Olet­ko kuul­lut ta­ri­nan su­la­vas­ta jää­vuo­res­ta?

Ta­ri­na si­joit­tuu Ete­lä­man­te­reel­le, jon­ka erääl­lä jää­vuo­rel­la elää sit­keä ping­vii­niyh­dys­kun­ta. Elä­mä on jat­ku­nut sa­man­lai­se­na vuo­si­kau­sia – niin kau­an kuin ping­vii­ni­muis­tia riit­tää. Jää­vuor­ta ym­pä­röi meri, jos­ta riit­tää ra­vin­toa kai­kil­le. Vuo­rel­la on pak­su­ja lu­mi­nie­tok­sia, jot­ka an­ta­vat suo­jaa myrs­ky­jä vas­taan.

Ping­vii­nit ovat kui­ten­kin ha­vah­tu­neet on­gel­maan. Me­ri­ve­si on en­tis­tä läm­pi­mäm­pää ja ku­lut­ta­nut me­ren pin­nan al­la huo­mat­ta­via osia hei­dän vuo­res­taan. Jää­vuo­res­ta myös hil­jat­tain loh­ke­si iso loh­ka­re va­jo­ten me­reen su­la­maan. Ping­vii­nit tie­tä­vät, et­tä on teh­tä­vä jo­tain.

Ta­ri­na on John Kot­te­rin ja Hol­ger Rath­ge­be­rin kir­joit­ta­mas­ta kir­jas­ta Jää­vuo­rem­me su­laa. Lii­ke-elä­mäs­sä pal­jon si­tee­ra­tus­sa te­ok­ses­sa ku­vail­laan muu­tos­ta ja sen joh­ta­mis­ta ti­lan­tees­sa, jos­sa pit­kään ta­sai­se­na jat­ku­nut­ta toi­mi­a­laa ra­vis­te­lee vää­jää­mät­tö­mäs­ti ete­ne­vä muu­tos. Kir­jas­sa an­ne­taan eväi­tä muu­tok­sen koh­taa­mi­seen.

Lah­den seu­ra­kun­tien työn­te­ki­jät osal­lis­tui­vat lo­ka­kuus­sa niin kut­sut­tuun Yh­tei­sel­lä tie­dol­la joh­ta­mi­sen pro­ses­siin vas­taa­mal­la laa­jaan hen­ki­lös­tö­ky­se­lyyn.

Ky­se­lyl­lä kar­toi­tet­tiin seu­ra­kun­tien toi­min­ta­ky­kyä ti­lan­tees­sa, jos­sa kir­kon jä­se­nyys pe­rus­tuu yhä use­am­min tie­toi­seen har­kin­taan, osa kiin­teis­töis­tä on myyn­nis­sä ja ta­lou­del­li­set raa­mit ovat muu­ten­kin ki­ris­ty­neet. Vas­tausp­ro­sen­tik­si muo­dos­tui 74, mikä on hen­ki­lös­tö­ky­se­lyl­le mel­ko kor­kea luku.

Vas­tauk­sis­ta il­me­nee, et­tä työn­te­ki­jät ha­vain­noi­vat muu­tok­sia var­sin te­rä­väs­ti. Suu­rim­pi­na si­säi­si­nä haas­tei­na näh­dään muu­tok­sen­koh­taa­mis­ky­ky ja ta­lou­del­li­set re­surs­sit.

Kun ky­syt­tiin edel­leen, mikä pa­ran­tai­si toi­min­ta­ky­kyä mer­kit­tä­vim­min, esiin nou­si­vat muu­tok­set asen­teis­sa, muu­tok­sen­koh­taa­mis­ky­ky sekä ke­hit­tä­mis­tä tu­ke­va il­ma­pii­ri.

Seu­ra­kun­tien toi­min­ta on pit­käl­ti kiin­ni pe­rin­teis­sä. Pe­rin­tei­tä ra­kas­te­taan ja niis­tä ol­laan yl­pei­tä. Suu­rin osa kau­pun­ki­lai­sis­ta kui­ten­kin ko­kee tar­vit­se­van­sa nii­tä lä­hin­nä kas­te­juh­lis­sa, kon­fir­maa­ti­ois­sa, vih­ki­mi­sis­sä ja hau­taan siu­naa­mi­sis­sa. Myös Kau­neim­mat jou­lu­lau­lut sekä jou­lu­kir­kot kiin­nos­ta­vat yhä.

Vuo­si­kel­lo tuo eteen sa­mat toi­min­ta­muo­dot ja ta­pah­tu­mat kuin ai­na en­nen­kin. Tar­vit­tai­siin li­sää roh­keut­ta luo­da uut­ta ja pääs­tää ir­ti sel­lai­ses­ta, jol­le ei ole enää ky­syn­tää tai tar­vet­ta. Kor­jat­ta­vaa lie­nee myös ra­ken­teis­sa, jot­ka suo­si­vat seu­ra­kun­tien ja työ­muo­to­jen toi­mi­mis­ta muis­ta eril­lään, omis­sa sii­lois­saan.

Ver­taus su­la­vas­ta jää­vuo­res­ta so­pii hy­vin evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­seen kirk­koon. Roh­kai­se­vaa on se, et­tä ky­se­lyn pe­rus­teel­la hen­ki­lös­töä ei tar­vit­se erik­seen he­rä­tel­lä. Muu­tok­sen vält­tä­mät­tö­myy­den kir­kon työn­te­ki­jät ovat jo huo­man­neet.