Vas­ta­syn­ty­neen vau­van kans­sa on tär­ke­ää kes­kit­tyä olen­nai­seen, eli rau­hal­li­seen tu­tus­tu­mi­seen ja uu­den elä­män ih­met­te­lyyn. Alun häm­men­nyk­sen jäl­keen voi sit­ten pik­ku hil­jaa ryh­tyä suun­nit­te­le­maan myös lap­sen kas­te­juh­laa, mut­ta vau­va­kup­las­sa vä­hil­lä unil­la elä­es­sä kaik­ki yli­mää­räi­nen voi tun­tua työ­lääl­tä ja jopa ylit­se­pää­se­mät­tö­män vai­ke­al­ta. Sik­si ha­lu­sim­me koo­ta pie­nen tie­to­pa­ke­tin sii­tä, mi­ten ris­ti­äis­ti­lai­suut­ta kan­nat­taa ryh­tyä jär­jes­tä­mään. Mis­tä aloit­taa ja mitä pi­tää ot­taa huo­mi­oon? Mitä "rek­vi­siit­taa" pi­tää ol­la val­mii­na ja omas­ta ta­kaa, mitä voi lai­na­ta seu­ra­kun­nal­ta?

Lau­neen seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen Han­na Rik­ka­nen lu­pa­si aut­taa ja vas­ta­ta ai­het­ta kos­ke­viin ky­sy­myk­siin.

Rik­ka­nen ko­ros­taa, et­tä kas­teen jär­jes­tä­mi­ses­sä ei ole mi­tään tark­kaa ai­ka­tau­lua, kos­ka sen pi­täi­si ta­pah­tua. Kii­ret­tä ei ole ja pa­ras ai­ka lap­sen kas­te­juh­lal­le on sil­loin, kun sen se tun­tuu per­heel­le so­pi­val­ta.

– Yleen­sä kas­te­juh­la jär­jes­te­tään sil­loin, kun lap­si on noin kah­den-kol­men kuu­kau­den ikäi­nen. Sil­loin lap­sen tie­to­jen re­kis­te­röin­ti hoi­tuu hy­vin sii­nä sa­mal­la. Haas­ta­vin ai­ka kas­te­juh­lal­le on eh­kä sil­loin, kun lap­si on op­pi­nut liik­ku­maan, ei­kä oi­kein mal­ta py­syä pai­koil­laan, Rik­ka­nen ker­too.

Läm­möl­lä hän muis­te­lee yh­tä kas­te­ti­lai­suut­ta, jos­sa kas­tet­ta­va oli jo vilk­kaas­ti liik­ku­va pik­kui­nen.

– Kun kas­teen het­ki tuli, hu­hui­lim­me ja et­sim­me las­ta, joka oli men­nyt tut­ki­maan, mitä mah­taa löy­tyä ur­ku­jen ta­kaa, Rik­ka­nen muis­te­lee.

Ris­ti­äis­ten suun­nit­te­lus­sa Rik­ka­nen suo­sit­te­lee en­sim­mäi­sek­si tu­tus­tu­maan Lah­den seu­ra­kun­tien net­ti­si­vuil­la ole­vaan in­fo­pa­ket­tiin, jos­ta löy­ty­vät lin­kit ja nu­me­rot kas­teen va­raa­mis­ta var­ten. Kas­teen voi va­ra­ta joko säh­köi­ses­ti seu­ra­kun­tien säh­köi­sen asi­oin­nin kaut­ta tai soit­ta­mal­la seu­ra­kun­ta­toi­mis­toon. Jos per­heel­lä on joku en­nes­tään tut­tu pap­pi, jon­ka per­he toi­voo kas­te­pa­pik­si, kan­nat­taa en­nen kas­teen va­raa­mis­ta var­mis­taa pa­pin ai­ka­tau­lu toi­vo­tun kas­te­a­jan tie­noil­ta. 

Kas­te voi­daan jär­jes­tää yh­tä hy­vin ko­to­na tai seu­ra­kun­nan ti­lois­sa, tai oi­ke­as­taan mis­sä ta­han­sa so­pi­vas­sa pai­kas­sa.

– Kas­te voi­daan jär­jes­tää myös muu­al­la kuin oman ko­ti­seu­ra­kun­nan alu­eel­la, mut­ta sil­loin kan­nat­taa var­mis­taa, pys­tyy­kö oman seu­ra­kun­nan pap­pi tu­le­maan kas­ta­maan, vai hoi­tuu­ko kas­te­pap­pi kas­te­paik­ka­kun­nan seu­ra­kun­nas­ta.

