Jo­kai­sen ih­mi­sen kie­lel­lä on nyt sana sota. Muis­taa­ko ku­kaan, mitä sana rau­ha tar­koit­taa. Eh­kä­pä joku?

Vä­ki­val­ta on rat­kai­su! Näin mei­tä opet­ta­vat val­ti­oi­den ja kan­sa­kun­tien joh­ta­jat. He tie­tä­vät par­hai­ten. Tur­ha pu­hua vä­ki­val­lan eh­käi­sys­tä, nuor­ten tai ai­kuis­ten vä­ki­val­las­ta, per­he­vä­ki­val­las­ta tai so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ih­mis­ten ag­g­res­si­ois­ta toi­si­aan koh­taan. Meil­le kai­kil­le­han ope­te­taan nyt, tais­te­le, käy­tä asei­ta, sa­tu­ta, huu­da tai is­ke sa­noil­la. Viha on meis­sä sy­väl­lä. Em­me me osaa ra­kas­taa. Tur­ha yrit­tää. Tur­ha toi­voa. Ih­mi­nen on paha.

Sinä huu­dat so­taa val­loit­ta­jia ja vää­rin­te­ki­jöi­tä vas­taan. Vaa­dit oi­keut­ta ja oi­keu­den­mu­kais­ta koh­te­lua kan­sa­kun­nil­le. Nos­tat asee­si aseen­käyt­tä­jää vas­taan hil­jai­sel­la hy­väk­syn­näl­lä­si, kos­ka se on oi­keu­den­mu­kais­ta. Hyök­kää­jä on py­säy­tet­tä­vä, vaik­ka tie­dät, et­tä so­dan osa­puo­lis­ta ei ku­kaan voi­ta. Kär­si­mys ulot­tuu niin so­ti­viin osa­puo­liin kuin joka maa­il­man kolk­kaan, kuo­le­ma kor­jaa, vii­ka­te­mies niit­tää. Hän on voit­ta­ja.

Vä­ki­val­ta ja so­dat pe­las­ta­vat tä­män pla­nee­tan ja ih­mis­kun­nan! Kuo­le­ma on rat­kai­su. Näin us­koo ih­mi­nen.

Mitä Jee­sus teki tai voi­si teh­dä? Löi­si­kö puu­se­pän poi­ka kir­veel­lä hyök­kää­jää, joka pyr­ki­si omi­maan hä­nen per­heen­sä vers­taan? Pyy­täi­si­kö apua kol­le­goil­ta, te­roi­tet­tu­ja veit­siä, miek­ko­ja ja jopa pit­kän kan­ta­man jou­si­pys­sy­jä, jot­ta voi­si tap­paa vi­hol­li­sen?

En­tä­pä tänä päi­vä­nä? Oli­si­ko Jee­sus rau­han­te­ki­jä vai so­taan va­rus­ta­ja? Mi­ten me toi­mim­me? Mikä luo mi­nun rau­ha­ni? Olen­ko so­dan liet­so­ja vai so­vin­non­te­ki­jä? Seu­raam­me­ko ih­mi­syyt­tä si­säl­läm­me, vai sitä Ju­ma­laa mie­les­säm­me, jota Rak­kau­dek­si kut­su­taan. An­nam­me­ko elä­mäl­le mah­dol­li­suu­den?

Kuka us­kal­taa enää sa­noa sa­nat rau­ha tai rak­kaus sa­mas­sa lau­sees­sa? Ne­hän ovat nyky-yh­teis­kun­nan ru­mat sa­nat. Ei­hän nii­tä lau­su kuin nös­söt ja maan­pet­tu­rit. Mis­sä ovat men­nei­den vuo­sien rau­han­kul­ku­eet? Rau­han­liik­keet? Hil­jais­ta on. Vie­lä­kö joku on val­mis rau­han­te­koi­hin? Mis­sä on en­sim­mäi­nen rau­han ret­riit­ti? Kuin­ka pit­kä mat­ka on an­teek­si­an­toon?

Vie­lä­kö täs­tä so­dan erä­maas­ta jos­tain ko­ho­aa ää­ni, joka pyyh­käi­see yli maan­pii­rin, kuis­ka­ten an­teek­si­an­non ja rak­kau­den sa­no­maa. Tu­lem­me­ko vie­lä nä­ke­mään sen, kuin­ka so­dan tais­te­lu­tan­te­reel­la, vi­hol­li­nen ha­laa vi­hol­lis­ta, kuin rak­kain­taan...

Kir­joit­ta­ja on Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nan di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä.