Jat­ku­vien so­tau­u­tis­ten kes­kel­lä on kuul­tu vain vä­hän pu­heen­vuo­ro­ja rau­has­ta. Suo­men ev.-lut. kir­kon piis­po­jen tuo­re jul­kai­su ”Kut­su rau­haan” on si­ten eri­tyi­sen ajan­koh­tai­nen.

Uu­sin piis­pain­kir­je on ter­ve­tul­lut ja suo­ras­taan odo­tet­tu maa­il­man ny­ky­ti­lan­tees­sa. Vies­ti on sel­keä: ”Sota on yk­si pa­him­mis­ta ajal­li­sis­ta on­net­to­muuk­sis­ta, sil­lä se ai­heut­taa laa­jaa kär­si­mys­tä ja tu­hoa. Yk­si­löi­den ja yh­tei­sö­jen vel­vol­li­suus on toi­mia kai­kin voi­min rau­han säi­ly­mi­sen puo­les­ta.”

Rau­ha on kä­sit­tee­nä hy­vin laa­ja ai­na yk­si­tyi­sen ih­mi­sen si­säi­ses­tä rau­has­ta maa­il­man­rau­haan saak­ka. Rau­ha on sy­vem­pi asia kuin so­tien, konf­lik­tien tai vä­ki­val­tai­suuk­sien puut­tu­mi­nen.

Piis­pain­kir­jees­sä kä­si­tel­lään rau­han eri ulot­tu­vuuk­sia ja si­do­taan ne toi­siin­sa. Tämä on tär­keä pe­ri­aat­teel­li­nen ja te­o­lo­gi­nen rat­kai­su. ”Kris­tuk­sen an­ta­ma rau­ha läh­tee yk­sit­täi­ses­tä ih­mi­ses­tä. Si­säi­nen rau­ha laa­je­nee lä­hiyh­tei­söi­hin, mut­tei jää vain nii­hin. Rau­han tar­ve kos­kee koko ih­mis­kun­taa.”

”Au­tu­ai­ta ovat rau­han­te­ki­jät, sil­lä hei­tä kut­su­taan Ju­ma­lan lap­sik­si.” Piis­po­jen mu­kaan nämä Jee­suk­sen sa­nat Vuo­ri­saar­nas­sa ker­to­vat Ju­ma­las­ta, jol­le rau­ha on niin omi­nais­ta, et­tä rau­han te­ko­ja te­ke­vät tun­ne­taan hä­nen lap­si­naan.

Tämä ope­tus tu­lee koh­ti yk­sit­täis­tä ih­mis­tä. Rau­ha, ku­ten niin moni muu­kin asia, on help­po sy­sä­tä mui­den vas­tuul­le. Toki val­taa­pi­tä­vil­lä ja kan­so­jen joh­ta­jil­la on eri­tyi­nen teh­tä­vä edis­tää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta ja ra­ken­taa rau­haa. Se ei kui­ten­kaan pois­ta yk­si­lön vas­tuu­ta toi­mia rau­han puo­les­ta.

”Rau­han­työ ei vaa­di ai­na suu­ria elei­tä, vaan se nä­kyy lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­sa per­heen, naa­pu­rei­den ja työ­yh­tei­sön pa­ris­sa. Ys­tä­väl­li­syys ja tois­ten kun­ni­oit­ta­mi­nen, sekä pie­net ar­jen teot, ku­ten va­paa­eh­tois­työ, naa­pu­ri­a­pu tai yh­tei­söl­li­set pro­jek­tit, voi­vat joh­taa laa­je­ne­vaan hy­vään.”

Kaik­ki al­kaa toi­sen ih­mi­sen kun­ni­oit­ta­vas­ta koh­taa­mi­ses­ta. Piis­po­jen mu­kaan jo se on rau­han­te­ko.

”Jo­kai­nen voi omas­sa elä­mäs­sään va­li­ta aset­tuu­ko koh­taa­mi­sis­sa so­dan vai rau­han käy­tet­tä­väk­si. Vas­tak­kai­na­set­te­luun ja vi­hol­lis­ku­vien ra­ken­ta­mi­seen suos­tu­mi­nen kas­vat­taa pa­han val­taa omas­sa elä­mäs­sä ja koko maa­il­mas­sa. On mah­dol­lis­ta va­li­ta toi­sin ja kat­soa ai­na en­sin Ju­ma­lan ku­vaa toi­ses­sa ih­mi­ses­sä. On va­lin­ta et­siä Kris­tuk­sen kas­vo­ja toi­sen ih­mi­sen kas­vois­sa.” Tämä on tar­peel­li­nen muis­tu­tus po­la­ri­saa­ti­on rii­vaa­mas­sa ajas­sam­me.

Piis­pain­kir­jeen jul­kai­su­ti­lai­suu­des­sa piis­pa Kai­sa­ma­ri Hin­tik­ka ki­teyt­ti oi­val­li­ses­ti, et­tei Jee­suk­sen an­ta­ma rau­ha tar­koi­ta vain so­dan pois­sa­o­loa, vaan Kris­tuk­sen läs­nä­o­loa ih­mi­sen elä­mäs­sä. Sil­loin ei tar­vit­se pe­lä­tä täs­sä le­vot­to­mas­sa maa­il­mas­sa.

Jee­suk­sen an­ta­ma rau­ha on jo­tain ai­van muu­ta kuin yh­teis­kun­nal­li­nen rau­ha: ”Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta, jon­ka maa­il­ma an­taa” (Joh. 14:27). Se kään­tää kat­seen pa­has­ta maa­il­mas­ta tai­vaa­seen, lo­pul­li­seen rau­han val­ta­kun­taan. Tämä ei mer­kit­se kris­ti­tyl­le ajal­li­sen elä­män vä­hek­sy­mis­tä. Päin­vas­toin se kut­suu ja kan­nus­taa työ­hön rau­han puo­les­ta.

Kir­joit­ta­ja on te­o­lo­gi­an toh­to­ri ja Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan eme­ri­tus­piis­pa.