Suo­ri­tus­kes­kei­syys li­sään­tyy. Enem­män pi­täi­si saa­da ai­kaan vä­hem­mäs­sä ajas­sa. Mut­ta mi­hin suun­taan jat­ku­vas­ti kiih­ty­vä vauh­ti mei­tä vie? Yhä use­am­paa miel­tä kal­vaa epäi­lys ih­mi­se­lä­män suun­nas­ta. Vauh­dis­ta on hyö­tyä vain kun suun­ta on oi­kea.

Olem­me yhä var­mem­pia sii­tä, et­tä se jäl­ki, joka meis­tä jää, ei kai­kil­ta osin ole yl­väs. Ja sil­tä näyt­tää, et­tä se tie, joka mei­dät tä­hän toi, ei enää vie mei­tä koh­ti hy­vää huo­mis­ta. On suun­nan tar­kis­ta­mi­sen ai­ka. Tar­vi­taan uu­sia aja­tuk­sia, joil­la yli­te­tään tot­tu­mus ja ta­va­no­mai­suus.

Kult­tuu­ri ja tai­de haas­taa tot­tu­muk­sen ja ta­va­no­mai­suu­den ai­heut­ta­mal­la epä­jär­jes­tys­tä ko­ki­jan mie­les­sä. Mut­ta kult­tuu­ri ja tai­de koh­taa ko­ki­jan­sa lem­pe­äs­ti – jo­kai­sen omaa elä­män his­to­ri­aa kun­ni­oit­ta­en. Syn­ty­neen epä­jär­jes­tyk­sen an­si­os­ta elä­män pa­la­set on mah­dol­lis­ta ase­tel­la en­tis­tä va­kaam­paan asen­toon.

Jo­kai­ses­sa ih­mi­ses­sä on heik­kout­ta ja vah­vuut­ta. Kuin­ka ra­ken­tai­sim­me toi­si­am­me tu­ke­vien kan­sa­lais­ten yh­teis­kun­nan, jos­sa eri­lai­set ih­mi­set täy­den­täi­si­vät toi­si­aan niin, et­tä nä­ki­sim­me heik­kouk­sien yli? Mi­ten vah­vis­tui­sim­me ih­mi­syy­des­säm­me niin, et­tä oli­sim­me riit­tä­vän voi­mak­kai­ta te­ke­mään hy­vän tu­le­vai­suu­den eteen oman osuu­tem­me?

Maa­il­mas­sa on hy­vyyt­tä ja pa­huut­ta. Uu­tis­vir­ras­sa vas­taan tu­le­va pa­huus te­kee meis­tä kyy­ni­siä. Mut­ta kult­tuu­ri ja tai­de avaa ais­tit ko­ke­maan kau­neut­ta, joka on su­kua hy­vyy­del­le. Kau­neus on eheyt­tä, joka ra­ken­tuu mo­nen­lais­ten – usein toi­sil­leen vas­tak­kais­ten­kin asi­oi­den su­la­vas­ta kyt­kök­ses­tä.

Kau­neus saa voi­man­sa mo­ni­nai­suu­des­ta. Kau­neu­den ko­ke­mi­sen mah­dol­li­suus asuu eri­lais­ten ih­mis­ten, asi­oi­den ja il­mi­öi­den ku­del­mas­sa. Se tar­jo­aa jo­kai­sel­le avoi­men mah­dol­li­suu­den näh­dä maa­il­mas­sa kau­neut­ta, joka tii­vis­tyy, kun eri­lai­set ih­mi­set, asi­at ja il­mi­öt koh­taa­vat toi­sen­sa toi­si­aan ri­kas­ta­vas­ti. Kau­neu­teen kes­kit­ty­mi­nen aut­taa kat­so­maan pää pys­tys­sä tu­le­vai­suu­teen.

Kau­neu­den ko­ke­mi­ses­sa on kyse sii­tä kuin­ka eri asi­oi­den su­la­va toi­siin­sa kyt­key­ty­mi­nen saa ai­kaan vieh­keyt­tä ja ve­tä­vyyt­tä, joka on hal­ti­oi­tu­mi­seen as­ti yle­vöit­tä­vää. Kau­neu­den ko­ke­muk­seen pe­rus­tu­va elä­män het­kit­täi­nen täy­del­lis­ty­mi­nen voi to­teu­tua vaik­ka­pa ora­vaa seu­ra­tes­sa. Sen liik­ku­mi­ses­sa yh­dis­ty­vät mo­net toi­sil­leen vas­ta­koh­tai­set asi­at ku­ten va­kaus ja ket­te­ryys. Ais­ti­ta­jun ja liik­keen yh­dis­ty­mi­nen on suo­ras­taan se­lit­tä­mät­tö­män upe­aa.

Elä­män suun­taa­mi­nen koh­ti kau­neut­ta yle­vöit­tää miel­tä. Sil­loin kyy­ris­te­le­vä sel­kä ojen­tuu ja kat­se koh­dis­tuu pää pys­tys­sä hy­vään huo­mi­seen. Ku­va­tai­teet, mu­siik­ki, draa­ma ja kir­jal­li­suus voi­vat vi­rit­tää ih­mis­miel­tä sel­lai­sia pää­mää­riä koh­ti, jot­ka ovat en­nal­ta ar­vaa­mat­to­man hy­viä. Täs­sä ja nyt ko­et­ta­vis­sa ole­va elä­män ih­me tar­jo­aa eh­ty­mät­tö­mät mah­dol­li­suu­det löy­tää miel­tä yle­vöit­tä­vää kau­neut­ta it­ses­tä, lä­hiym­pä­ris­tös­tä ja maa­il­mas­ta.

Kir­joit­ta­ja työs­ken­te­lee pro­fes­so­ri­na Itä-Suo­men yli­o­pis­ton yh­teis­kun­ta­tie­tei­den ja kaup­pa­tie­tei­den tie­de­kun­nas­sa.