En­tä­pä mitä sil­loin oi­ke­as­taan ta­pah­tuu, kun lap­si kas­te­taan?

Rik­ka­nen opas­taa, et­tä kas­teen myö­tä lap­ses­ta tu­lee kris­tit­ty.

– Oi­ke­as­taan sen voi­si aja­tel­la niin, et­tä syn­ty­es­sään lap­ses­ta tu­lee oman per­heen­sä jä­sen ja kas­tees­sa sit­ten tul­laan suu­ren kris­tit­ty­jen per­heen jä­se­nek­si. Te­o­lo­gi­ses­ti asi­an voi il­mais­ta apos­to­li Paa­va­lin sa­noil­la: "Kaik­ki te, jot­ka olet­te Kris­tuk­seen kas­tet­tu­ja, olet­te pu­ke­neet Kris­tuk­sen yl­len­ne.” 

Jos las­ta ei kas­te­ta, pi­tää lap­sen ni­met ja äi­din­kie­li re­kis­te­röi­dä vii­meis­tään kol­men kuu­kau­den ku­lu­es­sa lap­sen syn­ty­mäs­tä.

– Kas­te on toki mah­dol­lis­ta myös myö­hem­min, al­le 15-vuo­ti­as voi­daan kas­taa il­man rip­pi­kou­lun suo­rit­ta­mis­ta ja sen jäl­keen en­nen kas­tet­ta pi­tää suo­rit­taa rip­pi­kou­lu. 

Rik­ka­nen ker­too, et­tä eri­tyi­ses­ti suo­ma­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa ylei­nen pe­rin­ne, joka muu­al­la päin maa­il­maa voi jopa ai­heut­taa pien­tä ih­me­tys­tä, on vau­van ni­men sa­laa­mi­nen. Tä­hän pe­rin­tee­seen liit­ty­en per­heil­lä on toi­si­naan mo­nen­lai­sia ar­vai­lu­ja ja ki­sai­lui­ta oi­ke­an ni­men ar­vaa­mi­seen liit­ty­en.

Pe­rin­tei­ses­ti myös kas­te­mek­ko kul­kee su­vus­sa, sa­moin kas­te­mal­ja, mut­ta jos näi­tä ei ole pe­rin­tö­nä omas­sa su­vus­sa, se ei hait­taa mi­tään.

– Seu­ra­kun­nas­ta saa lai­naan kas­te­pu­vun ja kas­te­mal­jak­si käy mikä ta­han­sa kul­ho tai vaik­ka äm­pä­ri - vaik­ka se ei eh­kä ole ko­vin­kaan kau­nis - mut­ta kas­teen pä­te­vyy­den kan­nal­ta ei ole mer­ki­tys­tä, mil­lai­ses­sa as­ti­as­sa kas­te­ve­si on, Rik­ka­nen va­kuut­taa.

En­tä kum­mit – en­tä jos hei­tä ei ole?

Rik­ka­nen ker­too, et­tä kas­tet­ta­val­le tar­vi­taan yk­si kum­mi, joka on rip­pi­kou­lun käy­nyt, kon­fir­moi­tu evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon jä­sen.

– Jos omas­sa lä­hi­pii­ris­sä ei ole yh­tään sel­lais­ta hen­ki­löä, joka täyt­tää nämä eh­dot, kan­nat­taa ol­la yh­tey­des­sä oman seu­ra­kun­nan pap­piin ja ky­sel­lä, jos seu­ra­kun­nan kaut­ta löy­tyi­si so­pi­va kum­mi. Meil­lä ei ole Lah­des­sa mi­tään var­si­nais­ta kum­mi­pank­kia, mut­ta yh­des­sä poh­tien ti­lan­tee­seen löy­tyy var­mas­ti rat­kai­su. Usein myös joku iso­van­hem­mis­ta täyt­tää kum­miu­den eh­dot ja voi­daan mer­ki­tä kum­mik­si, Rik­ka­nen to­te­aa.

Jos kas­te­juh­lan jär­jes­tä­mi­nen tun­tuu työ­lääl­tä, voi kas­teen hoi­taa myös esi­mer­kik­si Lah­den seu­ra­kun­tien yh­tei­ses­sä kas­te­ta­pah­tu­mas­sa, joka jär­jes­te­tään tänä vuon­na lau­an­tai­na 23.5. klo 14. Li­sä­tie­toa tu­los­sa myö­hem­min.