Kun Lah­den kau­pun­ki on näi­nä viik­koi­na täyt­tä­mäs­sä 120 vuot­ta, lie­nee pai­kal­laan ja­kaa joi­ta­kin omia nä­kö­kul­mia tä­hän kau­pun­kiin. Oma suh­tau­tu­mi­se­ni Lah­teen on ol­lut toi­mit­ta­ja­na ute­li­as, suo­ras­taan näl­käi­nen.

En­sim­mäi­set muis­ti­ku­vat ovat vuo­del­ta 1986, kun kuun­te­lin mik­ke­li­läi­se­nä kou­lu­poi­ka­na ra­di­os­ta FC Kuu­sy­sin ja Ste­aua Bu­ka­res­tin vä­lis­tä Eu­roo­pan cu­pin puo­li­vä­lie­rä­ot­te­lua. It­ku pää­si tä­pä­rän tap­pi­on päät­teek­si. Lah­den 1989 hiih­don maa­il­man­mes­ta­ruus­kil­pai­lui­ta ja nii­den mi­ta­li­sa­det­ta seu­ra­sin jo tv:stä suu­rel­la mie­len­kiin­nol­la.

Kun tu­lin Ete­lä-Suo­men Sa­no­miin kult­tuu­ri­toi­mit­ta­jak­si, pää­sin seu­raa­maan pa­raa­ti­pai­kal­ta Lah­den or­kes­te­rin kan­sain­vä­lis­ty­mis­tä. Sin­fo­nia Lah­ti kon­ser­toi kai­ken näh­nei­den, kriit­tis­ten mu­sii­ki­nys­tä­vien edes­sä muun mu­as­sa Lon­toos­sa, Wie­nis­sä ja New Yor­kis­sa ja sai osak­seen ar­vos­ta­vaa, jopa rie­ha­kas­ta pa­lau­tet­ta.

Lah­des­sa ei eh­kä ai­na ole ym­mär­ret­ty, mi­ten pal­jon Si­be­lius­ta­lo on tuo­nut kes­ki­ko­koi­seen maa­kun­ta­kau­pun­kiin erit­täin kor­ke­a­ta­sois­ta mu­siik­kia. Huip­pu­ar­tis­tien lis­taa voi­si jat­kaa lo­put­to­miin Lou Ree­dis­tä Jos­hua Bel­liin ja Oma­ra Por­tuon­dos­ta Ka­ri­ta Mat­ti­laan. Myös alus­kas­vil­li­suus on täl­lä alu­eel­la re­he­vää: keik­ka­paik­ko­ja, klu­be­ja ja ke­sä­fes­ta­rei­ta riit­tää.

En­tä ur­hei­lu­e­lä­mä? In­nok­kaa­na penk­kiur­hei­li­ja­na on help­poa nos­taa esiin edus­tus­jouk­ku­ei­den me­nes­tyk­sek­käi­tä pe­li­kau­sia. Veik­kaus­lii­gan prons­si kau­del­la 2008 jäi eri­tyi­ses­ti muis­tiin, ja pe­la­si­han jouk­ku­ees­sa myös muu­an Jari Lit­ma­nen. FC Lah­tea val­men­si tuol­loin Ilk­ka Mä­ke­lä, en­ti­nen lii­kun­na­no­pet­ta­ja­ni Mik­ke­lis­tä. Tur­koo­sia ke­vät­tä­kin fi­naa­li­sar­joi­neen olen pääs­syt seu­raa­maan jo kol­mes­ti.

Isos­sa ku­vas­sa kult­tuu­rin tai ur­hei­lun saa­vu­tuk­sia tär­ke­äm­pää on kui­ten­kin kau­pun­gin pit­kä kaa­ri 1990-lu­vun la­man jäl­keen. Mat­kus­ta­ja­sa­ta­man ra­ken­ta­mi­nen, yli­o­pis­ton pe­rus­ta­mi­nen, ym­pä­ris­tö­pää­kau­pun­ki­vuo­si, Mal­va-mu­seo ja vii­me­ai­kai­set in­ves­toin­ti­pää­tök­set ma­keis­teh­taas­ta da­ta­kes­kuk­seen osoit­ta­vat, et­tä Lah­des­sa on eteen­päin pus­ke­vaa elin­voi­maa.

Mas­to­kau­pun­kiin lii­te­tään raf­fe­ja­kin mie­li­ku­via tie­tyn­lai­ses­ta kar­heu­des­ta ja ke­syt­tä­mät­tö­mäs­tä luon­tees­ta. Ne ovat omal­la ta­val­laan tot­ta, ku­ten Lah­tea vi­nos­ti lä­hes­ty­väs­sä Lah­tib­lo­gis­sa.

Myös seu­ra­kun­ta elää sa­maa Lah­den ta­ri­naa – to­sin toi­sen­lai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta. "Ikui­suu­sor­ga­ni­saa­ti­o­na" olem­me lah­te­lai­sen elä­mäs­sä kiin­ni var­sin­kin sen ni­vel­vai­heis­sa: kas­teis­sa, kon­fir­maa­ti­ois­sa, häis­sä ja hau­ta­jai­sis­sa. Seu­ra­kun­tien kas­va­tus­työs­sä nä­em­me ne sa­mat haas­teet, joi­den pa­ris­sa työs­ken­nel­lään päi­vä­ko­deis­sa ja kou­luis­sa. Di­a­ko­ni­a­työ ta­voit­taa nii­tä, joi­den ym­pä­ril­tä ovat yh­teis­kun­nan tur­va­ver­kot pet­tä­neet.

Yh­tä kaik­ki, ku­va­ni Lah­des­ta on sy­ven­ty­nyt ja ri­kas­tu­nut. Mi­nul­la on Lah­des­ta pal­jon hy­vää sa­not­ta­vaa, ja tätä vies­tiä ker­ron mie­lel­lä­ni myös ul­ko­paik­ka­kun­ta­lai­sil­le. Teet­hän sinä sa­moin?