Ku­lu­neel­ta vuo­del­ta meil­lä kai­kil­la on ko­ke­muk­sia pet­ty­myk­sis­tä, joi­ta vai­ke­as­ti voi­tet­ta­va pan­de­mia on tois­tu­vas­ti tuo­nut eteem­me. Moni odot­ta­mam­me asia on pe­ruu­tet­tu. Ai­ka moni meis­tä on jou­tu­nut tur­val­li­suus­syis­tä luo­pu­maan al­ku­pe­räi­sis­tä suun­ni­tel­mis­taan mat­kus­taa lä­heis­ten­sä luok­se, pu­hu­mat­ta­kaan nyt kau­em­mak­si suun­tau­tu­vis­ta ul­ko­maan­mat­kois­ta.

Eh­kä­pä mie­les­sä on käy­nyt aja­tus, et­tä jou­dum­me nyt ”tyy­ty­mään” vain lä­hi­mat­kai­luun, ret­kiin lä­his­töl­lä tai kor­kein­taan ko­ti­maas­sa. Moni meis­tä on kui­ten­kin saat­ta­nut häm­mäs­tyä, mi­ten ai­van lä­hel­tä­kin löy­tyy suo­ras­taan upei­ta koh­tei­ta, jot­ka yl­lät­tä­vät mei­dät kau­neu­del­laan.  En lie­ne ai­nut, joka ky­syy it­sel­tään, mi­ten en ole osan­nut näh­dä näi­den koh­tei­den kau­neut­ta ai­kai­sem­min. Olen­ko jo­ten­kin so­kea sil­le hy­väl­le, joka on jat­ku­vas­ti vie­res­sä­ni?

Tut­tu jou­lu­e­van­ke­liu­mi ker­too lam­pai­taan var­ti­oi­vis­ta pai­me­nis­ta. Pai­me­nen tär­kein teh­tä­vä oli löy­tää so­pi­va lai­dun lau­mal­le – ei vält­tä­mät­tä ko­vin help­po teh­tä­vä kui­val­la ylän­kö­seu­dul­la Bet­le­he­mis­sä! To­den­nä­köi­ses­ti kaik­ki lä­hi­seu­dun lai­tu­met oli­vat pai­me­nil­le jo en­nes­tään tut­tu­ja. Nyt heil­le yl­lät­tä­en ker­rot­tiin, et­tä Ju­ma­la on teh­nyt ih­mei­den ih­meen ja ai­van hei­dän ko­ti­nur­kil­laan! Pi­täi­si­kö tuo­ta us­koa?

Mut­ta mat­kaan nuo pai­me­net läh­ti­vät – ja löy­si­vät sen, mis­tä heil­le oli ker­rot­tu. Lä­hi­mat­kai­lu siis kan­nat­ti! Jou­lu­mie­li löy­tyi­kin yl­lät­tä­en ai­van ko­ti­nur­kil­ta, tu­tuil­ta pai­koil­ta! Pai­men­ten sil­mät avau­tui­vat nä­ke­mään ”sen, mitä oli ta­pah­tu­nut, sen, min­kä Her­ra meil­le il­moit­ti”. Ju­ma­lan lu­paus ei ol­lut pet­tä­nyt. Sitä seu­ra­si ilo. Evan­ke­liu­mi ker­too, et­tä ”pai­me­net pa­la­si­vat kiit­tä­en ja ylis­tä­en Ju­ma­laa sii­tä, mitä oli­vat kuul­leet ja näh­neet.” (Luuk 2:20.)

Val­mis­tau­dum­me tu­le­vaan jou­luun jäl­leen mo­nis­ta asi­ois­ta epä­tie­toi­si­na, em­me­kä vie­lä tie­dä ko­ro­na­ti­lan­teen ai­heut­ta­mis­ta, mah­dol­li­sis­ta tu­le­vis­ta ra­joi­tuk­sis­ta. Alu­eem­me seu­ra­kun­nis­sa val­mis­tel­laan kui­ten­kin par­hail­laan huo­lel­li­ses­ti kym­me­niä, el­lei sa­to­ja ti­lai­suuk­sia jou­lun ajal­le. Kut­sum­me si­nut yh­des­sä lä­heis­te­si kans­sa lä­hi­mat­kai­luun, ko­ti­kirk­koo­si eli ”omaan Bet­le­he­mii­si”. Ys­tä­vien kans­sa lau­let­ta­vien tut­tu­jen jou­lu­lau­lu­jen, jou­lun jäl­jit­te­le­mät­tö­män tun­nel­man ja it­se jou­lu­e­van­ke­liu­min ää­rel­lä pää­sem­me ko­ke­maan sa­maa iloa, jota pai­me­net sai­vat tun­tea. He te­ki­vät vain pie­nen lä­hi­mat­kan, mut­ta löy­si­vät Ju­ma­lan lu­paa­man Va­pah­ta­jan, joka oli teh­nyt pit­kän mat­kan syn­ty­äk­seen ih­mi­sek­si ja löy­tääk­seen tien mei­dän sy­dä­miim­me.

Pe­rin­tei­nen jou­lu­ter­veh­dys on kir­joi­tet­tu yh­teis­työs­sä Kir­kon­seu­dun le­vik­ki­a­lu­een kirk­ko­her­ro­jen kans­sa. Jari Lau­lai­nen on Asik­ka­lan kirk­ko­her­ra.