”Kun he sit­ten nou­si­vat Je­ru­sa­le­miin vie­vää tie­tä, Jee­sus ot­ti kak­si­tois­ta ope­tus­las­taan eril­leen ja pu­hui kul­kies­saan heil­le: 'Me me­nem­me nyt Je­ru­sa­le­miin, ja Ih­mi­sen Poi­ka an­ne­taan yli­pap­pien ja lai­no­pet­ta­jien kä­siin. He tuo­mit­se­vat hä­net kuo­le­maan ja luo­vut­ta­vat hä­net pa­ka­noil­le pil­kat­ta­vak­si, ruos­kit­ta­vak­si ja ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si. Mut­ta kol­man­te­na päi­vä­nä hän nou­see kuol­leis­ta.' " (Mat­teus 21:17)

Mat­ka koh­ti pää­si­äis­tä on nyt eri­lai­nen. Muis­ti­ku­vat omas­ta ko­ti­kir­kos­ta: pal­mu­sun­nun­tain kir­kon täyt­tä­väs­tä ilos­ta, kii­ras­tors­tain eh­tool­lis­pöy­däs­tä, pit­kä­per­jan­tain hil­jai­suu­des­ta ja pää­si­äi­saa­mun va­los­ta tuo­vat mu­ka­naan kai­pauk­sen ja kyy­ne­leen. Mi­ten kaik­ki on­kaan nyt niin toi­sin.

Jee­sus kut­suu ys­tä­vän­sä mu­kaan mat­kal­le. Mat­ka kul­kee pel­ko­jen ja huol­ten­kin kes­kel­lä. Mi­ten mi­nun ja lä­heis­te­ni lo­pul­ta käy? Mikä mei­tä odot­taa, kun kaik­ki tämä on ohi? Kii­ras­tors­tai­na Get­se­ma­nen puu­tar­has­sa, Jee­sus jää yk­sin ja ru­koi­lee: "Isä, jos se on mah­dol­lis­ta, niin men­köön tämä mal­ja mi­nun ohit­se­ni. Mut­ta ei niin kuin minä tah­don, vaan niin kuin sinä." Kär­si­myk­sen mal­ja ei mene ohit­se. Se ja­e­taan jo­kai­sel­le.

Va­pah­ta­ja ja­kaa kans­sam­me kär­si­myk­sen mal­jan: epä­var­muu­den tu­le­vas­ta, pe­lon ja ah­dis­tuk­sen, yk­si­näi­syy­tem­me­kin. Kai­kes­sa täs­sä hän on luo­nam­me ja lä­hel­läm­me. Mitä tiem­me eteen tuo­kin, em­me ole yk­sin. Pa­ras ys­tä­vä on kans­sam­me.

Se mitä ker­ran ta­pah­tui kol­man­te­na päi­vä­nä, ta­pah­tuu jäl­leen. Pää­si­äi­saa­mu­na hau­dal­la saa­pu­vat nai­set nä­ke­vät tyh­jän hau­dan ja kuu­le­vat sa­nat: "Mik­si et­sit­te elä­vää kuol­lei­den jou­kos­ta? Ei hän ole tääl­lä, hän on nous­sut kuol­leis­ta." (Luuk 24:1-5).

Pää­si­äi­saa­mu­na pi­meys, pel­ko ja epä­toi­vo saa­vat väis­tyä. Kris­tus on kul­ke­nut edel­tä ja voit­ta­nut kuo­le­man val­lan. Vaik­ka pää­si­äi­nen on­kin eri­lai­nen, sen tuo­ma toi­vo ja ilo ovat tot­ta tä­nään­kin. Pää­si­äi­sen ilon voit löy­tää Raa­ma­tun si­vuil­ta, ru­kouk­ses­ta, tu­tuis­ta vir­sis­tä ja oman ko­ti­seu­ra­kun­nan strii­ma­tus­ta ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­ta.

Kris­tus nou­si kuol­leis­ta! Pää­si­äi­sen iloa si­nul­le ja lä­hei­sil­le­si!

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan kirk­ko­her­ra.

Pe­rin­tei­nen pää­si­äis­ter­veh­dys on kir­joi­tet­tu yh­teis­työs­sä Kir­kon­seu­dun le­vik­ki­a­lu­een kirk­ko­her­ro­jen kans­sa.