Kris­til­li­nen us­ko pe­rus­tuu Raa­ma­tun ope­tuk­seen Ju­ma­las­ta, ih­mi­ses­tä ja luo­ma­kun­nas­ta. Raa­ma­tun kes­kus­hen­ki­lö on Jee­sus, mut­ta jää­kö hän ope­tuk­ses­sam­me usein taus­tal­le?

Piis­pa Sep­po Häk­ki­nen sa­noi tuo­rees­sa Uu­si tie-leh­den ko­lum­nis­saan kai­paa­van­sa li­sää yk­sin­ker­tais­ta ju­lis­tus­ta Jee­suk­ses­ta.

Raa­ma­tun an­ta­ma kuva ih­mi­sis­tä ei ole imar­te­le­va. Sen ku­vaa­mat en­sim­mäi­set ih­mi­set oli­vat jul­mia toi­si­aan koh­taan. Ih­mi­sen it­se­käs pe­ru­so­le­mus on läpi his­to­ri­an ol­lut sa­man­lai­nen ja löy­tyy myös­kin omas­ta sy­dä­mes­täm­me.

Ju­ma­la on täyn­nä rak­kaut­ta. Jo val­ta­van kau­niis­sa luo­ma­kun­nas­sa tämä tu­lee nä­ky­vil­le.

Ju­ma­la teki ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen, ja hä­nen an­ta­man­sa kyky ra­kas­taa on ra­jal­li­se­na edel­leen­kin meis­sä ole­mas­sa.

Ih­mis­kun­nan ka­pi­na­kaan ei sam­mut­ta­nut Ju­ma­lan rak­kaut­ta, vaan hän ha­lu­si teh­dä kaik­ken­sa asi­an­ti­lan kor­jaa­mi­sek­si. Sik­si Jee­sus syn­tyi maa­il­maan en­sim­mäi­se­nä jou­lu­na ja eli elä­män, jol­lai­seen ih­mi­nen oli luo­mi­ses­sa tar­koi­tet­tu. Hän eli yh­tey­des­sä Isään­sä ja hän kär­si ja kuo­li mei­dän puo­les­tam­me. Isä he­rät­ti Poi­kan­sa kuol­leis­ta ja mah­dol­lis­ti lap­sen ase­mam­me ja ys­tä­vyy­tem­me kol­miyh­tei­seen Ju­ma­laan.

Vie­lä yk­si suu­ri rak­kau­de­no­soi­tus mei­tä koh­taan on lu­paus uu­des­ta ajas­ta elä­mäm­me jäl­keen. Ju­ma­la ha­lu­aa kut­sua oman­sa uu­teen ja täy­del­li­seen elä­mään, jon­ka hän on meil­le val­mis­ta­nut.

Olen ky­sy­nyt rip­pi­kou­lun alus­sa nuo­ril­ta, mikä vaih­to­eh­dois­ta on kris­til­li­sen us­kon tär­kein sa­no­ma: a. Ih­mi­sen rak­kaus lä­him­mäi­siin, b. Ih­mi­sen rak­kaus Ju­ma­laan, c. Ju­ma­lan rak­kaus ih­mi­siin. En­sim­mäi­nen vaih­to­eh­to nou­see vas­tauk­sis­sa usein esil­le, mut­ta myös­kin vii­mei­nen.

1. Joh 4:10 vas­taa tä­hän: Sii­nä on rak­kaus – ei sii­nä, et­tä me olem­me ra­kas­ta­neet Ju­ma­laa, vaan sii­nä, et­tä hän on ra­kas­ta­nut mei­tä ja lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa mei­dän syn­tiem­me so­vi­tuk­sek­si.

Nuo kak­si muu­ta asi­aa ovat seu­raus­ta, kun Ju­ma­lan rak­kaus muut­taa ih­mis­tä.

Ju­ma­lan an­ta­man us­kon sil­min voim­me näh­dä Ju­ma­lan ja hä­nen rak­kau­ten­sa läs­nä­o­lon elä­mäs­säm­me. Seu­ra­kun­nas­sa us­kom­me kas­vaa ja vah­vis­tuu, sil­lä Jee­sus on siel­lä eri­tyi­sel­lä ta­val­la läs­nä. Hän toi­mii siel­lä kas­tees­sa, eh­tool­li­ses­sa ja sa­nas­saan.

Kir­joit­ta­ja on Jout­jär­ven seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen.