so­vi­tuk­seen ja pe­las­tuk­seen, moni jää kui­ten­kin ym­mäl­leen.

Kris­til­li­nen kie­li voi ol­la sen omak­su­neil­le hy­vin ra­vit­se­vaa, mut­ta mo­nel­le myös etään­nyt­tä­vää. Oman ko­ke­mus­maa­il­man sa­noit­ta­mi­nen voi sik­si tun­tua vai­ke­al­ta.

Kir­kon tu­li­si­kin kään­tää kris­til­li­nen kie­li tä­hän päi­vään si­ten, et­tä se ei vie­raan­nu­ta tai sul­je ul­ko­puo­lel­le, vaan hou­kut­te­lee tu­tus­tu­maan ja osal­lis­tu­maan.

Kie­li luo to­del­li­suut­ta, ja kir­kon kut­su on voi­mas­sa. Sik­si on tär­ke­ää käyt­tää kiel­tä, joka on hy­väk­sy­vää ja ym­mär­ret­tä­vää.