Mun pyhä paik­ka­ni on seu­ra­kun­ta. Tie sin­ne kul­ki rip­pi­kou­lu­lei­rin kaut­ta. En­sin mie­tin, me­ni­sin­kö vai en rip­pi­kou­luun. Ri­pa­rin jäl­keen sa­noin, et­tä se oli yk­si par­hais­ta asi­ois­ta, mitä mul­le on ta­pah­tu­nut. Sit­ten me­nin ka­ve­rin kans­sa seu­ra­kun­nan nuor­ten toi­min­taan kat­so­maan, mil­lais­ta siel­lä on. Huo­ma­sin, et­tä se voi­si ol­la mun jut­tu­ni ja tun­tui, et­tä kuu­lun tä­hän jouk­koon. Läh­din myös isos­kou­lu­tuk­seen, kos­ka muis­tin, mi­ten hy­vin mun omat iso­set oli ve­tä­neet lei­rin. Ha­lu­sin teh­dä sa­maa kuin he ja an­taa muil­le­kin sen hie­non ko­ke­muk­sen, jon­ka it­se sain. Vii­me ke­sä­nä olin ekan ker­ran iso­se­na ja pää­sin suun­nit­te­le­maan ki­vo­ja jut­tu­ja tut­tu­jen ka­ve­rei­den kans­sa ja to­teut­ta­maan iki­muis­toi­sia jut­tu­ja muil­le.

Se oli niin ki­vaa, et­tä läh­din mu­kaan vas­tuu­ryh­mään, joka jär­jes­tää toi­min­taa kai­kil­le nuo­ril­le. Meil­lä ryh­mä­läi­sil­lä on vas­tuu sii­tä, mil­lais­ta toi­min­taa jär­jes­täm­me. Mei­tä on par­haim­mil­laan mo­nia kym­me­niä nuo­ria kool­la Kirk­ko­ka­dul­la. Kan­nat­taa läh­teä mu­kaan seu­ra­kun­nan toi­min­taan. Siel­tä saa pal­jon uu­sia ys­tä­viä, seu­ra­kun­ta on tur­val­li­nen paik­ka ja toi­min­ta on su­per­ki­vaa.

Il­ma­ri Oi­nas

Lah­ti